URMAS
Älä siitä enää, Mertsi! Tuskin tiesin itsekään mitä sanoin, mutta minun
täytyi se sanoa.
MERTSI
Tiedän, muuten et olisi sanonutkaan. Ja kukapa ei mervi-kansalle hyvää
soisi--mutta sinun vertauksesi, Urmas... _Pudistaa päätään_.
URMAS
Minun vertaukseni! Oliko se niin outo? _Miettii hetkisen_: Täytyykö olla
mervi tuon kaiken tunteakseen? Olla nähnyt nuo äänettömät suot ja
korvet, joissa suku suvun perään hiipuu yksinäisenä ja unhotettuna
hautaansa? Ymmärtäisittekö paremmin erään toisen----_Häipyvät uhrilehdon
tielle.