Soi kellot suuret, ihanat,
sanomakellot soi,
synnyssä sielun kertovat,
mi maahan rauhan toi.
Soi maahan rauhan, rakkauden
suloisen sanoman,
muinaisten sukupolvien
jo ammoin anoman.
Inehmon suvun mennehen,
mi kulki helmast' yön
tiet' erheiden, tiet' taistojen
sairaana sielu, syön.
Tuhannet murheen murtamat
katseensa valoon loi,
ah yössä suuret, ihanat
nyt synnyinkellot soi.
Ne kunkin sydämessä soi
Rakkauden syntymää,
vain siellä seimen saada voi
Jumalan Poika tää.
Hän asunnokseen kokonaan
nyt vaatii ihmisen,
Hän käy ei yöhön, kuolemaan,
vaan täyttää sydämen
lämmöllä, ikivoimallaan,
tien näyttää elämään.
Hän sydämihin syntyy vaan
sulattain kuolon jään.