Nyt tulvii tuoksut, kesä kukkein on,
elämään joka solu, hermo herää,
kiireesti kimalaiset mettä kerää
aittaansa paahtehessa auringon.
Nyt koittanut on hetki inehmon;
hän touot teki, kylvi, kävi erää.
Nyt Luojan päivä paistaa täyttä terää,
-- löi hetki lyhyt levon, nautinnon.
Kauniille kaikelle nyt aistit avaa,
ei hehku kauan päivä päällä pääsi,
samassa saapuu syys, kun suvi havaa.
Hän palkan saa, ken työtä tekee, raataa,
ikuinen viisaus niin kerran sääsi,
-- ken kylvänyt on, hän myös korren kaataa.