Kuun käyrä sirppi taivaan laell' loistaa
kuin kultaa kipenöivä tulenkieli,
hopeisin päärmein hohtaa pilven pieli.
Veet tummat öisen tuikkeen tyynnä toistaa.
Maa, metsä mykkä on. Yön hopeehuntu
vahvuutta vyöttää, kiiluu tähtikuvat:
Syys saapuu, heelmät, tähkät tuleentuvat.
Helmassa yön kuin hallan ensi tuntu.
Ylt' ympärillä tyyntä, täyteläistä,
kuu hetkeks peittyy hopeepilven alle.
Maan parmailta nyt nousee taivahalle
kultainen uhrisauhu tähkäpäistä.