Valmistuu vilja, kypsyy hedelmät,
lainehtii kentät kullan-kellervät.
Maan parmaat paisuu, uhkuu utareet,
jotk' ovat mettä, rieskaa vuotaneet.
Ja aina vuotavat, ah loputon
maa-emon luova ikivoima on.
Kuin sädevirrat päivän parmaista
niin valuu voima rinnoilt' armailta
ehtoisan emon, kaikille hän suo,
Jokainen hältä elon mahlan juo.
Ei välill' lasten tee hän eroa,
kallista kukin maksoi veroa
elolle, ilmaiseks ei kenkään syö
sen pöydästä, sen lunnaina on työ.
Pidoista työtön pian häädetään,
hän pettäjä on, petti äitiään.
Työn tehnyt tyynnä vartoo satoaan
mut pettäjä -- vain perikatoaan.