(Eino Leinon 30-vuotis-runoilijajuhlan johdosta)
Se kansakunnan keskehen lyö,
kun tiet ovat ummessa, uhkaa yö,
kun tuiki tähdet ei taivahan,
kun ihmiset vaipuvat vaivahan.
Yli maan urat uudet auki se luo,
sumu väistyy, ja välkkyy virtojen vuo.
Suhinassa sen siipien säihkyy koi,
sävel leivosien sini-ilmoissa soi.
Kukat puhkee, ah täyttyvi luomisen työ,
kevätkeijut lehdoissa leikkiä lyö,
sinikellot ne seppeleiks sitelee,
kisaten simapillejään pitelee.
Yhä myrsky vain käy, kylät, maat vavahtaa,
kunis ihmisetkin unestaan havahtaa.
Havahtaa näkyhyn kevät-luomisen työn,
niin oudosti, kuumasti sykkivi syön
säveliin kevätvirsien yhtyen,
kisahan kera keijujen ryhtyen.
Ylennyt kevätmyrskyssä päivän on koi,
yli maan sävel vapausvirsien soi.