Päivä alkaa olla jo puolisillaan, kun Aatami köpöttelee reikäistä
kylätietä ensin Tanulan pihan läpi Hameniemeen ja siitä luikahtaa
Rämekorven metsätielle.
Pitää katsoa siinä kulkiessaan, ettei pistä jalkaansa niihin reikiin,
muuten rutjauttaa siihen tiehen nokalleen. Eikähän ole kiirettäkään.
Päivällistä käy syönti myöhemminkin, sitten, kun on ensin saanut sen
rohtoasian järjestykseen.
Jopa se lumi nyt sulaa. Ei kauan, kun on päiviä kankaalla, ja sitten se
on jo kesä lähellä.
Se kesän tulo hykäyttää mukavasti Aatamia. Siinä on niin monta
aihetta, siinäpä kesän tulossa ja itse kesässä. Kalan saannit ja muut,
heinänteot ja ruistalkoot, kun kamarissa naapurien kanssa haastetaan
hyvästä vuodesta ja lirautetaan pullosta kahvin sekaan.
On niinkuin maistelemista olevinaan se lirauttaminen, semmoista
pikkusyntiä, kun ei kuitenkaan lääkkeeksi mene se ryyppääminen.
Ja sitten on monta muuta kesällä, joita ei niin heti muistakaan.
Saa höllehtiä hurstisissaan ja tuntea monia herran hyvyyksiä. Saa
viilipiimää, ja musikat kantavat ahomansikoita.
Siinä se on sitten Syllykän mökki. Akka on kylässä, varmaan viinoja
liehtaamassa, koskapa ovi on lukossa. Kun nyt osaisi sen Turakan
tehtaalle. Olisi pitänyt Harakka-Antilta kysyä.
Korvesta löytää Aatami kuitenkin etsimänsä ihan omin avuin ja muhoillen
toivottelee Torakalle hyvät päivät.
Turakka ei virka mitään, nostaa vain muutaman viinalasin aurinkoa
vasten ja tillistelee. Lisää sitten siihen vielä jotain jauhoa ja
puistelee.
Aatami ei oikein tiedä, mistä aloittaisi puheet sen konstikkaan
viinamestarin kanssa.
— Läksin minäkin maistamaan, sanoo. — Kun tämä sinun viinasi on parasta
siinä repijäisessä ja reumatismissa.
— Vai läksit, jurahtaa Turakka vastahakoisesti. — Mutta kun sanassa
sanotaan, että viina menee huokiasti alas, mutta polttaa kuin kärme ja
pistää kuin kyykärme. Eihän tätä sovi hengenmiesten viljellä. Tämä on
vain niitä syntisiä varten.
Turakka heilauttaa kädessään helmeilevää pulloa.
Aatami oli hänen mielestään tekopyhä lurjus, joka olisi sietänyt
selkäänsä.
Aatamille tuli nyt siinä heti tiukat paikat. Mitä sille sanoisi, että
leppyisi. Parasta olisi sille antaa myöten, niin ehkä sulaisi tuo
kuparinvärinen naama sovinnollisemmaksi.
— Niinhän sitä pitää, tämän ihmisen, tehdä väliin oikein lujasti
syntiä, niin sitten on mitä katua ja se armosta nauttiminen on sitten
niin mukavaa.
Turakan pistää vihaksi semmoinen jaaritus. Heilauttaa lippalakkiaan ja
ruopasee korvallistaan.
— Haista sinä... vai tulet minulle lorittamaan tyhjiä. Siin' on viinaa,
pistä naamaasi sen kuin jaksat, mutta mukaasi et saa pisaraakaan.
Aatami maistelee. Neste kiertää niin ihmeellisesti suonissa ja
nostattaa mieleen niin kumman keveyden. Ne on ne Turakan yrtit, mitkä
lienevät, vai noituneeko muuten viinansa.
— Kyllä sinä olet mestari, sanoo. — Annahan nyt kuitenkin pari litraa,
vaikk'et enempääkään, maksakoon vaikka kahden härän hinnan.
Aatami löi leveällä kämmenellään povelleen.
— Vaikka annat koko talosi, niin ei tipu, sanoi Turakka ja latoi
konttiin täysinäisiä pulloja. Kohta tipahtaisi pillistä viimeinen, ja
sitten oli parasta muuttaa, jos Hörödiikin sattuisi kuononsa tänne
pistämään.
Aatami maisteli ja haisteli viinaa.
— On sinulla eri keksinnöt, tämänpä viinasi valmistuksessa. Kun tempoo
käsivarsia kuin vaatisi kantoja maasta kiskomaan. Jooseppi puhuikin
niistä yrteistä. Mistä sinä saat niitä?
Aatami nauraa hekotteli leveästi.
— Pirulta, sanoo Turakka.
— Eikös vähän kissalta... mutta kuulehan, eiköhän oteta vähän painia?
Aatamin kieli vähän sammaltaa, ja nousten seisomaan hän aukoo
nyrkkejään ja ojentelee käsiään, keikistellen isoa mahaansa.
— Samahan tuo on, sanoo Turakka ja rutjauttaa Aatamin kinokseen.
Sieltä selvittyään sanoo Aatu:
— On nämä kintut se repijäinen jäykistänyt... annahan, piru, kun näytän
eikö nouse tuo tynnyri.
Tynnyrissä on rankin jätteitä, ja Aatami ottaa sen syliinsä ja
keinuttelee sitä koholla.
Mutta jalka pettää lumessa, ja tynnyrin kanssa kellahtaa mies ja jää
tynnyrin alle. Nousee siitä päristellen rapaa suustaan ja vaatteistaan.
Turakka hohottaa:
— Se oli sinulle parhaiksi, pirulainen. Meneppäs nyt Karulienan
näkyviin.
Sen enempää puhumatta ottaa pillit ja vehkeet ja työntää säkkiin.
Nostaa sitten viinakontin selkäänsä ja lähtee. Käyköön Hiertiäinen
korjaamassa padat ja saavit talteen. Tulisija saa jäädä Hörödiille.
Aatamia kuohuttaa. Pudistelee siinä nyrkkejään, mutta minkäpä sille
ryökäleelle tekee. Meni ja vei viinansa, sen yrteillä sekoitetun.