ENSIM. MERVI
Mitä luulet hetken olevan?
TOINEN MERVI
_Haukottelee_: Puoliyöksi tuon kohta luulisi--hoh hoh!
ENSIM. MERVI
Ja me, lempo soi, tässä yhä tepsutamme! Iltas-eineestä pitäin olemme
samoja jälkiä hioneet.
TOINEN MERVI
_Osottaa pirttiin päin_: Ja ne ovat istuneet puoliltapäiviltä. Kaikki
vanhimmat ovat koolla, aina Vuori-Merviasta saakka.
KOLMAS MERVI
Eikä synny valmista! Mikäs hornan koukku siinä pitelee?
ENSIM. MERVI
Muronni on kavala mies! En ole koskaan uskonut että meidän ikämme menisi
kolinoitta.
NELJÄS MERVI
Olkaas nyt! _Pirtin puolelta kuuluu hälinäisiä ääniä, kaikki kääntyvät
jännittyneinä._ Ei mitään, kiinni pysyy ovi. Kireät on paikat!
KOLMAS MERVI
Hitto kans! Asia on selvä kuin otrainen leipä: tämä on minun, tuo sinun
--istu ja ime omaasi!
ENSIM. MERVI
Oikein! Emme myönnä itikan istuma-alaa.
VIIDES MERVI
Emme, vaikka tulisi tupenrapinat! Rajakorpi on Mervian!
USEAT
_Painokkaasti_: Rajakorpi on Mervian!
NELJÄS MERVI
Onkos se ihka selvä?
KOLMAS MERVI
On. Rajat ovat olleet sillaan hamasta Liittuan suuresta taistelusta.
Muronnien kanssa ryskiessämme emme mitään menettäneet, ainoastaan
verollisiksi häädyimme--niin haastavat vanhat.
NELJÄS MERVI
Mitäs ne sitten kyselevätkään?
KOLMAS MERVI
Muka kalaa, lintua pyytääkseen, niinkuin mekin. Ketunhäntä koipien
välissä, sanon minä! Siin' on metku!
ENSIM. MERVI
Varmasti.
KUUDES MERVI
_Tulee muutamain seuralaisten kanssa_: Mitäs miehet tuumivat?
ENSIM. MERVI
Harmaat ovat tuumat--istuvat siellä liian kauvan.
SEITSEMÄS MERVI
No, pelkoon toki ei ole syytä. Mutta sen sanon minäkin, että jos
keltaiset olisivat yksin valtijaina, niinkuin olivat kaksikymmentä
vuotta takaperin, niin jumal-avita Rajakorpi menisi vielä tänä yönä!
VIIDES MERVI
Älä houni!
SEITSEMÄS MERVI
Rajakorpi menisi! Mitä korvet heitä liikuttaa, ei siellä rikastuta.
KOLMAS MERVI
Juuri niin. Mutta ei hätää.--_Osottaa pirttiin päin_: Meidän miehiä on
nyt tuolla enempi puoli.
KUUDES MERVI
Ja on Urmas! Kyllä Urmas pitää pyörät raitteilla.
MUUT
_Innostuneina_: Kyllä, kyllä! Se on meidän Urmas!
SEITSEMÄS MERVI
Niin, kyllä meidän Urmas tietää mitä tekee! _Hytistelee_: Mennään--vilu
tässä tulee!
TOINEN MERVI
Ja minä arvelen että taitaisi olla kaikkein viisainta, kun menisi tästä
eukon viereen, heh-heh--ei ainakaan kurpposet kuluisi, heh-heh-heh!
_Räjähtävä kaikin hiljalleen nauramaan, menevät. Eräs veeni-ryhmä
kiivaasti keskustellen._
ENSIM. VEENI
En luota, en taar-avita! He vaikka itsensä myyvät, kun vaan kauppa
tehdään mervaksi.
TOINEN VEENI
No no, liika on liikaa!
ENSIM. VEENI
Mikä on liikaa? Eivätkö he valtaan päästäkseen ole ryskänneet ja
rynnänneet kuin metsäläiset.
KOLMAS VEENI
Johtajana mies, joka ei mitään häikäile!
ENSIM. VEENI
Ja tässä sitä ollaan! Kun olivat meidän miehet ohjaksissa, siivolla oli
muronni--nyt likakärpäset loikkivat silmillemme.
TOINEN VEENI
Liika on liikaa! Tosin Urmas on iskenyt ja keskinäiset kiistamme lienevät
muronneja rohkaisseet, mutta olen minä tänä iltana nähnyt muutakin.
USEAT
No...?
TOINEN VEENI
Että olemme tässä asiassa yhtä ja että kansakin ymmärtää mistä on
kysymys. Ilman Urmasta, luulen, se makaisi kiukaillaan, tänä iltana
niinkuin kaksikymmentä vuotta takaperin.
ENSIM. VEENI
Ja jos makaisi, mitähän siitä?
TOINEN VEENI
Jos tästä tulisi jotain enempää, niin onkohan yhdentekevää maataanko
täällä vai valvotaan?
ENSIM. VEENI
Ja minä sanon: Jos tulee, silloin he kyllä makaavat tai pakoilevat
metsissä. _Myrkyllisesti_: Ja mitä Urmaaseen tulee--no, perästä kuuluu
mikä tuolla tänä iltanakin pitelee. Sanon vaan: koira on ketun sukua!
MUUAN MERVI
_Sivukulkevasta mervi-ryhmästä kiivaasti_: Mitä sanot...?
USEAT VEENIT
Hst!--Ei riitaa.--Lähdetään!
ENSIM. VEENI
_Kiivaasti_: Sanon vaan että jos tuolla tänä iltana tehdään joku
tyhmyys, niin se on teidän jumalanne Urmas, joka antaa Rajakorven
muronneille!
USEAT MERVIT
Häpeämätöntä!
ENSIM. MERVI
Sano se vielä kerran, keltainen kukonpoika!
ENSIM. VEENI
Sanon kerran ja kaksi--pois tieltä sininen nauris!
_Käyvät toisiinsa käsiksi, muitakin sekaantuu temmellykseen. Hälinää,
huutoja: hiljaa, hiljaa, erotkaa! Kansaa juoksee joka taholta paikalle:
mitä, mitä täällä? Riitelijät erotetaan._
MUUAN VEENI
Että kehtaattekin tällaisena iltana!
RIITELEVÄ MERVI
Mitäs hän mervejä solvaa!
MUUAN MERVI
Mitä tahansa, hävetkää sanon minäkin! Tänä iltana ei olla veenejä eikä
mervejä, vaan olemme kaikki Mervian miehiä.
KANSA
Hyvä, hyvä! _Kansa hajoaa_.
ERÄS
Tämä pitkä odotus ei ole hyväksi, kansa käy levottomaksi.
TOINEN MERVI
Niin käy, niin käy...
ERÄS MIES
_Kunnaan rinteeltä_: Kuulkaa Mervian miehet, kuulkaa!
KANSA
_Alkaa pysähtyä ja kertyä kunnaan luo_: Kuka se?--Havohan tuo!--Eikä,
Kovas on!--Hiljaa, kuunnellaan!
KOVAS
Asian jokainen tuntee. Eri mieliä ei myöskään ole siitä, mikä vastaus
tässä on annettava--
KANSA
Ei! Yhtä ollaan.
KOVAS
Seikka on selvä kuin päivä. Tämä mekko on minun, tämä vyö ja puukko on
minun. Jos joku teidän joukostanne kuitenkin julkeaisi tulla niitä
minulta vaatimaan, niin tiedättehän mitä hänelle vastaisin?
KANSA
_Riemuisesti_: Tiedämme! Hyvä, hyvä!
KOVAS
Nyt sanovat naapurimme: meillä on kalan ja metsänriistan puute. Saattaa
olla. Niinpä koettakaamme heitä auttaa. Antakaamme osa vuotuisesta
verosta kalana ja metsänviljana, mutta Rajakorvesta emme luovu!--Mitäs
sanotte, Mervian miehet?
KANSA
Oikein! Hyvin harkittu!
KOVAS
Jos heillä on mielessä mitä kielellä, niin tämä kelpaa. Jos ei, minä
sanon: siellä punotaan juonien rihmaa! Mutta meidän vanhimpamme yhä
istuvat ja harkitsevat. Mitä tämä merkitsee? Mitä he epäilevät? Ja niin
on tässä miesten kesken tuumailtu, että lähettäisimme tuonne sisään
muutamia tällä sanomalla: sanokaa suorat sanat suorassa asiassa, koko
kansa on takana!--Kelpaako?
KANSA
Juuri niin!--Kovas menköön!--Ja Havo mukana! Hyvä, hyvä!--Ja veenejä
samoin! Herjöö ja Karkils! Hyvä, hyvä!
KOVAS
Ja niin sanomme kuin puhuttu on--kansa vastaa?
KANSA
_Innostuneesti_: Kansa vastaa!
KOVAS
Että jos siksi kääntyy, tahdomme miekan terällä ja keihään tutkaimella
omaisuuttamme puolustaa?
KANSA
_Myrskyisesti_: Miekan terällä ja keihään tutkaimella! Menkää!
_Kovas kumppaneineen menee valtaovesta sisään. Kansa kokoontuu pirtin
edustalle, jääden hiljaa puhellen odottamaan.
Kaksi muukalaista hiipii varovin askelin erään huoneen nurkkauksen takaa
oikealta. Heillä on päällään pitkät tummat viitat ja päähuput
alaslaskettuina, niin että vain osa kasvoja näkyy._
ENSIM. MUUKAL.
_Kurkistaa_: Siellä ne ovat...
TOINEN MUUKAL.
_Tarttuu äkkiä hänen käsivarteensa_: Soihtu, veli, soihtu!
ENSIM. MUUKAL.
_Peräytyy hiukan_: O' varon, varon!--Hukka matka. Voimme heti kavuta
ratsuille ja lähteä.
TOINEN MUUKAL.
Nolo juttu!
ENSIM. MUUKAL.
_Liikuttelee sormiaan_: Pitäisi kova kovaa vastaan!
TOINEN MUUKAL.
Ei noita pelota.
ENSIM. MUUKAL.
He' noita ... siellä sisällä!
TOINEN MUUKAL.
Ei auta. Kansa päättää.
ENSIM. MUUKAL.
Kiila, hyvä veli, kiila! Astumme esiin: vastaus? Miksi viipyy vastaus?
Onko Muronnian ruhtinas koira? Ratsumme satuloidut--siellä tuhannet
ratsut satuloidut, odottavat... No, itse ymmärrätte jos mitään
ymmärrätte...
TOINEN MUUKAL.
Ah sukkela pää, sukkela! Mutta kustas kulet? Et noista portaista tänä
iltana.
ENSIM. MUUKAL.
He' takatietä, takatietä--tule!
TOINEN MUUKAL.
Aaah, hyvä veli! _Menevät kiireesti oikealle_.
KANSA
_Pirtin luona_: Jo tulevat, jo tulevat! _Tulijat laskeutuvat portaita
alas, kansa tungeksii kysellen ja soristen ympärillä._
KOVAS
_Kunnaan rinteeltä_: Hiljaisuutta!--Varmaa vastausta ei meille annettu.
Siltä toki näytti, että useimmat ovat samaa mieltä kuin kansa.
JOUKOSTA
_Äkäisesti_: Mitä hiiden mieltä he sitten voisivat olla!
TOINEN
Sanoitteko lujaan?
KOVAS
Lujemmin kuin aattelimme.
KOLMAS
Mikseivät vastaa suoraan? On heillä suu!
KOVAS
Olkaa levollisia. Päätös ei voi toisin olla. _Poistuu._
KANSA
Ei, ei!
JOUKOSTA
_Rajusti_: Ja jos on, niin puretaan, jumal-avita! Käräjämäelle, ja
puretaan! Ja vanhimmat eroon!
KANSA
_Myrskyten_: Oikein! Kansa vastaa! _Hajautuvat ympäri tanhuaa kiivaasti
keskustellen._
KOVAS
_Seuralaisilleen_: Totta puhuen ne tuskin olivat hyvillään että siellä
kävimme.
TOINEN MERVI
Niinkö...?
KOVAS
Useat tosin nyökäyttivät meille päätä, mutta toiset istuivat muoto
mustana niinkuin olisivat karpion karstaa syöneet. Ja Varsti,
ovenvartija, kertoi että--
_Lyhyt torventoitaus vanhimpainpirtin portailta. Kansa rientää pirtin
edustalle. Valtaovi avautuu ja portaille astuu joukko vanhimpia, kahden
soihdunkantajan seuraamana. Syvä hiljaisuus._
VANHIMMAINEN
Mervian miehet! Raskas on tämä päivä ollut niin meille kuin teille. Ja
raskas on päätös, johonka olemme tulleet. Rauhallinen elo on kansalle
rakas ja ystävälliset välit mahtavan naapurimme kanssa tuiki tähdelliset,
niinkuin sen jokainen hyvin ymmärtää. Ja niin olemme me, tuntomme mukaan
harkiten, tulleet siihen päätökseen että ruhtinaan vaatimukseen on tällä
kertaa suostuminen. Ottakaa asia tyynesti, niinkuin me, jotka seikat
tunnemme, olemme sen ottaneet. Ja nyt menköön kukin rauhassa kotiinsa.
_Vanhimmat poistuvat, ovi sulkeutuu.
Haudan hiljaisuus, kansa seisoo kuin iskun tapaama. Hiljaisuutta yhä
jatkuu, ihmiset katsovat neuvottomasti toistensa silmiin._
JOKU JOUKOSTA
Mitäs tämä oikein oli...?
TOINEN
Sanoiko se että on...?
KOLMAS
Miksi he näin tekivät...?
USEAT
Oliko se päätös...?
NELJÄS
Miksi he meidät pettivät?
VIIDES
Mitä nyt on tekeminen?
USEAT
Vaadimme syyt tietoon!
YHÄ USEAMMAT
Syyt tietoon!
KOKO KANSA
_Myrskyten_: Syyt! Kuuletteko: syyt, syyt! _Äänetön
hiljaisuus. Odottavat._
JOKU
Mikseivät ilmota? Eikö ole ilmottamista?
USEAT
Syyt! Syyt!
KANSA
_Hurjasti_: Syyt! Syyt! Syyt! _Hiljaisempaa hälinää.