Mahtajamme muinaisaikain,
taitajamme tietoin, taikain!
Teidän oli loitsut, luotteet,
virren valta, laulun tuotteet.
Hallitsitte hengen alat,
taidon tarhat, sielun salat,
jumaltiedon julki toitte,
maailmoiden synnyn soitte
nähdä kansan kuolevaisen.
Jumaljuhlat, elon maisen
autuaaksi lauluin loitte.
Vierititte virttä luovaa,
joka määriin, muotoon muovaa
muodottoman alku-aineen,
elon, lämmön laajan laineen.
Vahvistitte runon vallan,
kamppailitte harmaan hallan
hyistä henkäilyä vastaan.
Osoititte, kuinka lastaan
luonto vaalii, nostaa laihon,
kasvattavi mannun kaihon,
joka heelmää hyvää kantaa,
siemenestä sadon antaa.
Korkeamman vielä laihon
kohotitte, hengen kaihon
kasvatitte kunkin poveen.
Lankesitte laulain loveen,
tajuun Yli-Taaton yhtyi
tajuntanne, kasvoi, ryhtyi
käymään tietä kuun ja päivän
ohi Maan maiden häivän.
Vastaan Pohjan pimeen taikaa
valmistitte valon aikaa.
Valtikaksi valon säteen
ojensitte ihmiskäteen.
Tuvilt' ilman tulen toitte,
soiton suuren soimaan loitte,
rakensitte vasken, raudan,
haahden hyvän, satalaudan.
Seppo suurin Sammon takoi,
Hengen käärmepellon vakoi,
suitsin Tuomen sudet suitsi,
Manan mahtivirret muisti.
Luottain valon vahvaan väkeen
ryntäs Pohjan paasimäkeen,
josta Päivän pyhän nosti,
Pimentolan kohlut kosti.