he näkivät linnan lakeudella ja olivat pakoitetut taivuttamaan päänsä
taaksepäin, ennenkuin näkivät sen katon. He menivät linnan luo,
linnanportti oli rautaristikolla varustettu ja lukittu. Thórr ryntäsi
ristikkoa vasten eikä saanut sitä aukaistua, mutta kun he ponnistelivat
päästäkseen linnan sisään, tunkeutuivat he säleiden lomitse ja pääsivät
siten sisälle. Siellä näkivät he suuren salin ja menivät sinne. Ovi
oli auki, he astuivat sisään ja näkivät kahdella penkillä paljon
miehiä, joista useimmat olivat hyvin kookkaita. Sitten tulivat he
kuninkaan, Utgarda-Lokin eteen ja tervehtivät häntä; mutta tämä käänsi
verkalleen katseensa heihin, hymyili ivallisesti ja sanoi: 'Pitkäksi
tulee kysyä pitkän matkan vaiheista, mutta onko toisin kuin mitä
luulen että nimittäin tämä pikku poika on oku-Thórr? Lienet kumminkin
voimakkaampi kuin miltä minusta näytät. Mihin taituruudennäytteisiin
luulette, toverit, olevanne valmiit? Täällä meidän joukossamme älköön
olko ketään, joka ei jossakin taidossa tai kyvyssä olisi toisia
etevämpi.' Silloin sanoi hän, joka oli taaimmaisena ja jonka nimi on
Loki: 'Kyllä osaan sen taidon, jota olen valmis paikalla koettelemaan,
ett'ei täällä sisällä ole sitä, joka nopeammin söisi ruokansa kuin
minä.' Silloin vastasi Utgarda-Loki: 'Se on taito, jos siihen pystyt,
koetelkaamme tätä taitoa.' Hän huusi penkkejä kohti eräälle, jonka
nimi on Logi, että hän menisi lattialle kilpailemaan Lokin kanssa.
Sitten otettiin kaukalo ja kannettiin se sisälle salin lattialle
ja täytettiin lihalla. Loki istui toiseen päähän ja Logi toiseen,
molemmat söivät, minkä kerkesivät ja kohtasivat toisensa keskellä
kaukaloa. Silloin oli Loki syönyt kaiken lihan luista, mutta Logi oli
syönyt kaiken lihan ja vielä lisäksi luut ja kaukalon, ja kaikkein
mielestä oli nyt Loki joutunut tappiolle kilpailussa. Silloin kysyi
Utgarda-Loki, mitä taituruutta pikku mies saattaisi näyttää, ja
Thjálfi sanoi, että hän koettaisi juosta muutamia kertoja kilpaa kenen
kanssa tahansa, jonka Utgarda-Loki määräisi siihen. Silloin sanoi
Utgarda-Loki, että se oli hyvä taito, mutta että hänen todennäköisesti
tuli olla sangen harjaantunut vikkelyyteen, jos mieli voittaa siinä,
tätä koeteltaisiin kumminkin pian. Sitten Utgarda-Loki nousi ja meni
ulos, ja siellä oli hyvä kilpajuoksurata pitkin tasaista kenttää.
Utgarda-Loki kutsui luokseen poikasen nimeltä Hugi ja käski hänen
juosta kilpaa Thjálfin kanssa. Silloin juoksivat he ensi kierron, ja
Hugi pääsi niin paljon edelle, että ehti kääntyä häntä vastaan radan
päässä. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Thjálfi, sinun tulee ponnistaa
enemmän, jos mielit voittaa, mutta totta on, ettei tänne ole tullut
ketään, joka minusta olisi näyttänyt nopsemmalta kuin sinä.' Sitten
alkoivat he toisen kierron, ja kun Hugi tuli radan päähän ja kääntyi,
oli Thjálf'iin pitkä nuolenkantama. Silloin sanoi Utgarda-Loki:
'Hyvin näyttää minusta Thjálfi juoksevan, mutten usko nyt, että hän
voittaa, nyt se lopullisesti koetellaan, kun he juoksevat kolmannen
kierroksen.' Silloin juoksivat he vielä yhden kierroksen, mutta kun
Hugi oli tullut radan päähän ja kääntyi, ei Thjálfi ollut vielä päässyt
puoliväliin. Silloin sanoivat kaikki, että tätä leikkiä oli kylläksi
koeteltu. Utgarda-Loki kysyi silloin Thórilta, mitä taitoja hän
tahtoisi heille näyttää, koska niin suuremmoisia huhuja oli kulkenut
hänen suurtöistään. Silloin sanoi Thórr mieluimmin ryhtyvänsä juomaan
kilpaa kenen kanssa tahansa. Utgarda-Loki sanoi, että se kernaasti
saisi tapahtua, meni sisälle saliin ja kutsui tarjoilupoikasensa ja
käski hänen tuoda rangaistussarven, josta hovimiesten oli tapana juoda.
Tarjoilupoikanen tuli mukanaan sarvi, jonka hän antoi Thórin käteen.
Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Pidetään hyvin juotuna, jos joku yhdellä
siemauksella tyhjentää sarven, muutamat tyhjentävät sen kahdella,
muttei kukaan ole niin kehno juomari, ettei tyhjentäisi sitä kolmella.'
Thórr katseli sarvea, eikä se näyttänyt hänestä suurelta, vaikka se
tosin oli koko lailla pitkä; mutta hänen olikin sangen kova jano, ja
hän rupesi juomaan ja otti hyvin suuria kulauksia ja luuli, ettei
hänen tarvitsisi useampaa kertaa kumartua sarven yli. Mutta kun hän
hengästyi ja hänen oli pakko nostaa sarvi pois huuliltaan, näki hän,
miten paljon juomaa oli kulunut, se näytti hänestä olevan varsin vähän
alempana kuin ensiksi. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Hyvin juotu eikä
liikaa. Enpä olisi uskonut, jos minulle olisi sanottu, ettei Aasa-Thórr
voisi juoda suurempia kulauksia, mutta tiedän kumminkin, että aijot
toisella kulauksella tyhjentää sarven.' Thórr ei vastannut mitään,
nosti sarven huulilleen ja aikoi nyt juoda suuremman kulauksen ja
ponnisti juodessaan, kunnes hengästyi, ja vielä näki hän, ettei sarven
kärki tahtonut kohota niin paljoa kuin hän olisi suonut. Kun hän otti
sarven huuliltaan ja katseli katselemistaan sitä, näytti hänestä nyt
siltä kuin olisi vähemmän siitä kulunut kuin ensi kerralla, nyt saattoi
vain läikyttämättä kantaa sarvea. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Mitä
nyt, Thórr, etkö nyt jättäne yhdeksi kulaukseksi enemmän kuin mikä
on edullista? Minusta näyttää siltä, että, jos sinun pitää tyhjentää
sarvi kolmannella kulauksella, niin siitä tulee kaikkein suurin. Mutta
emme me voi pitää sinua niin suurena miehenä kuin miksi Aasat sinua
kutsuvat, ellet osoittaudu voimakkaammaksi kuin miltä tämän koetuksen
suhteen näytti.' Silloin vihastui Thórr, nosti sarven huulilleen ja
joi voimainsa takaa ponnistaen kaikki voimansa juodakseen, ja kun
hän katsoi sarveen, oli juoma nyt eniten vähentynyt, ja hän antaa
pois sarven eikä tahdo juoda enempää. Silloin sanoi Utgarda-Loki:
'Ilmeistä on nyt, ettei sinun voimasi ole niin suuri kuin mitä me sen
luulimme olevan, mutta haluatko koetella useampia urheiluja, selvää
on nyt, ettet tästä mitään mainetta niitä.' Thórr vastasi: 'Tahdon
vielä koetella muutamia urheiluja, mutta kummalliselta olisi minusta
tuntunut kotona Aasojen luona ollessani, jos moisia kulauksia olisi
sanottu niin pieniksi. Minkä koetuksen tahdotte nyt tarjota minulle?'
Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Sen tekevät täällä pikkupojat, mikä
näyttäneekin vähäpätöiseltä, nimittäin nostavat maasta kissani; enkä
olisi rohjennut ehdottaa moista Aasa-Thór'ille, ellen olisi nähnyt,
että sinä olet paljon mitättömämpi kuin mitä luulin.' Sen jälkeen
juoksi esiin harmaa kissa, jokseenkin suuri, salin lattialle; Thórr
meni sen luo, tarttui siihen käsin alhaaltapäin keskeltä mahanalusta
ja nosti sitä ylös, mutta kissa köyristäytyi kaareksi sitä mukaa kuin
Thórr nosti ylös käsiään; mutta kun Thórr oikaisihe niin pitkäksi kuin
voi, nosti kissa yhtä jalkaansa, eikä Thórr voinut suorittaa tätä
koetusta. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Niin kävi tämän koetuksen kuin
olin odottanutkin. Kissa on suurehko, mutta Thórr on lyhyt ja pieni
näiden suurmiesten rinnalla, jotka ovat täällä luonani.' Silloin sanoi
Thórr: 'Miten pieneksi minua kutsunettekin, niin tulkoon nyt jokainen
painimaan kanssani, nyt olen vihainen.' Silloin vastasi Utgarda-Loki,
katseli penkeille päin ja sanoi: 'En näe täällä sisällä ketään, joka
ei pitäisi häpeällisenä painia sinun kanssasi.' Ja vielä sanoi hän:
'Katsokaamme ensin, kutsukaa tänne kasvatusäitini Elli ja painikoon
Thórr hänen kanssaan, jos tahtoo. Hän on kaatanut miehiä, jotka
minusta eivät näyttäneet heikommilta kuin Thórr.' Sen jälkeen astui
saliin vanha akka, ja Utgarda-Loki sanoi, että hän kävisi käsiksi
Aasa-Thóriin. Lyhyesti sanoen kävi painissa niin, että kuta ankarammin
Thórr ponnisteli, sitä tanakammin akka seisoi. Silloin turvautui akka
viekkauteen, ja nyt alkoi Thórr horjua ja ankaran ottelun perästä
luhistui hän pian toiselle polvelleen. Silloin meni Utgarda-Loki
ja käski heidän heretä painimasta ja sanoi, ettei Thórin kaiketi
tarvinnut vaatia useampia hänen hovilaisistaan painiin. Olikin jo yö,
Utgarda-Loki näytti Thórille ja hänen seuralaisilleen istumapaikat, ja
he viettivät siellä yön saaden osakseen hyvää kestitystä."
46. "Aamulla, päivän sarastaessa nousivat Thórr ja hänen seuralaisensa,
pukeutuivat ja olivat valmiit lähtemään pois. Silloin tuli Utgarda-Loki
ja asetutti pöydän heidän eteensä, ei siitä puuttunut hyvää kestitystä
ruuan eikä juoman puolesta. Kun he olivat syöneet, varustautuivat he
lähtemään. Utgarda-Loki saattoi heitä ulos ja meni heidän kanssaan
linnan ulkopuolelle. Hyvästellessä sanoi Utgarda-Loki Thórille ja
kysyi, miten hän piti matkansa onnistuneena ja oliko hän tavannut
ketään itseään väkevämpää. Thórr sanoi, ettei hän saattanut kieltää,
että hänen oli käynyt vähän nolosti kohdatessaan hänet: 'Tiedän,
että te tulette kutsumaan minua mitättömäksi mieheksi ja olen siihen
tyytymätön.' Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Nyt sanon sinulle totuuden,
kun olet tullut ulos linnasta etkä, jos minä elän ja taidan hallita,
enää koskaan tule sinne, etkä totta tosiaan olisi koskaan tullutkaan
sinne, jos olisin ennakolta tiennyt, että olet niin väkevä ja että
olit vähällä tuottaa meille suurta tuhoa. Mutta olen käyttänyt sinua
vastaan silmänlumeita, ja ensi kerralla metsässä minä kohtasin teidät,
ja kun sinä aijoit avata eväspussin, olin minä sitonut sen erityisellä
rautasiteellä, etkä sinä löytänyt paikkaa, josta se oli avattava. Sen
jälkeen iskit minua vasaralla kolmasti. Ensimmäinen isku oli heikoin
ja kumminkin niin ankara, että se olisi ollut surmani, jos se olisi
osunut paikalle, mutta sinä näit salini vieressä tasaisen kallion ja
siinä kolme neliskulmaista laaksoa, joista yksi oli syvin, ne olivat
sinun vasaranjälkiäsi; asetin kallion iskuja vastaan, mutta et sinä
sitä nähnyt. Samoin oli myös kilpaleikkien laita, joita koettelitte
hoviväkeni kanssa; ensimäinen oli se, jonka Loki suoritti. Hän oli
hyvin nälkääntynyt ja söi nopeasti, mutta se, jonka nimi on Logi
(Liekki), on virvatuli, ja se poltti sukkelasti sekä kaukalon että
lihan. Kun Thjálfi juoksi kilpaa sen kanssa, jonka nimi on Hugi
(Ajatus), oli se minun ajatukseni, ja turha oli Thjálfin toivoa
voivansa kilpailla sen kanssa nopeudessa. Ja kun sinä joit sarvesta
ja sinusta tuntui käyvän hitaasti, niin tapahtui siinä totta tosiaan
ihme, jota en olisi uskonut mahdolliseksi. Sarven toinen pää oli
meressä, jota sinä et nähnyt; mutta nyt, kun tulet merelle, voit nähdä,
miten paljon vesi on alentunut sinun juonnistasi. Sitä aluetta, mikä
jäi kuiville, kutsutaan nyt vesijätöksi (fjora = se osa rantaa, mikä
pakoveden aikana jää kuiville).' Ja vielä sanoi hän: 'Eikä minusta
näyttänyt vähemmän arvokkaalta, että nostit kissan, ja, sanoakseni
sinulle totuuden, silloin kaikki peljästyivät, kun he näkivät, että
nostit yhden sen jaloista maasta. Kissa ei ollutkaan se, miltä se
näytti, se oli Midgardin käärme, joka ympäröi koko maata, ja sen pituus
tuskin riitti pyrstön ja pään koskiessa maata, ja niin korkealle
kurotit, ettei ollut enää pitkältä taivaaseen. Hyvin ihmeellisesti
oli myös painisi laita, kun niin kauvan jaksoit pitää puoliasi etkä
pudonnut muuta kuin toiselle polvellesi painiessasi Ellin (Vanhuuden)
kanssa, sillä ei ole sellaista syntynyt eikä tule syntymään, jota ei
vanhuus kukistaisi, jos hän elää niin kauvan, että se hänet saavuttaa.
Mutta nyt on totta, että meidän on erottava, ja parempi olisi
kummallekin, ettette toisten tulisi minua tapaamaan. Minä tulen vielä
muulloinkin puolustamaan linnaani samallaisilla tai toisenlaisilla
petoksilla, niin ettette tule voittamaan minua.' Kun Thórr kuuli tämän
puheen, tarttui hän vasaraansa ja heilautti sitä ilmassa, mutta kun hän
aikoi iskeä sillä, ei hän nähnyt missään Utgarda-Lokia. Silloin kääntyi
hän takaisin linnaan ja aikoi murskata sen, mutta hän näkikin edessään
vain avaran ja kauniin tasangon eikä mitään linnaa. Silloin kääntyi
hän pois ja kulki tietään, kunnes hän tuli takaisin Thrúdvangiin.
Varmaa on, että hän silloin mielessään päätti koettaa tavata Midgardin
käärmeen, mikä sittemmin tapahtuikin. Nyt en luule kenenkään voivan
antaa sinulle parempia tietoja tästä Thórin matkasta."
47. Silloin sanoi Gangleri: "Sangen mahtava mies lienee Utgarda-Loki,
mutta viekkautta ja taikaa käyttää hän paljon hyväkseen. Voi nähdä,
kuinka mahtava hän on, koska hänellä on niin väkeviä hovilaisia,
mutta eikö Thórr ole kostanut heille?" -- Hárr vastasi: "Ei ole
oppimattomallekaan tuntematonta, että Thórr hankki hyvityksen tästä
matkasta, josta nyt on kerrottu, eikä hän viipynyt kauvaa kotona,
ennenkuin hän varustautui niin kiireesti matkalle, ettei hänellä ollut
vaunuja, ei pukkeja eikä seuralaisia. Hän lähti Midgardista nuorukaisen
haahmossa ja tuli muutamana iltana erään jättiläisen luo, jonka nimi
oli Hymir, Thórr oli siellä yötä, mutta päivän sarastaessa Hymir nousi
ja pukeutui ja valmistautui soutamaan järvelle kaloja pyytämään. Thórr
hyppäsi pystyyn, oli pian valmis ja pyysi, että Hymir sallisi hänen
soutaa järvelle kanssaan, mutta Hymir sanoi, että hänestä olisi vähän
apua, koska hän oli pieni ja nuori: 'ja sinun tulee vilu, jos istun
niin kauvan ja niin kaukana järvellä kuin minun on tapana tehdä.' Mutta
Thórr sanoi, että sen vuoksi saattaisi soutaa etäälle maasta, eikä
ollut muka varmaa, hänkö ensiksi tahtoisi soutaa takaisin maihin, ja
Thórr vihastui niin jättiläiselle, että oli vähällä läimäyttää häntä
vasarallaan, mutta hän jätti sen tekemättä, koska hän aikoi koetella
voimiaan muualla. Hän kysyi Hymiltä, mitä he käyttävät syöttinä, mutta
Hymir käski hänen itse hankkia syöttejä. Silloin lähti Thórr sinne,
missä missä hän näki Hymille kuuluvan härkälauman, otti suurimman
härän, jonka nimi oli Himinhrjódr, repäisi siltä pään poikki ja vei
sen mukanaan järvelle. Hymir oli silloin työntänyt veneen vesille.
Thórr astui veneeseen ja istui perään, otti kaksi airoa ja alkoi
soutaa, ja Hymin mielestä kulki vene eteenpäin hänen soutaessaan.
Hymir souti kokassa ja hänen soudustaan kulki vene nopeasti. Silloin
sanoi Hymir, että he olivat tulleet niille matalikoille, joilla hänen
oli tapana istua ja onkia kampeloita; mutta Thórr sanoi tahtovansa
soutaa paljon kauvemmas. He soutivat vielä kappaleen matkaa, silloin
sanoi Hymir, että he olivat tulleet niin kauvas ulapalle, että olisi
vaarallista Midgardin käärmeen tähden pysyttäytyä ulompana; mutta
Thórr sanoi soutavansa vielä hetkisen. Niin hän tekikin, mutta Hymir
ei ollut varsin hyvillään. Kun Thórr oli vetänyt airot ylös, asetti
hän kuntoon sangen lujan onkisiiman, jonka koukku ei ollut pienempi
eikä heikompi. Sitten pani Thórr onkeen häränpään ja heitti sen
mereen, siima meni pohjaan, ja totta tosiaan Thórr petti Midgardin
käärmettä yhtä paljon kuin Utgarda-Loki oli pettänyt Thória, kun
tämä nosti käärmeen kädellään. Midgardin käärme nielaisi häränpään,
mutta koukku tarttui sen kitaan. Kun käärme tunsi sen, riuhtaisihe
se niin rajusti, että Thórin molemmat nyrkit kolahtivat veneenlaitaa
vasten. Silloin vihastui Thórr ja kokosi Aasavoimansa ja potkaisi
niin lujasti, että hänen molemmat jalkansa puhkaisivat veneen, ja hän
seisoi merenpohjassa. Sitten veti hän käärmeen veneenlaidalle, mutta
sen voi sanoa, ettei kukaan ole niin hirveätä näkyä nähnyt, joka ei
nähnyt, kuinka Thórin silmät iskivät tulta käärmettä kohti, ja käärme
tuijotti häneen alhaaltapäin ja ruiskutti myrkkyä. Kerrotaan, että
Hymir-jättiläisen kasvoilla väri vaihtui ja hän kalpeni kauhusta, kun
hän näki käärmeen ja näki, kuinka vesi tulvi veneeseen ja ulos siitä.
Samassa, kun Thórr tarttui vasaraansa ja heilautti sen ilmaan, sieppasi
jättiläinen syöttiveitsensä ja katkaisi Thórin siiman veneenlaitaa
vasten, ja käärme vaipui mereen, mutta Thórr heitti vasaransa sen
jälkeen, ja sanotaan, että hän löi siltä pään poikki meressä; mutta
minä luulen totuuden olevan sen, että Midgardin käärme elää vielä
ja makaa ulkomeressä. Thórr puristi kätensä nyrkkiin ja iski Hymiä
korvalle, niin että tämä suistui mereen; ja (vielä) voidaan nähdä hänen
jalkapohjansa, mutta Thórr kahlasi maihin."
48. Silloin sanoi Gangleri: "Onko Aasoille tapahtunut vielä tärkeämpiä
tapauksia? Suunnattoman urostyön suoritti Thórr tällä matkalla." --
Hárr vastasi: "Kyllä olisi kerrottavina tapauksia, joita Aasat pitivät
suurempiarvoisina. Mutta se on tämän kertomuksen alku, että Baldr
hyvä oli nähnyt tärkeitä ja vaarallisia unia elämästään. Kun hän
kertoi Aasoille unensa, neuvottelivat he yhdessä, ja päätettiin pyytää
Baldr'ílle turvallisuutta kaikellaista onnettomuutta vastaan, ja Frigg
vannotti tulta ja vettä, rautaa ja kaikkia metalleja, kiviä, maata,
puita, tauteja, eläimiä, lintuja, myrkkyjä ja käärmeitä säästämään
Baldr'ia. Kun tämä oli tehty ja määrätty, oli Baldr'in ja Aasojen
huvituksena se, että hän nousi kokouksessa, ja muista mitkä ampuivat
häntä, mitkä iskivät, mitkä kivittivät, mutta mitä tahansa tehtiinkin,
ei se vahingoittanut häntä, ja tämä näytti kaikista suurelta kunnialta.
Mutta kun Loki Laufeynpoika näki tämän, oli hän pahoillaan siitä,
ettei mikään vahingoittanut Baldr'ia. Hän meni Fensaliin Frigg'in luo
ja otti naisen muodon. Silloin kysyi Frigg, tietäisikö tämä nainen,
mitä Aasat toimittivat kokouksessaan. Hän sanoi, että kaikki ampuivat
Baldr'ia ja ettei se häntä vahingoittanut. Silloin sanoi Frigg: 'Eivät
mitkään aseet eivätkä puulajit tule vahingoittamaan Baldr'ia, olen
vannottanut ne kaikki.' Silloin kysyi vaimo: 'Onko kaikki vannonut
sääliä Baldr'ille?' Frigg vastasi: 'Länteenpäin Valholl'ista kasvaa
vesa, jota kutsutaan nimellä Mistilteinn (viscum album), se oli minusta
liian nuori vannotettavaksi.' Sen jälkeen hävisi nainen, mutta Loki
otti mistelivesan ja meni kokoukseen. Hodr seisoi siellä äärimmäisenä
miesten piirissä, koska hän oli sokea. Silloin sanoi Loki hänelle:
'Miksi et ammu Baldr'ia?' Hän vastasi: 'Koska en näe, missä Baldr
on, ja sitäpaitsi olen aseeton.' Silloin sanoi Loki: 'Tee toki kuten
muut miehet ja osoita Baldr'ille sama kunnia kuin muut, kyllä näytän
sinulle, missä hän seisoo, ammu häntä tällä vesalla.' Hodr otti
mistelivesan ja ampui sillä Baldr'ia Lokin neuvon mukaan; nuoli lävisti
Baldr'in, ja hän kaatui kuolleena maahan. Se oli suurin onnettomuus,
mikä on tapahtunut jumalille ja ihmisille. Kun Baldr oli kaatunut,
menivät kaikki Aasat sanattomiksi eivätkä kyenneet edes nostamaan
häntä. He katselivat toinen toisiaan, ja kaikilla oli sama mieliala
häntä kohtaan, joka oli tehnyt teon, mutta ei kukaan saattanut kostaa,
sillä siinä oli niin rauhoitettu paikka. Mutta kun Aasat koettivat
puhua, puhkesivat he ensin itkuun, niin ettei kukaan voinut puhua
toiselleen surustaan, mutta Odinn tunsi tämän vahingon sitä syvemmin,
koska hän parhaiten tiesi, kuinka suuri tappio ja menetys Baldr'in
kuolema oli Aasoille. Kun jumalat tointuivat, sanoi Frigg ja kysyi,
kuka Aasoista tahtoisi voittaa koko hänen rakkautensa ja suosionsa
ratsastamalla Hel'in tietä myöten ja koettamalla löytää Baldr'in sekä
tarjoomalla Hel'ille lunnaita, jos hän antaisi Baldr'in palata kotiin
Asgardiin. Hän oli nimeltään Hermódr nopsa, Odinin poika, joka otti
tehdäkseen tämän matkan. Silloin otettiin Sleipnir, Odinin hevonen ja
talutettiin se esille, Hermódr nousi sen selkään ja ratsasti pois.
Mutta Aasat ottivat Baldr'in ruumiin ja veivät sen rantaan. Hringhorni
oli Baldr'in laivan nimi, se oli suurin kaikista laivoista, ja sen
aikoivat jumalat työntää vesille ja siinä suorittaa Baldr'in ruumiin
polttajaiset, mutta laiva ei hievahtanutkaan. Silloin lähetettiin
hakemaan Jotunheimistä Hyrrokkin-nimistä jättiläisakkaa. Kun hän
tuli ratsastaen sudella, kyykäärme ohjaksina, hyppäsi hän hevosen
selästä, mutta Odinn kutsui neljä väkimiestä (berserkr) pitämään huolta
hevosesta, eivätkä he saaneet sitä pidellyksi muuten kuin kaatamalla
sen maahan. Hyrrokkin tarttui veneen kokkaan ja lykkäsi sen vesille
ensi vetäisyllä, niin että telat tulta iskivät ja koko maa järisi.
Silloin vihastui Thórr, tarttui vasaraansa ja olisi musertanut hänen
päänsä, elleivät kaikki muut jumalat olisi pyytäneet hänelle armoa.
Sitten kannettiin Baldr'in ruumis laivaan, mutta kun hänen vaimonsa
Nanna Nep'intytär näki sen, murtui hänen sydämensä surusta ja hän
kuoli; hänetkin kannettiin roviolle, joka sytytettiin. Thórr meni ja
pyhitti rovion Mjollnir-vasarallaan; mutta hänen jalkainsa edessä
juoksenteli kääpiö nimeltä Litr, Thórr potkaisi sen tuleen, ja se
paloi. Näihin ruumiinpolttajaisiin tuli monellaista kansaa, ensiksikin
mainittakoon Odinn, hänen kanssaan tuli Frigg ja Odinin Valkýrjat
ja korpit, mutta Freyr ajoi vaunuilla karjun vetämänä, jonka nimi
oli Slidrugtanni, Heimdallr ratsasti Gulltopr nimisellä hevosella ja
Freyja ajoi kissoillaan. Sinne tuli myöskin paljon jääjättiläisiä
ja vuorijättiläisiä. Odinn pani roviolle kultasormuksen, jonka nimi
on Draupnir; sillä oli se ominaisuus, että siitä joka yhdeksäs yö
tippui kahdeksan yhtä painavaa kultasormusta kuin se itse. Baldr'in
hevonen talutettiin roviolle täysissä valjaissa. Mutta Hermódista
on kerrottava, että hän ratsasti yhdeksän yötä pimeitä ja syviä
laaksoja, niin ettei hän nähnyt mitään, kunnes hän tuli Gjallar-joelle
ja ratsasti Gjallar-siltaa, joka on laskettu kiiltävällä kullalla.
Módgudr on neidon nimi, joka vartioi siltaa. Tämä kysyi hänen nimeään
ja sukuaan ja sanoi, että edellisenä päivänä oli sillan yli ratsastanut
viisi joukkuetta kuolleita miehiä: 'mutta silta kumisee yhtä paljon
yksin sinun allasi, eikä sinulla ole kuolleen väriä; miksi ratsastat
täällä Hel'in tiellä'. Hän vastasi: 'Minä ratsastan Hel'in luo etsimään
Baldr'ia, vai oletko sinä kenties nähnyt Baldr'in Hel'in tiellä?'
Neito sanoi, että Baldr oli ratsastanut Gjallar-sillan yli; 'mutta
tie Hel'iin kulkee alaspäin ja pohjoiseen'. Silloin ratsasti Hermódr,
kunnes hän tuli Hel'in portille, siellä nousi hän hevosen selästä ja
sitoi satulavyön lujasti, nousi sitten takaisin hevosen selkään ja
kannusti sitä, ja hevonen laukkasi niin rajusti portin yli, ettei
se tullut sen lähellekään. Hermódr ratsasti rakennuksen luo, nousi
hevosen selästä ja meni sisälle saliin ja näki siellä veljensä Baldr'in
istuvan kunnia-istuimella. Hermódr yöpyi sinne, mutta aamulla pyysi hän
Hel'iltä, että Baldr saisi ratsastaa hänen kanssaan kotiin, ja ilmaisi
kuinka suuri suru Aasojen kesken vallitsi; mutta Hel sanoi, että nyt
osoittautuisi, oliko Baldr niin rakastettu, kuin on sanottu. 'Jos
kaikki kappaleet maailmassa, elävät ja kuolleet, itkevät häntä, silloin
saa hän lähteä Aasojen luo takaisin, mutta hän saa pysyä Hel'in luona,
jos joku vastustaa sitä, tai ei tahdo itkeä.' Silloin nousi Hermódr,
mutta Baldr saattoi hänet ulos salista, otti Draupnir-sormuksen ja
lähetti sen Odinille muistoksi. Nanna lähetti Frigg'ille vaatekappaleen
ja vielä muita lahjoja, ja Fullalle sormuksen. Silloin ratsasti Hermódr
samaa tietä takaisin ja tuli Asgardiin ja ilmoitti siellä kaikki
kuulemansa ja näkemänsä. Sen jälkeen lähettivät Aasat lähettejä koko
maailmaan pyytämään, että itkettäisiin Baldr pois Hel'istä, ja kaikki
tekivät niin, ihmiset ja eläimet, kivet, puut ja kaikki metallit kuten
lienet nähnyt näiden kappalten itkevän, kun ne joutuvat kylmästä
lämpimään. Kun lähettiläät lähtivät kotiin ja olivat hyvin toimittaneet
asiansa, löysivät he erään jättiläisnaisen istumassa kallionrotkossa,
hänen nimensä oli Thokk. He pyysivät häntä itkemään Baldr'ia Hel'ista,
mutta hän sanoi: 'Thokk itkee kuivia kyyneliä Baldr'in kuoleman
johdosta. Ei elämässä eikä kuolemassa ilahuttanut minua miehen poika --
pitäköön Hel omansa.' Arvellaan, että se olisi ollut Loki Laufeynpoika,
joku on saanut enin onnettomuutta aikaan Aasojen kesken."
49. Silloin sanoi Gangleri: "Paljon sai Loki aikaan, kun hän ensin
aiheutti Baldr'in surman ja sitten sen, ellei häntä lunastettu
Hel'istä, mutta kostettiinko tämä hänelle?" -- Hárr sanoi: "Kyllä
hän sai siitä palkan, jota hän kauvan tulee muistamaan. Kun jumalat
olivat häneen vihastuneet niin kovasti kuin saattoi odottaakin, pakeni
hän ja piiloutui eräälle vuorelle ja rakensi sinne huoneen, jossa
oli neljä ovea, jotta hän voisi nähdä huoneesta jokaiselle neljälle
ilmansuunnalle, mutta monta kertaa päivässä muuttihe hän lohenmuotoon
ja kätkeytyi Fránangr-nimiseen koskeen. Silloin mietti hän, mitä
keinoja Aasat tulisivat käyttämään pyytääkseen hänet koskesta. Mutta
kun hän istui huoneessa, otti hän pellavalankaa ja punoi siitä
silmukoita kuten verkkoa sittemmin kudottiin, ja hänen edessään
roihusi tuli. Silloin näki hän, että Aasat olivat vähän matkan päässä
hänestä; sillä Odinn oli nähnyt Hlidskjálf'ista, missä hän oli. Hän
hyppäsi heti pystyyn ja sukelsi jokeen, mutta heitti verkon tuleen. Kun
Aasat tulivat huoneeseen, meni ensiksi sisälle hän, joka oli kaikkein
viisain ja jonka nimi oli Kvasir, ja kun hän näki tulessa hiiltyneet
verkonjätteet, ymmärsi hän, että se oli oleva kalanpyydys, ja huomautti
siitä toisiakin Aasoja. He ottivat ja tekivät itselleen verkon sen
mukaan kuin he hiiltyneistä jätteistä näkivät Lokin tehneen. Kun
verkko oli valmis, menivät Aasat joelle ja heittivät verkon koskeen.
Thórr piteli toista verkonpäätä, toista pitelivät kaikki muut Aasat,
ja he vetivät verkkoa. Mutta Loki ui edellä ja asettui kahden kiven
väliin. He vetivät verkon hänen ylitseen ja tunsivat, että oli jotain
elävää tiellä. He menivät toistamiseen ylös koskelle, heittivät verkon
veteen ja kiinnittivät siihen jotakin niin raskasta, ettei mikään
voinut liukua sen alitse. Silloin Loki ui verkon edellä, mutta kun hän
näki, ettei ollut enää pitkältä mereen, hyppäsi hän verkonsyrjän yli
ja heittäytyi koskeen. Nyt näkivät Aasat, missä hän ui, he menivät
vielä kerran ylös koskelle ja jakoivat verkon kahteen osaan, mutta
Thórr kahlasi jälestä keskeltä jokea, ja niin he kulkivat merelle.
Mutta Loki näki kaksi mahdollisuutta olevan, hengenvaarallista oli
uida mereen, toinen mahdollisuus oli vielä kerran hypätä verkon yli;
tämän hän tekikin ja hyppäsi mitä sukkelimmin verkonreunan yli. Thórr
tavoitti häntä ja tarttui häneen käsin; mutta hän liukui käsistä, niin
että Thórr sai kiinni vasta pyrstöstä, ja sen tähden on lohi suippo
pyrstöstä. Nyt oli Loki pyydetty ja julistettu rauhattomaksi ja hän
pantiin erääseen luolaan. Sitten ottivat Aasat kolme tasaista paatta,
asettivat ne syrjälleen ja hakkasivat läven kuhunkin paateen."
"Sitten otettiin Lokin pojat Váli ja Nari eli Narfi, Aasat muuttivat
Välin raatelevan suden muotoon, ja hän raateli veljensä Narfin. Sitten
ottivat Aasat tämän suolet ja sitoivat niillä Lokin noiden kolmen
teräväreunaisen paaden päälle; yksi niistä on hänen harteittensa
alla, toinen lanteitten, kolmas pohkeitten, ja nämä siteet muuttuivat
raudaksi. Sitten otti Skadi kyykäärmeen ja ripusti sen hänen ylitseen,
jotta myrkky valuisi käärmeestä hänen kasvoilleen. Mutta hänen vaimonsa
Sigyn seisoo hänen vieressään ja pitelee vatia myrkkypisaroiden alla.
Kun vati on täysi, menee hän ja kaataa pois myrkyn, mutta sillä välin
tippuu myrkky Lokin kasvoille. Silloin kouristaa häntä niin ankarasti,
että koko maa vapisee -- sitä te kutsutte maanjäristykseksi -- siinä
hän makaa kahlehdittuna Ragna-rökr'iin asti."