Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu,
hio sirppisi, vilja tuleentuu!
On kasvanut korkeeksi peltosi laiho,
maan kaipuu on täyttynyt, maa-emon kaiho
hedelmäin on puhjennut kellervään kultaan,
ei säästänyt siunaustaan, ikitultaan
pyhä aurinko oo, maan muhkeaan multaan
putos siemen, mi kasvatti kaunista tähkää.
Ihanat emon ehtoisan antimet nähkää!
Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu,
hio sirppisi, vilja tuleentuu!
Kuin valtias pellolle käyt, sen sarkain
elonanteja ei väkivalloin, ei varkain
sinult' ykskään vie, käsivartes ja kuokkas
itämään oman peltosi kerran muokkas.
Lyhyt sarkas jos lie, se on sittenkin laaja,
sen tähkät on täydet, sen kasvu on taaja,
sinä itse sen siunauksen olet saaja.
Ei kurkihirttäsi ukkosen vaaja
ole murtava, ah ilomielin sa kylväin
orahalle saat peltosi, valtias ylväin!
Elonkorjuun on koittanut kuuma kuu,
hio sirppisi, vilja tuleentuu!
Suvituulessa soutavat tähkäpäät,
ovat alkaneet luonnon laupiaan häät.
Ylin ylkä sen pyhä aurinko on.
Käy liittoon sa myös kera auringon.