joka taisteluun, he valitsevat miehistä ne, joiden tulee kaatua, ja
heidän vallassaan on voitto. Gudr ja Róta ja nuorin Norna, jonka nimi
on Skuld, ratsastavat myös aina valitsemaan kaatuvia ja ratkaisemaan
taistelua. Jord, Thórin äiti ja Rindr, Váli'n äiti luetaan myös
nais-Aasoihin."
36. "Gymir oli erään miehen nimi, ja hänen vaimonsa oli nimeltään
Aurboda, hän oli vuorijättiläisten sukua. Heidän tyttärensä oli
Gerdr, joka oli kaunein kaikista naisista. Eräänä päivänä oli Freyr
mennyt Hlidskjálf'ille ja katseli kaikkia maailmoja. Mutta kun hän
katsahti pohjoista kohden, näki hän eräässä kylässä suuren ja kauniin
rakennuksen. Tähän rakennukseen meni nainen, ja kun hän kohotti
käsivartensa ja avasi oven, silloin välähti loiste hänen käsivarsistaan
sekä ilmassa että merellä, ja kaikki maailmat valkenivat hänestä.
Siten sai Freyr rangaistuksen siitä julkeudesta, että oli istuutunut
pyhälle istuimelle, niin että hän lähti pois harmistuneena. Ja kun
hän tuli kotiin, ei hän puhunut, ei nukkunut eikä juonut, eikä kukaan
uskaltanut puhutella häntä. Silloin kutsutti Njordr luokseen Freyn
palvelijan, nimeltä Skirnir, ja käski hänen mennä Freyn luo ja pyytää
häntä sanomaan, miksi hän oli niin pahoillaan, ettei hän puhunut
kenenkään kanssa. Skirnir sanoi menevänsä, mutta vastenmielisesti,
ja sanoi pahoja vastauksia olevan odotettavissa. Kun hän tuli Freyn
luo, kysyi hän, miksi Freyr oli niin masentunut eikä puhunut kenenkään
kanssa. Silloin vastasi Freyr ja sanoi, että hän oli nähnyt kauniin
naisen ja oli hänen tähtensä niin murheissaan, ettei hän voisi kauvaa
elää, ellei hän saisi häntä omakseen: 'ja nyt pitää sinun lähteä
kosimaan häntä minun puolestani ja tuoda hänet tänne, joko sitten hänen
isänsä tahtoo sitä tai ei; kyllä palkitsen sen sinulle hyvin.' Silloin
vastasi Skirnir, että hän suostuisi lähtemään lähettiläsmatkalle, mutta
Freyn tulisi luovuttaa hänelle miekkansa -- se oli niin oivallinen,
että se iski itsestään -- ja Freyr suostui siihen ja antoi hänelle
miekan. Silloin lähti Skirnir, kosi naista hänelle ja sai hänen
lupauksensa: yhdeksän yön perästä tulisi hän Barrey-nimiseen paikkaan
ja viettäisi siellä häitä Freyn kanssa. Mutta kun Skirnir sanoi
Freylle toimittamansa asian, lausui tämä näin: 'Pitkä on yö, pitkä on
toinen, kuinka jaksan odottaa kolmea? Usein tuntui minusta kuukausi
lyhyemmältä kuin tämän tuskaisen yön puolikas.' Tämä oli syynä siihen,
että Freyr oli niin aseeton, kun hän taisteli Beli'n kanssa ja tappoi
hänet hirvensarvella." -- Silloin sanoi Gangleri: "Olipa kumma, että
sellainen päällikkö kuin Freyr suostui antamaan pois miekan, jonka
vertaista hänellä ei ollut toista, suunnaton vahinko se oli hänelle,
kun hän taisteli Beli'n kanssa; totta tosiaan hän silloin mahtoi katua
tätä lahjoitustaan." -- Silloin vastasi Hárr: "Se merkitsi vähän, että
hän otteli Beli'n kanssa, Freyr olisi voinut surmata hänet nyrkillään;
mutta se aika on tuleva, jolloin Freyr kipeämmin kaipaa miekkaansa, kun
Múspell'in pojat tulevat tuhoja tekemään."
37. Silloin sanoi Gangleri: "Sinä sanot, että kaikki, jotka ovat
taistelussa kaatuneet maailman alusta, ovat nyt tulleet Odinin luo
Valholl'iin. Mitä on hänellä antaa heille ravinnoksi, luulisin, että
siellä on sangen suuri kansanpaljous?" -- Silloin vastasi Hárr:
"Totta on, mitä sanot, sangen suuri kansanpaljous on siellä ja paljon
enemmän tulee siellä vielä olemaan ja kumminkin tulee näyttämään
liian vähältä, kun susi tulee. Mutta ei milloinkaan ole niin suurta
kansanjoukkoa Valholl'issa, että siltä loppuisi sen sian silava,
jonka nimi on Sährímnir. Se keitetään joka päivä, ja illalla on se
jälleen kokonainen. Mutta kysymys, jonka nyt teet, näyttää minusta
olevan sellainen, että harvat lienevät kyllin viisaita siihen oikein
vastaamaan. Andhrímnir on keittäjän nimi ja Eldhrímnir kattilan."
Silloin sanoi Gangleri: "Onko Odinilla samaa ruokaa kuin Valholl'in
sotureilla?" -- Hárr sanoi: "Ruuan, joka on hänen pöydällään, antaa hän
kahdelle sudelle, ne ovat hänen ja niiden nimet ovat Geri ja Freki;
mutta itse hän ei tarvitse ruokaa, viini on hänelle sekä ruokana että
juomana."
"Kaksi korppia istuu hänen olkapäillään ja ne sanovat hänen korvaansa
kaikki tapahtumat, mitä he näkevät ja kuulevat, niiden nimet ovat
Huginn ja Muninn. Ne lähettää hän päivän sarastaessa lentämään
ympäri koko maailmaa, ja ne palaavat takaisin aamiaiselle. Siten saa
hän tietää monta asiaa, ja sen tähden kutsutaan häntä myös nimellä
Hrafnagud (Korppienjumala)."
38. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä Valholl'in sotureilla on juotavana
sellaista, jota riittää yhtä runsaasti kuin ruokaa, vai juodaanko
siellä vettä?" -- Silloin sanoi Hárr: "Kummallisesti kysyt nyt
ikäänkuin Alfodr kutsuisi luokseen kuninkaita, jaarleja ja muita
mahtavia miehiä ja antaisi heille vettä juoda -- totta tosiaan
Valholl'iin tulee moni, jonka mielestä vesijuoma olisi kalliisti
ostettu, ellei siellä olisi parempaa kestitystä saatavana, sen jälkeen
kun ensin oli kärsitty haavoja ja kipua, kunnes oli kuoltu. Voin kertoa
sinulle muutakin sieltä. Heidrún-niminen vuohi seisoo Valholl'in
yläpuolella ja pureskelee lehtiä kuuluisan Läradrpuun oksilta, ja sen
utarista tiukkuu niin paljon simaa päivittäin, että siitä täyttyy
astia, joka on niin suuri, että kaikki Valholl'in soturit saavat siitä
juoda kylläkseen." -- Silloin sanoi Gangleri: "Se vuohi on heille
erinomaisen hyödyllinen, ja ihmeen hyvä mahtaa olla puu, josta se
syö." -- Silloin sanoi Hárr: "Vielä ihmeellisempi on hirvi Eikthyrnir,
joka seisoo Valholl'issa ja syö saman puun lehtiä. Sen sarvista
tippuu niin paljon pisaroita, että ne juoksevat alas Hvergelmiin,
ja niistä syntyvät joet, joiden nimet ovat: Síd, Víd, Sökin, Eikin,
Svol, Gunnthrá, Fjorm, Fimbulthul, Gipul, Gopul, Gomul, Geirvimul;
nämä virtaavat Aasojen alueen läpi. Vielä mainitaan nämä: Thyn, Vín,
Tholl, Holl, Grád, Gunnthráin, Nyt, Not, Nonn, Hronn, Vína, Vegsvinn,
Thjódnuma."
39. Silloin sanoi Gangleri: "Kummallisia ovat asiat, joita nyt kerrot.
Suunnattoman suuri rakennus mahtaa Valholl olla, lienee usein ahdasta
sen ovilla." -- Silloin vastasi Hárr: "Miksi et kysy, montako ovea on
salissa, tai miten suuret ovet? Kun kuulet sen, silloin kyllä sanot,
että on ihme, ellei ken tahansa voi mennä ulos ja sisälle. Totta on,
ettei ole vaikeampaa saada paikkaa sisällä kuin tulla sinne; tässä
saat kuulla, mitä Grimnismál'issa sanotaan: 'Viisisataa ovea ja
neljäkymmentä tiedän olevan Valholl'issa, kahdeksan sataa soturia menee
joka ovesta, kun he lähtevät taistelemaan sutta vastaan'."
40. Silloin sanoi Gangleri: "Sangen suuri kansanpaljous on
Valholl'issa, totta tosiaan Odinn on mahtava päällikkö, koska hän
johtaa niin suurta sotajoukkoa. Mutta miten huvittelevat soturit
silloin, kun he eivät pidä juominkia?" -- Hárr sanoi: "Joka päivä,
kun he ovat pukeutuneet, asestautuvat he, menevät pihamaalle, ja
taistelevat ja surmaavat toisiaan. Se on heidän ajanvietettään, ja kun
tulee aamiaisen aika, silloin ratsastavat he kotiin Valholl'iin ja
istuutuvat juominkia pitämään. -- Mutta totta on, mitä sanoit, suuri
on Odinn, paljon on siitä todistuksia; näin kuuluvat Aasojen omat
sanat: 'Yggdrasilin saarni on puista parahin ja Skidbladnir aluksista,
Odinn Aasoista ja hevosista Sleipnir, Bifrost silloista ja Bragi
runoilijoista, Hábrók haukoista ja koirista Garmr'."
41. Silloin sanoi Gangleri: "Kuka omistaa Sleipnir-hevosen, tai mitä
siitä on sanottavaa?" -- Hárr sanoi: "Et sinä tunne Sleipnir'iä etkä
tiedä, miten se syntyi, mutta tulet huomaamaan, että se on kertomisen
arvoista. Jumalien ensimäisen asutuksen aikana, kun he olivat luoneet
Midgardin ja tehneet Valholl'in, tuli sinne rakennusmestari ja
tarjoutui kolmen talven kuluessa tekemään heille niin hyvän linnan,
että se olisi luotettava suoja vuorijättiläisiä ja jääjättiläisiä
vastaan, vaikka ne tulisivat Midgardin sisäpuolellekin; mutta hän vaati
palkaksi Freyjan puolisokseen ja auringon ja kuun. Silloin vetäytyivät
jumalat keskustelemaan ja neuvottelivat, ja rakennusmestarin kanssa
tehtiin se sopimus, että hän saisi sen, mitä oli halunnut, jos
hän saisi linnan valmiiksi yhtenä talvena, mutta jos ensimäisenä
kesäpäivänä joku kohta vielä olisi tekemättä linnasta, menettäisi
hän palkkansa. Hänen ei tulisi myöskään pyytää apua keltään. Kun he
esittivät hänelle nämä ehdot, pyysi hän heiltä lupaa saada käyttää
apunaan Svadilfari nimistä hevostaan ja Loki neuvoi myöntämään sen
hänelle. Ensimäisenä talvipäivänä ryhtyi hän rakentamaan linnaa,
mutta öisin vedätti hän kiviä hevosellaan, ja Aasoista tuntui hyvin
ihmeelliseltä, kuinka suuria kivimöhkäleitä tämä hevonen veti, hevonen
suoritti puolta suuremman väkityön kuin rakennusmestari. Heidän
sopimuksensa oli monien todistajien lujilla valoilla vahvistettu,
koska jättiläiset eivät pitäneet turvallisena olla Aasojen luona ilman
takauksia, jos Thórr tulisi kotiin; mutta silloin oli hän lähtenyt
itään noita turilaita hävittämään. Mutta talven lähetessä loppuaan
edistyi linnanrakennustyö rivakasti, ja linna oli niin korkea ja
luja, ettei sitä vastaan voinut tehdä rynnäkköä. Mutta kun oli enää
kolme päivää kesään, silloin työ oli edistynyt melkein linnanportille
asti. Silloin istuivat jumalat tuomioistuimilleen ja neuvottelivat ja
kyselivät toisiltaan, kuka oli neuvonut naittamaan Freyjan Jotunheimiin
ja turmelemaan ilman ja taivaan ottamalla sieltä auringon ja kuun ja
antamalla ne jättiläisille. Siitä olivat kaikki yksimielisiä, että
tähän oli mahtanut neuvoa hän, joka neuvoo kaikkeen pahuuteen, Loki
Laufey'npoika, ja sanoivat, että hän olisi kovan kuoleman oma, ellei
hän keksisi keinoa, miten rakennusmestari menettäisi palkkansa, ja
he ahdistivat Lokia. Mutta kun hän pelästyi, vannoi hän valan, että
hän toimittaisi, että rakennusmestari menettäisi palkkansa, maksoi
niitä maksoi. Ja samana iltana, kun rakennusmestari ajoi ulos kiviä
noutamaan Svadilfari-orhilla, huikkasi metsästä tamma orhiin luo ja
hirnui sille; mutta kun orhi huomasi, minkälainen hevonen se oli,
hurjistui se, raastoi poikki kantohihnan ja laukkasi tamman luo. Mutta
tämä juoksi metsään ja rakennusmestari jälestä ottamaan orhia kiinni.
Nämä hevoset laukkasivat koko yön, ja rakennusmestari oli yön metsässä,
mutta seuraavana päivänä ei tullutkaan niin paljoa rakennetuksi
kuin ennen. Kun rakennusmestari näki, ettei työ tulisi valmiiksi,
valtasi hänet jättiläisraivo; mutta kun Aasat näkivät selvästi, että
hän olikin vuorijättiläinen, silloin ei välitetty valasta, vaan he
kutsuivat Thória, ja silmänräpäyksessä tämä tuli, ja sitten heilahti
ilmassa Mjollnirvasara. Silloin hän maksoi rakennuspalkkion, ei
auringolla eikä kuulla, vaan hän suvaitsematta hänen asua Jotunheimissä
musersi ensi iskulla hänen kallonsa pieniksi siruiksi ja lähetti
hänet alas Niflheimiin. Mutta Loki oli kohdannut Svadilfari'n sillä
seurauksella, että hän jonkun aikaa myöhemmin sai varsan. Se oli harmaa
ja kahdeksanjalkainen ja on se hevosista paras jumalien ja ihmisten
mailla."
42. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä on kerrottavaa Skidbladnista, koska
se on laivoista parhain, eikö ole toista yhtä suurta laivaa kuin
se?" -- Hárr sanoi: "Skidbladnir on paras laivoista ja suurimmalla
taituruudella tehty, mutta Naglfar on suurin laiva, sen omistaa
Múspell. Muutamat kääpiöt, ívaldi'n pojat, tekivät Skidbladnin ja
antoivat aluksen Freylle. Se on niin suuri, että kaikki Aasat voivat
mahtua sinne aseineen ja varustuksineen, ja sillä on myötätuuli niin
pian kuin purje on nostettu, mihin ikänä se on ohjattava; mutta
silloin, kun sillä ei kuljeta merellä, voi sen kääriä kokoon kuin
vaatteen ja pitää sitä kukkarossaan, niin monesta kappaleesta ja niin
suurella taidolla on se tehty."
43. Silloin sanoi Gangleri: "Hyvä laiva on Skidbladnir, mutta hyvin
paljon taikataitoa tarvittaneen, ennenkuin sellainen työ suoritetaan.
Eikö Thórr milloinkaan ole tullut mihinkään, missä hän olisi tavannut
jotakin niin valtavaa ja vahvaa, että se olisi ollut hänelle
ylivoimaista väkevyyteen ja taikataitoon nähden?" -- Silloin sanoi
Hárr: "Harvat tietävät siitä kertoa, mutta monesti on hän kohdannut
ankaraa vastustusta, ja joskin niin olisi ollut, että jotakin olisi
ollut niin voimakasta tai vahvaa, ettei Thórr olisi voinut voittaa
sitä, ei siitä ole tarvis mainita, sillä monet seikat todistavat,
ja kaikkien tulee uskoa, että Thórr on voimakkain." Silloin sanoi
Gangleri: "Minusta tuntuu kuin olisivat nämä asiat, joita olen teiltä
kysynyt, sellaisia, ettei kukaan voi niihin vastata." -- Silloin
sanoi Jafnhárr: "Olemme kuulleet sanotuksi niistä seikoista, jotka
tuntuvat meistä uskomattomilta, mutta tässä lähellä istuu hän, joka
tietää sanoa totuuden niistä, ja sinun tulee uskoa, ettei hän nyt
ensikerran valehtele, kun ei hän koskaan ennen ole valehdellut." --
Silloin sanoi Gangleri: "Tässä seison ja kuuntelen, tuleeko mitään
vastausta kysymykseen, muussa tapauksessa selitän teidät voitetuiksi,
ellette osaa vastata kysymykseeni." -- Silloin sanoi Thridi: "Ilmeistä
on nyt, että hän tahtoo tietää nämä kertomukset, vaikkei meistä ole
hyvä niitä kertoa. Se on tämän kertomuksen alku, että oku-Thórr lähti
pukeillaan ja vaunuilla ja hänen kanssaan Aasa, jonka nimi on Loki.
Illalla he tulivat erään talonpojan luo ja saivat siellä yösijan.
Mutta illalla otti Thórr pukkinsa ja teurasti molemmat, sen jälkeen
ne nyljettiin ja kanneltiin kattilaan. Mutta kun ne oli keitetty,
istui Thórr tovereineen illalliselle. Thórr kutsui ruualle kanssaan
talonpojan ja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa, talonpojan pojan nimi
oli Thjálfi ja tyttären Roskva. Sitten asetti Thórr pukinnahat lieden
viereen ja sanoi, että talonpoika ja hänen talonväkensä heittäisivät
luut pukinnahoille. Thjálfi, talonpojan poika, piteli yhtä pukin
lapaluuta ja katkaisi sen veitsellään ytimeen asti. Thórr oli siellä
yötä, mutta juuri ennen päivän sarastusta nousi hän ja pukeutui,
otti Mjollnir-vasaran, heilautti sitä ja pyhitti pukinnahat, silloin
pukit nousivat ja toinen niistä ontui toisella takajalallaan. Sen
huomasi Thórr ja sanoi, että talonpoika tai hänen talonväkensä olivat
mahtaneet varomattomasti käsitellä pukinluita; hän huomasi, että lapa
oli murtunut. Ei tarvitse pitkälti kuvailla, kaikki voivat ymmärtää,
kuinka talonpoika lienee peljästynyt, kun hän näki, että Thórr laski
kulmakarvat silmilleen; minkä hän näki silmistä, oli hänestä kylläksi
luhistamaan hänet maahan yksistään hänen katseensa edessä. Thórr
kiersi kätensä vasaranvarren ympäri, niin että rustot valkenivat,
mutta talonpoika teki niinkuin saattoi odottaa ja koko hänen
talonväkensä: he huusivat äänekkäästi ja pyysivät armoa ja tarjosivat
hyvitykseksi kaiken omaisuutensa. Mutta kun hän näki heidän pelkonsa,
lauhtui hänen vihansa ja hän leppyi ja otti heiltä sovinnoksi heidän
lapsensa Thjálfi'n ja Roskva'n, joista silloin tuli hänen velvolliset
palvelijansa; ne seuraavat häntä sittemmin alituisesti."
44. "Sinne jätti Thórr pukit ja lähti itäänpäin Jotunheimiin aina
merelle asti ja sitten syvän meren yli. Mutta kun hän tuli rantaan,
nousi hän maihin ja hänen kanssaan Loki ja Thjálfi ja Roskva. Kun he
olivat kulkeneet jonkun aikaa, tulivat he suureen metsään ja kulkivat
sitä koko päivän pimeän tuloon asti. Thjálfi oli nopsin kaikista,
hän kantoi Thórin eväspussia, mutta ruokatavaroista oli puute. Kun
tuli pimeä, etsivät he itselleen yösijaa ja löysivät hyvin suuren
rakennuksen, jossa oli päässä yhtä leveä ovi kuin rakennus itse. Sinne
he asettuivat yöksi. Mutta keskiyöllä syntyi suuri maanjäristys, maa
tärisi heidän allaan ja huone häilyi. Silloin nousi Thórr ylös, kutsui
seuralaisiaan, ja he etsivät ja löysivät oikealle keskeltä rakennusta
sivuhuoneen ja menivät siihen. Thórr istui ovelle, mutta toiset olivat
peremmällä huoneessa ja pelkäsivät; Thórr piteli vasaranvarresta ja
aikoi puolustautua. Silloin kuulivat he suurta pauhua ja jymyä. Mutta
kun päivä sarasti, meni Thórr ulos ja näki miehen vieressään metsässä,
eikä hän ollut pieni. Hän nukkui ja kuorsasi äänekkäästi. Silloin luuli
Thórr ymmärtävänsä, mitä yöllinen melu oli ollut; hän vyötti itsensä
voimavyöllään, ja Aasavoima kasvoi hänessä. Samassa heräsi mies ja
hypähti pystyyn, mutta sen ainoan kerran sanotaan Thórin epäröineen
iskeä häntä vasarallaan, ja hän kysyi hänen nimeään. Hänen nimensä
oli Skrýmir: 'mutta minun ei ole tarvis', sanoi tämä, 'kysyä sinun
nimeäsi, minä huomaan, että sinä olet ása-Thórr, mutta sinäkö olet
vienyt käsineeni?' Silloin Skrýmir kurotti ja nosti käsineen maasta,
ja Thórr näki silloin, että sitä hän oli yöllä pitänyt rakennuksena,
mutta sivuhuone oli ollut käsineen peukalo. Skrýmir kysyi, tahtoisiko
Thórr liittyä hänen seuraansa, ja Thórr myöntyi siihen. Silloin otti
Skrýmir ja päästi eväspussinsa ja valmistautui syömään aamiaista;
mutta Thórr seuralaisineen toisessa paikassa. Skrýmir ehdotti sitten,
että he yhdistäisivät eväänsä, ja Thórr myöntyi siihen. Silloin sitoi
Skrýmir kaikki heidän eväänsä yhdeksi mytyksi ja pani sen selkäänsä.
Hän kulki edelläpäin ja astui jokseenkin pitkin askelin, mutta myöhään
illalla Skrýmir etsi heille yösijan erään suuren tammen alla. Silloin
sanoi Skrýmir Thórille panevansa maata: 'mutta ottakaa te eväspussi ja
syökää illallista.' Sen jälkeen nukkui Skrýmir ja kuorsasi äänekkäästi;
mutta Thórr otti eväspussin ja aikoi avata sen, ja totta on, miten
uskomattomalta näyttäneekin, ettei hän saanut yhtään solmua auki eikä
päästetyksi kumpaakaan hihnanpäätä, niin että se olisi ollut entistään
höllemmällä. Kun hän näki, ettei tämä työ hyödyttänyt mitään, silloin
vihastui hän, tarttui molemmin käsin Mjollnir-vasaraan ja astui
askeleen Skrýmiin makuupaikkaa kohden ja iski häntä päähän; mutta
Skrýmir heräsi ja kysyi, putosiko lehti hänen päähänsä ja olivatko he
nyt syöneet ja olivatko he valmiita asettumaan levolle. Thórr sanoi,
että he menisivät nukkumaan, ja he menivät silloin toisen tammen alle.
Varmaa on, ettei siellä ollut turvallista nukkua. Puoliyön aikaan
kuuli Thórr, että Skrýmir kuorsasi ja nukkui sikeästi, niin että
kaikui metsässä. Silloin nousi hän ja meni hänen luokseen, heilutti
vasaraansa taajaan ja voimakkaasti ja iski häntä keskelle pääkalloa
ja huomasi, että vasarankärki painui syvälle päähän. Samassa heräsi
Skrýmir ja sanoi: 'Mitä nyt, putosiko joku tammenterho päähäni? Miten
on laitasi, Thórr?' Mutta Thórr palasi äkkiä takaisin ja vastasi, että
hän oli juuri herännyt, ja sanoi, että oli puoliyö ja vielä nukkumisen
aikaa. Silloin Thórr ajatteli, että, jos hän saisi tilaisuuden iskeä
häntä vielä kolmannen kerran, ei Skrýmir enää milloinkaan tulisi
häntä näkemään. Nyt hän makasi ja odotti, että Skrýmir taas vaipuisi
syvään uneen. Silloin hyppäsi hän ylös ja juoksi hänen luoksensa,
heilutti vasaraansa kaikin voimin ja iski häntä siihen ohimoon, joka
oli näkyvissä. Silloin vasara painui vartta myöten, mutta Skrýmir
hyppäsi pystyyn, siveli poskeaan ja sanoi: 'Istuneeko jotakin lintuja
puussa yläpuolellani, minusta tuntui herätessäni kuin olisi oksilta
pudonnut risuja päähäni. Oletko hereillä, Thórr? Lienee nyt aika nousta
ja pukeutua, mutta ei teillä nyt ole enää pitkää matkaa linnaan,
jota kutsutaan nimellä útgardr (Ulkola). Olen kuullut, että olette
keskenänne puhelleet siitä, etten ole pienikasvuinen mies, mutta
suurempia saatte nähdä, kun tulette Utgardiin. Nyt tahdon antaa teille
hyvän neuvon: Älkää käyttäytykö kopeasti, Utgarda-Lokin hovimiehet
eivät tule kärsimään kerskailua moisilta pojannaskaleilta; mutta muussa
tapauksessa kääntykää takaisin, ja niin luulenkin olevan parasta
teidän tehdä. Mutta jos tahdotte matkustaa eteenpäin, niin suunnatkaa
kulkunne itäänkäsin, minun tieni kulkee pohjoiseen tuntureille, jotka
nyt voitte nähdä.' Skrýmir otti eväspussin ja heitti sen olalleen sekä
kääntyi suoraan metsään pois heistä, eikä kerrota, että Aasat olisivat
toivoneet heidän tapaavan toisensa jälleen."