I
Alussa oli aate, joka työksi
myöhemmin muuttui, muovas maailman
mielensä mukaan. Päivän paahtavan
toisille soi se, toisille taas yöksi
sen muutti, syvyyksihin heidät syöksi.
Se aarteet esiin toi, soi armahan
elämän juoksun, huolen harmahan
taas toiset sai. Se kietoi oksavyöksi
jään, hallan helmet, jokamiestä käytti
mieltänsä myöten, ruhjoi sekä nosti.
Lakinsa oudot lahjomatta täytti.
Se elämälle antoi määrän, muodon.
Se vuoroin palkitsi ja vuoroin kosti,
soi matkan tyynen, taikka venheen vuodon.