Juhlan jälkeen jatkamme!
TOINEN POIKA
Ja housut pois joka mies että välähtää! _Menevät lähteelle päin_.
TORVIMIEHET
_Ovat nousseet rinteen laelle. He kääntyvät toinen itään, toinen
länteen, kohottavat torvensa ja puhaltavat kaksijaksoisen toitauksen.
Hiljaisuus.
Sitten kuuluu jalankapsetta ja puheensorinaa--kumpaisellakin tiellä
näkyy ryhmä lehtoon laskeutuvia mervejä_.
[Miehillä on leveäreunuksiset liinamekot, lyhytvartiset paulakurpposet,
valtoimilla hiuksilla matala, pyöreähkö lakki. Vyössä veitsi,
tulustuhnio ja tulirauta. Naisilla liivi, naineilla naisilla lyhyt
hihallinen vaippa. Tytöillä on tukka valtoimena tai leteillä, naineilla
naisilla sykeröllä, hunnulla peitetty--kaulassa helmi- tai helynauhat.
Olkasolkien vitjoissa tai vyössä riippuu kampa, pienet keritsimet,
neulakotelo ja veitsi. Reunustuksissa, pauloissa, nauhoissa y.m.
sininen väri vallitsevana.]
LAAKSO-MERVI
_Vasemmaisessa ryhmässä katselee oikealta tulevia vuori-mervejä,
pysähtyy_: Kas!? _Heilauttaa iloisesti kättään_: Hei!
VUORI-MERVI
_Tuntee_: Hei hei!
LAAKSO-MERVI
Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa näkee?
VUORI-MERVI
_Hilpeästi_: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta!--Terve kättä! _Kattelevat,
käyvät yhdessä alaspäin_.
LAAKSO-MERVI
Ja mitäs vuorille?
VUORI-MERVI
_Synkistyen_: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä painia metsä-mervien
kanssa, karhunmörinää, kaskensauhua--_sylkäsee_--ja kaarnanmaku aina
suussa!
LAAKSO-MERVI
_Huokaa_: Jumalat eivät totisesti suoneet meille lihavata asuinsijaa.
VUORI-MERVI
Jumalainko syy vai ihmisten. Kaikki nousee ja paisuu kuin sienet
sateella, mervan suku yksin kasvaa alaspäin kuin jäärän häntä.
LAAKSO-MERVI
No no, tokko alaspäinkään!
VUORI-MERVI
Alaspäin. Niin koikumme kuin nälkäiset kaarneenpojat suon ympärillä.
Mutta ne teidän keltaiset kotikärppänne--ne lihoovat ja pesivät joka
loukkoon.
TOINEN LAAKSO-MERVI
_Nauraen_: Onpa, lempo vie, pihkanmakua puheessasi! Ei ymmärrä laakson
mies tuollaista.
VUORI-MERVI
_Pysähtyy, tuikeasti_: Ei ymmärrä? Niin, sen olen kyllä matkallani
havainnut. _Osottaa erästä ohikulkevaa veeniryhmää_: Täällä Kreekan
silkit huiskaa ja Aravian helmet paistaa, täällä ylpeä hymy huulilla
heiskataan. Millä heiskataan? Meidän taljoillamme, sarvillamme ja
linnuillamme, meidän kaskiemme ydelmällä! _Lähtevät eteenpäin_: Ja mitä
me täällä juhlilla? Torkkuvaa karhuvaakunaamme näyttämässä, että
sokeakin näkisi kuinka mervankarhu nukkuu! Jumalat varjelkoot
kaarnanmaun nousemasta kesken juhlan suuhuni, silloin en----_Katoavat
oikealle puiden väliin--teiden risteyksestä kuuluu naurua.
Kansaa on yhä karttunut. Muuan ryhmä veeni-vallaksia hitain, rauhallisin
askelin._
[Puku samantapainen kuin merveilläkin, mutta paljoa loistavampi, jopa
hopealla ja kullalla kirjailtu. Useilla miehillä hopeavartainen tai
metallikiskoinen kaularengas, naisilla samoin tai helminauha. Naisilla
sitäpaitsi rannerenkaat, eräillä kultaiset tai hopeaiset ohimorenkaat,
hameiden helmuksissa pieniä kellohelyjä, runsaasti vitjoja y.m.
koristeita. Somisteissa y.m. päävärinä keltainen.]
ENSIM. VEENI
_Nauraa ylhäistä, hillittyä naurua_: Hah-hah-hah-hah-hah-hah! Etelän
vesiltä, valtakansojen vilinästä tänne kotoisten kaskinärhiemme ja
suokurppiemme juhlaan ... hah-hah-hah. Katsellaksemme kuinka he kerta
vuodessa tuulettavat noita isiltä perimiään mekkoja ja sinisiä
hetaleitaan--hah-hah-hah!
TOINEN VEENI
_Naurahtaen_: Eipä hullummasti! Mutta yksi asia, hyvät ystävät, meidän
on aina myöntäminen. _Pysähtyy, osottaa eräitä ohikulkevia mervejä_:
Katsokaas noita hartioita, tuonkin äijän-karilaan ja tuon toisen!
Niillä totisesti on oma tehtävänsä tässä maassa.
ENSIM. VEENI
Niin, no niin. Mutta nämä yhteiset juhlat ja narrinkulkueet! Kevätuhrin
voisi yhtä hyvin toimittaa paikallisissa lehdoissa ja vaalin toimittavat
joka tapauksessa vanhimmat.--Vaikka se nyt on samantekevä!
KOLMAS VEENI
Minustakin ... jotain hupia heilläkin pitää olla. Kun lapsi on tyytyväinen
lastu kädessä, älä virka mitään--voisihan se potkiakin.
ENSIM. VEENI
Nekö potkia, hah-hah-haa! Silloin ne varmaan potkivat toisiaan;
hah-hah-haa!
TOISET
Hah-hah-hah-haa! _Häipyvät vasemmalle uhrilehtoon menevälle tielle._
_Muuan mervi-ryhmä, innokkaasti keskustellen etualan poikki oikealle._
VANHA MERVI
_Nilkuttaa kainalosauvan varassa:_ Miehestä se riippuu, veljet! Kansa on
kuin seisova vesi, jonka pinnalle pitkällä tyynellä jopa nousee haiseva
keltainen kanajas. Mutta annas tulee tuulispää--pois on kanajas, vedet
kuohussa pohjia myöten. Sellainen on mies, kansan tuulispää!
TOINEN MERVI
Sepä! Ei ole miestä--koko mervan suvun seitsemässä heimossa!
KOLMAS
_Vilkkaasti:_ Mitäs, miehet, Kiirosta arvelette?
TOINEN
Ajattele vanhaa kantoa!
VANHA MERVI
Ei se ajattelemalla löydy, veljet. Se on syntymästä ja iskee kuin
haukka, kun hetkensä tulee. Kuka tietää--vaikka vielä tänään ilmestyisi!
TOINEN MERVI
Uhrilehdossa...?
VANHA MERVI
Loukas, joka liittualaiset löi ja sukumme nosti, lähti
uhrilehdosta--niin on isäni kertonut.
TOINEN MERVI
Se oli Loukas! Kaski ei kasva kahta samallaista viljaa.
VANHA MERVI
Turhaa aprikoimme--kun hetki tulee, se ilmestyy! Ja sinnes minä
äijän-käkkyrä elän--elän ukko-avita kuin kuiva oravannahka orrella ja
nilkutan tänne jok'ainoa----_Torventoitaus._
_Torvimiehet rinteen laella soittavat lehtoon päin kääntyneinä
ilmotustoitauksen. Kansa pysähtyy._
ENSIM. TORVIMIES
Veenien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat!
_Kansa kokoontuu kiireisesti lehdon liepeille._
JOKU JOUKOSTA
Kuka vaakunankantajana, airut?
ENSIM. TORVIMIES
Mertsi vaakunankantajana!
_Joukosta huudahduksia: Mertsi? Fylkken Mertsi! Puheensorinaa._
_Oikeanpuoleiselta tieltä kuuluu rivakkaa, nopeatahtista astuntaa.
Näkyviin sukeltautuu veeni-nuoriso, etunenässä tummakutrinen
Mertsi-valio, kantaen varren nenään köynnöksistä punottua, keltaisin
nauhoin somistettua veenien vaakunaa, joka esittää ilvestä. Tulijat
astuvat 4-henkisissä riveissä, joka toinen nuorukaisia, joka toinen
neitoja. Useiden hiuksia kiertää keltaisista kukista solmittu seppel. He
tulevat iloisesti huudahtellen ja pysähtyvät tienristeykseen oikealle,
jääden hilpeästi puhellen odottamaan._
MUUAN MERVI
_Vastapäätä veeni-nuorisoa tovereilleen:_ Missä viipynevät meidän
nuoret?
MUUAN VEENI-NUORUKAINEN
_Murtaen:_ Minkä sille mahtaa, ystävä, jos viivähtää puuropurtilon
ääressä! _Naurua veenien joukossa._
MERVI
_Astuu kiivaasti puoleen:_ Mitä...? Mitä sanoit?
VEENI-NUORUKAINEN
Ei mitään, ystävä kulta.. Puuro on hyvä ruoka, vallan hyvä! _Osa
veeni-nuorisoa tirskahtaa hillittyyn nauruun._
MERTSI
_Kääntyy päin:_ Veenit!
_Torventoitaus rinteeltä._
TOINEN TORVIMIES
Mervien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat!
VEENI-NUORUKAINEN
Nyt saamme piimää päälle! _Naurunpyrskähdys_.
JOKU MERVI
Ken karhuvaakunan varressa, torvimies?
TOINEN TORVIMIES
Ken...? _Katselee tietä pitkin_: Urmas karhuvaakunan varressa!
_Vasemmaiselta tieltä kuuluu harvatahtista astuntaa ja keinuvaa
verkkaista laulua. Joukon etupäässä kulkee Urmas, kantaen mervien
karhuvaakunaa, jossa liehuu sinisiä nauhoja. Tytöt oikealla 2-henkisenä
pitkänärivinä, nuorukaiset rinnalla vasemmalla. Useilla sinikukkainen
seppel.
Tytöt: Joutsen, joutsen, joutsenelintu,
Pojat: allipa alliinpoika!
Joutsenlintu jokea soutaa,
aalloilla allinpoika.
Joutsenlintu valkea lintu,
allipa aallonkarva.
Joutsen, joutsen salmelle saapi,
allipa ruovon rintaan.
Pysähtyvät vasemmalle, veeni-nuorisoa vastapäätä. Mertsi ja Urmas
astuvat keskelle._
MERTSI
_Tervehtii vaakunalla_: Veenien ilves tervehtii mervien karhua! Niinkuin
kevättaivas on tummia hattaroita paitsi, niin olkoon elämämme, Valdun
harjanteilta aina Peipen rannoille! Terve!
VEENI-NUORISO
Terve!
VEENI-KANSA
Terve!
URMAS
Mervian uudeksi onneksi kohotan mervien karhun! _Värähtäen_: Ehompi
entistään olkoon elämämme, ei niinkuin isännän ja orjan, käskijän ja
käskettävän, vaan niinkuin kahden vapaan liittoveljen. Mitä tänään on
vajaa, se huomenna täyttyköön--sen jumalat meille suokoot! Terve!
MERVI-NUORISO JA MERVI-KANSA
Terve!
_Mertsi ja Urmas vaihtavat vaakunoita ja vievät ne yhdessä lähdekivelle,
jota vasten asettavat ne vastakkain. Kansa hajoaa vilkkaasti, paikoin
kiivaasti keskustellen.