'liikeperiaatteet' vallankumoustehtailussaan. Tämä järjestelmä on niin
kyynillinen, niin petomainen, että tsaarivallankin menettelytavat ovat
kunniallisempia. Ne ovat vähitellen paljastuneet, ja nyt niiden pitäisi
olla selvillä jokaiselle järkevälle ihmiselle. Bolshevismilla on
mahdollisuuksia joka maassa, toisissa enemmän, toisissa vähemmän, mutta
kaikkialla niitä on, sillä missään maassa eivät ihmiset ole tyytyväisiä
oloonsa. Bolshevismi on aasialainen lupaus-uskonto. Se lupaa kaikki. Se
pesiytyy sinne, missä on kurjuutta ja köyhyyttä, tietämättömyyttä ja
pimeyttä, sortoa ja taantumusta. Sen toimintaohjeena on: mitä pahempi,
sen parempi. Se koettaa salaa auttaa ja tukea taantumusta kaikissa
maissa saadakseen syytä kumoukselle, mutta todelliset edistyspuolueet
ovat sen pahimmat viholliset. Taantumus kerää joukkoja bolshevismille,
edistys niitä riistää. Bolshevismi koettaa kärjistää tilannetta joka
maassa. Nälkä ja työttömyys ovat sen parhaita aseita. Niitä se yrittää
kaikin tavoin lisätä. Sen tarkoitus saavutetaan lakoilla, jotka
synnyttävät työttömyyttä ja nälkää, sekä lisäksi maatalouslakot
suoranaisesti nälkää. Bolsheviikit koettavat lisäksi tehdä voitavansa
sotkeakseen eri maitten diplomaattiset välit, joista nykyään, mitä
tulee eurooppalaisten valtioitten suhteisiin esim. Ameriikkaan, riippuu
suuressa määrin elintarpeiden saanti. Lakkoja saavat bolsheviikit
aikaan kiihoituksella, maanalaisella toiminnalla. Suoranainen suurten
kumousten valmistelu on myöskin muistettava, vaikka sillä voi tietenkin
olla merkitystä vasta silloin kun muut seikat ovat suotuisia. Mutta
bolsheviikit ovat huomanneet, ettei heidän asiansa onnistu, jos
yritetään maa kerrallaan muuttaa bolshevistiseksi. He pyrkivät nykyään
todenteolla maailmanvallankumoukseen ja järjestävät yhtaikaisia
levottomuuksia kaikkialla. Kuumeinen työ on käynnissä, ja me olemme
toimivan tulivuoren kraaterilla. Punainen hämähäkki kutoo verkkoaan yli
koko maapallon. Sillä on käytettävissään paljon rahaa, on miehiä ja
kykyä. Mutta yksi seikka on vaikea, ja se on yhteys. Me, jotka nyt
yritämme vaikeuttaa heidän toimintaansa, meidän on kiinnitettävä
päähuomiomme 'postinkulun' lakkauttamiseen. Bolshevikeilla on ketju,
jossa rengas liittyy renkaaseen, mutta kun yksi rengas on kunnolleen
hävitetty, silloin ketju katkeaa. Itse poliittista ja yhteiskunnallista
maaperää emme me kolme kykene ratkaisevasti muuttamaan, mutta meidän on
tehtävä voitavamme postinkulun, lakkojärjestelyn ja kiihoituksen
lopettamiseksi. Ja siinä onkin meillä työtä tarpeeksi. Jos saamme edes
ruotsalaiset bolsheviikit jossakin määrin paljastetuiksi ja, mikä olisi
suurenmoista, ryssäläisen bolsheviikkilähetystön karkoitetuksi, eivät
vaivamme olisi menneet hukkaan. Siten me myös ratkaisevasti
vaikuttaisimme Suomessa harjoitetun maanalaisen toiminnan
hävittämiseksi. No, ken elää, se näkee!"
7.
Vastavallankumoukselliset tutustuvat vallankumoustohtoriin, mutta eivät
suo hänelle jälleentuntemisen iloa.
"Nyt vasta oikea näytteleminen alkaa, ja sen onnistumisesta riippuu
paljon", lausui Kivinen, kun seikkailijat seuraavana aamuna kulkivat
tohtorin asunnolle.
"Riippuu, muun muassa kokonaisuudelle verrattain yhdentekevät, mutta
meitä sitä enemmän koskevat henkemme", lausahti Koskela kuivasti.
Ystävykset olivat Ollen välityksellä saaneet hankituksi itselleen
siistit, käytetyt puvut, eikä heissä enää näkynyt mitään merkkejä
merimatkasta. He olivat puetut mahdollisimman jokapäiväisesti, ei ollut
ainoatakaan vaatekappaletta, joka olisi millään huomattavalla tavalla
eronnut tuhansien keskisäätyisten tukholmalaisten puvuista.
"Voitko keksiä, mikä meidän tarkoituksemme 'virallisesti' voisi olla?"
kysyi Kivinen. "Meidän on osattava ruotsia ja englantia. Ruotsin taidon
ymmärrän, mutta englanti?"
"Tjah, vaikea sanoa", tuumi Koskela. "Luultavastakin joitakin
järjestelytoimenpiteitä, ehkä kiihoitusta. Englanninkielen osaamista en
ymmärrä. Olisiko joitakin henkilöitä, joitten kanssa on keskusteltava
englanniksi, asiakirjoja englanniksi kirjoitettava tai englannista
käännettävä? En tiedä, mutta kai siitä pian selvän saamme. Täytyy
varustautua yllätysten varalta. Emme saa antaa huomata, että mistään
hämmästyisimme."
"Tästä matkasta taitaa tulla pitempiaikainenkin", arveli Kivinen.
"Hyvä, jos parissa viikossa selviydymme. Ka, odottakoot siellä Turussa.
Ja täällä ei meillä toistaiseksi ole mitään hätää..."
"Ei ainakaan rahojen vuoksi", hymähti Koskela, "sillä bolsheviikit ovat
kyllä varustaneet meidät tarpeellisella matkakassalla. Me harjoitamme
jonkun Rahjan 'stipendiaatteina' bolshevismitutkimuksia."
Talo, jossa "tohtori" asui, oli komeatyylinen, viisikerroksinen
kivirakennus puiston laidassa. Käytävä oli aistikkaasti somistettu
veistoksilla ja freskoilla.
"Ei tämä 'roletääri' näy roletäärisesti asuvan", virkahti Kivinen
ystävysten noustessa kolmanteen kerrokseen.
Merkkisoitot kajahtivat ja hetken kuluttua lakeijamaisesti puettu mies
avasi oven, luoden tutkivan silmäyksen odottajiin. Seikkailijat
asettivat sormensa määrättyyn asentoon.
"Astukaa sisään!" kehoitti palvelija.
Ystävykset astuivat eteiseen, jonka ainoana kalustuksena oli
vaatenaulakko.
"Onkohan tohtori kotona?" kysyi Koskela ja teki merkit, Kivisen
noudattaessa esimerkkiä.
"Odottakaa! Keitä olette?" lausui palvelija hillityllä äänellä.
"Turku. Kaksi. D N."
"Hyvä. Odottakaa!" toisti palvelija ja poistui sivuovesta, palaten
hetken kuluttua ja ilmoittaen:
"Tohtori ottaa vastaan. Riisukaa päällysvaatteenne!"
Palvelijan ohjaamina saapuivat seikkailijamme pitkän käytävän toiseen
päähän, kulkivat muutaman erittäin ylellisesti kalustetun huoneen läpi
ja astuivat toiseen. Palvelija poistui, neuvoen hetkisen odottamaan.
Ystävykset jäivät kahden.
"Istukaamme! Älä tee liikettäkään, älä heitä uteliasta katsettakaan!"
kuiskasi Koskela Kiviselle, ja matkailijat laskeutuivat
vanhanaikaiselle sohvalle. Syntyi täydellinen hiljaisuus, jännittävä
odotus.
Huone oli, vastakohtana edelliselle, sangen yksinkertaisesti
kalustettu: kirjoituspöytä, muutamia tuoleja, sohva, kaappi ja pari
suurta kirjahyllyä. Kaikki näytti hyvin järjestetyltä, rauhalliselta
tiedemiehen asunnolta, ja viihtyisyyttä loivat utumaiset ikkunaverhot
ja muutamat vihreät huonekasvit.
"Hyvää päivää!" Tervehdys kaikui niin oudolta, niin kumealta, että
ystävykset säpsähtivät ja käänsivät päätään. Sivuovesta oli tullut
tohtori. Ystävykset nousivat ylös, jääden odottavaan asentoon, ja
heidän katseensa koettivat tutkia tohtorin jokaisen piirteen ja painaa
sen muistiin.
Molemmat vavahtivat melkein yhtaikaa. Tuoko?
Heidän edessään oli pieni, näivettynyt, kalpea mies. Silmät olivat
tummat, samoin tukka, ja pään takaosa oli suhteettoman korkea. Piirteet
olivat säännölliset, mutta niissä oli jotakin selittämätöntä, joka teki
ne vastenmielisiksi. Ohuet, yhteenpuristetut huulet ja jyrkkä leuka
antoivat kovan ilmeen. Nenä oli suora ja säännöllinen, mutta ehkä liian
pieni. Tohtori oli puettu tavalliseen seurustelupukuun.
"Jaha, esitelkää itsenne!" virkkoi hän lyhyesti ja käskevästi ja
kasvoille ilmestyi ilkeä epäluuloinen hymy. Toverit ojensivat hänelle
"lähettiläspaperinsa". Tohtori tutki niitä ääneti ja kauan.
"Hyvä. Olen tohtori Kurt Ralphston."
Ystävykset kumarsivat ja istuutuivat jälleen tohtorin viittauksesta.
Hän itse asettui nojatuolille kirjoituspöydän edessä, silmäillen
tovereita läpitunkevasti selittämättömän värisillä silmillään.
"Missä olitte viime yönä?" laukaisi hän aivan äkkiarvaamatta,
hellittämättä katsettaan.
"Grand Hotel Monacossa", vastasi Koskela kylmästi.
Tohtori ei vastannut mitään. Ystävykset alkoivat tuntea tilanteen
muuttuvan epämiellyttävän yksitoikkoiseksi.
"Mitkä ovat ohjeenne?" kysyi tohtori, nojautuen eteenpäin.
"Me asetumme tohtorin käytettäviksi, ei muuta", lausui Koskela.
"Mistä tiedätte minut oikeaksi henkilöksi."
"Te teitte merkin, astuessanne huoneeseen?"
"Riittää. Olen tyytyväinen. Te tulette tänne uudelleen tänä iltana klo
8. Missä asutte?"
"Meillä ei ole vielä asuntoa, mutta aiomme sen heti hankkia.
'Hotelliin' emme halua muuttaa erinäisistä syistä."
"Menkää. Minulla ei ole aikaa." Tohtorin ääni kävi äkkiä kiihkeäksi ja
kärsimättömäksi, ja pienet silmät leimahtivat. Ystävykset poistuivat.
Käytävässä oli palvelija odottamassa ja tämä saattoi heidät
ulko-ovelle, auttaen ensin päällysvaatteet heidän ylleen. Kadulle
tultuaan ystävykset aivan vaistomaisesti huoahtivat.
"Hänkö se olikin!" virkkoi Kivinen hämmästyneenä ja vapautunein mielin
sytytti savukkeen.
"Niin kuka?" tiedusti Koskela odottavasti.
"Tohtori Sergei Altdorff-Danin-Selski, pietarilainen ihmeparantaja,
spiritisti ja tsaarivallan santarmikätyri."
"Hänkö? Ei, tämä on puolalais-saksalainen, mielisairas lakimies Max
Zombiewski, joka karkasi hullujenhuoneesta ja sittemmin Köpenhaminasta
käsin harjoitti kumouksellista kiihoitusta Saksassa!"
"Mistä sinä hänet tunnet?" kysyi Kivinen.
"Minä opin tuntemaan hänet komennuksillani."
"Ja minä näin hänet Pietarissa puhumassa vallankumouspäivinä. Sitten
hän katosi, mutta bolsheviikkivallankumouksen aikana luin jonkun
uutisen hänestä, en muista missä ja mitä siinä kerrottiin."
"Hän lienee kuitenkin yksi ja sama henkilö, vallankumousaikojen
'harhailevia sieluja', sillä ainakin pari uutista hänen kuolemastaan
olen jo lukenut."
"Kuka hän lienee?" tuumi Kivinen.
"Jaa, siihen on kai mahdoton antaa vastausta. Hänen isänsä oli
saksalais-juutalainen, äiti itävaltalais-puolalainen, ja hän lienee
syntynyt Venäjällä, elänyt likipitäin kaikissa maissa, opiskellut ja
tehnyt rikoksia kaikkialla. Olen kuullut häntä syytettävän sekä
kavalluksista että ainakin parista murhasta. Saksassa hänet pistettiin
hulluinhuoneeseen, mutta anarkistit kai hänet aatetoverinaan
vapauttivat."
"Sen tiedän varmasti, että hän oli tsaarivallan salaisessa
palveluksessa. Hän on mies, jolla ei ole isänmaata, ei moraalia, ei
mitään käsitystä suhteista ja suhteettomuudesta, ei..."
"... järkeä eikä sydäntä. Ja sellaiset rakentavat nykyään
ihannevaltakuntaansa verellä, raudalla ja tulella, miljoonien
kärsimyksillä ja kuolemalla. Hyvä on, ettei tohtori saanut kokea
jälleentuntemisen iloa meidät kohdatessaan. Hän on vaarallisempi
käsitellä kuin silmälasikäärme. Muuten, huomasitko, kuinka omituista
oli hänen käyttäytymisensä etenkin lopussa? Hän hermostui aivan ilman
mitään syytä. Hän on hullu, mutta hänen hulluutensa on sellaista
laatua, että se voi olla vaarallista täysjärkisellekin ihmiselle. Nyt
rientäkäämme Ollen luo ja tehkäämme tiliä hänelle huomioistamme."
8.
Ystävykset keskustelevat siistissä seurassa toimenpiteistä
vallankumouksen jatkamiseksi ja syventämiseksi.
Ystävysten saavuttua Ollen asuntoon ilmoitti taloudenhoitajatar hänen
poistuneen toimitukseen, mutta luvanneen pian palata. Koskela ja
Kivinen päättivät odottaa, etenkin kun heillä ei ollut mihinkään
kiirettä. Koskela ryhtyi tutkimaan aamulehtiä ja Kivinen alkoi
kirjoittaa matkakuvausta seikkailijoitten tähänastisista vaiheista,
pahoitellen mielessään, ettei voinut lähettää lehdelleen riviäkään,
ellei tahtonut saattaa vaaraan kaikkia tulevia tutkimuksia.
Olle saapui tunnin kuluttua, uteliaana ja vilkkaana kuten tavallisesti.
Kivinen teki selvää "audienssista" tohtorin luona ja lausui heidän
molempain arvelut tohtorin henkilöllisyydestä. Olle, joka tunsi
likipitäin kaikki joko hyvää tai pahaa mainetta saavuttaneet henkilöt,
vahvisti ystävysten olettamukset ja antoi lisätietoja. Tohtori oli
tunnettu kosmopolitikko, -- mielisairas, mutta siitä huolimatta tai
juuri sentähden mitä vaarallisin seikkailija ja rikollinen. Koskela
ehdotti silloin äkkiä, että tohtori ilman muuta vangittaisiin
tavallisena rikollisena ja että hänen luonaan pidettäisiin
kotitarkastus. Olle vastusti ehdotusta sillä perusteella, ettei
tohtoriin nähden oltu esitetty mitään vaatimuksia hänen
pidättämisekseen eikä hän Ruotsissa ollut tehnyt mitään rikosta.
Kotitarkastus ei mitään hyödyttäisi, sillä sellaiset ketut eivät
pitäneet kotonaan mitään todistuskappaleita. Kivinen yhtyi Olleen, ja
Koskela peruutti ehdotuksensa. Iltapäivällä hankkivat matkailijat Ollen
välityksellä huoneen muutamasta hotellista, kun ensin Koskela oli
salaperäisenä pistäytynyt kaupungilla ja tullut takaisin, mukanaan
leimatut passit sekä Kiviselle että itselleen. Illan viettivät kaikki
kolme yhdessä Ollen luona, harkiten menettelytapoja ja koettaen
arvailla tohtorin aikomuksia ystävyksiin nähden ja näille annettavien
tehtävien laatua.
Kellon lähetessä puolta seitsemää nousi Koskela ylös, tarkasti
revolverinsa, varmisti sen ja pisti takaisin taskuunsa, Kivisen
tehdessä samoin. Ystävykset pukeutuivat, ja Ollekin läksi mukaan,
eroten kuitenkin heistä jo rappusissa. Ilma oli kylmä ja kolakka.
Mitään puhumatta riensivät ystävykset eteenpäin, varjontapaisen miehen
seuratessa heitä toisella puolen katukäytävää, kuitenkin niin, että
elleivät toverit olisi tienneet Ollen seuraavan, eivät he olisi sitä
arvanneet, sillä vanha reportteri osasi tehtävänsä.
"Perillä!" virkkoi Kivinen, kun he olivat saapuneet tohtorin
rappukäytävän luo.
"Ja Olle on toisella puolella katua. Hyvä, jos meille kävisi hullusti,
emme ainakaan kostamatta kaadu."
Lakeija laski miehet pitemmittä kyselyittä sisään, johtaen heidät tällä
kertaa tohtorin työhuoneen vieressä olevaan, ylellisesti kalustettuun
huoneeseen. Paksut matot ja lattiatyynyt, heleäväriset verhot seinillä,
matalat, omituisen tyyliset huonekalut ja hajuvedet antoivat huoneelle
itämaisen leiman. Mutta jyrkkänä vastakohtana tälle puolittain
runolliselle ympäristölle olivat huoneessa olijat: tohtori ja kolme
muuta, jotka lattiatyynyillä lojuen tupruttivat sakeita sauhuja. Ne
olivat ilmeisiä roistontyyppejä. Kaksi heistä oli puettu tavalliseen,
siistiin pukuun, mutta kolmas oli aito sakilainen, uskollinen jäljennös
jostakin siltasaarelaisesta ihannetyypistä.
Tohtori tervehti lyhyesti ja viittasi vapaalle sohvalle. Ystävykset
istuutuivat, ja sattui niin, että Kivinen joutui istumaan puoleksi
varjoon muutaman huonekasvin ja pikkupöydän taa. Salamannopeasti
sukelsi Kivisen käsi liivintaskuun ja sieltä puikahti esiin pienoinen
muistikirja ja kynä. Kivinen oli pikakirjoittaja.
"Nämä toverit ovat lähettejä, ja tässä on koolla Tukholman johtava
kolmikko", esitteli tohtori, viitaten ystävyksiin ja sitten kolmeen
jätkään. Koskelan silmät leimahtivat, mutta tuli sammui siinä samassa
hetkessä.
"Tehkää selkoa matkastanne ja kertokaa oloista Suomessa!" käski
tohtori, ja Koskela, joka oli varustautunut tapauksen varalle, alkoi
tehdä selvää ennen laatimansa suunnitelman mukaan, värittäen kertomusta
melkein huomaamatta. Suomessa hän kertoi toiminnan olevan koko vaikeaa,
ja monien toverien oli ollut poistuttava maasta, sikäli kuin hänelle
oli kerrottu. Tohtori kuunteli ääneti, mutta Tukholman kolmikon jäsenet
murahtelivat väliin hyväksyvästi.
"Hyvä on. Ettekö kuulleet mitään Axelinista?"
"En", virkkoi Koskela varovaisesti.
"P--na!" kirosi muuan tukholmalaisista. -- "Mies on hävinnyt kuin tuhka
tuuleen ja pettänyt asian. Vastustin jo silloin koko aietta. No,
lähetettiin kuitenkin, juoppo, ja annettiin mukaan 50,000 kruunua. Nyt
kai kittaa jossain nurkassa Suomen viinaa kitaansa eikä välitä tämän
taivaallista koko asian järjestämisestä. Hän on ansainnut tuomion,
mutta, lempo soikoon, kuka sen panee täytäntöön, kun ei häntä löydy!"
Koskela nauroi sisimmässään. Vallankumouksellisten joukossa oli
nähtävästi heikkoja sieluja, jotka pitivät iloista elämää tärkeämpänä
kuin vallankumouksen menestymistä.
"Ryhtykäämme asioihin. Te saatte olla mukana, koska teidän tehtävänänne
on toistaiseksi järjestellä asioita täällä minun ohjeitteni mukaan.
Öhberg pyytää avustusta, vai kuinka?" -- Tohtori kääntyi toisen
siististi puetun miehen puoleen.
"Niin, avustusta 'Kansan Voimalle'. Aluksi 15 tuhatta kruunua
valmistuksia varten ja sitten 10,000 kuukausittain."
Kivinen oli seuraavinaan tarkkaan keskustelua, mutta hänen sormensa
liikkuivat nopeasti ja joka sana tuli merkityksi.
Tohtori teki muutamia merkintöjä muistikirjaansa. Syntyi äänettömyys.
Kivinen pisti välinpitämättömästi kätensä taskuun ja veti esille
savukekotelon. Senjälkeen hän vilkaisi kelloonsa, nosti sen pöydän
kulmalle ja veti vireeseen. Koskela pidätti hengitystään. Kivinen pisti
rauhallisesti kellon taskuunsa takaisin.
"Öhberg pyytää mahdottomia. Voimme myöntää aluksi 10,000 ja sitten
sanokaamme 8,000 kuukausittain. Ja sitten, muistakaa, ei mitään
vastaväitteitä, vaan on kirjoitettava, mitä käsketään. Ja lehteä on
levitettävä. Se käy paremmin päinsä kuin lentolehtisten levittäminen,
ja vaikutus on myöskin suurempi. Huolehtikaa asiamiesten
hankkimisesta." Tohtori puhui ja käskevästi.
"Ja te", hän kääntyi Kivisen puoleen, "te saatte matkustaa Upsalaan ja
liittyä toimitukseen. Onko teillä passit?"
Kivinen hätkähti, mutta hillitsi itsensä. "On kyllä. Me saimme kaikki
tarpeelliset paperit jo Suomessa", hän vastasi.
"Nyt on saatava työ käyntiin. Ei saa enää viivytellä. Mielialaa on
valmisteltava. Päämääränä olkoon ensiksi pienempien, sitten yleislakon
aikaansaaminen. Tukholman osaston on toimittava tarmokkaasti.
Asiamiesverkko täytyy saada tehokkaammaksi. Ja te", tohtori viittasi
Koskelaan, "teidän on alettava täällä harjoitukset. Olettehan sotilas?"
"Olen toki!" Koskela saattoi myöntää omantuntonsa mukaan olevansa
sotilas. Kunhan ei vain kysyttäisi arvoa ja hän siten joutuisi kiinni.
Mutta ei, tohtori näkyi tyytyvän vastaukseen.
"Kaikki on alettava alusta. Kymmenen miestä kerrallaan. Ensin
päälliköt, ja nämä saavat harjoittaa sitten miehet. Pitäkää huoli, että
saadaan huone ja että miehet saapuvat vuorollaan." Tohtori puhui maassa
lojuvalle jätkälle.
Koskela harmitteli mielessään. Kaikki oli niin varovaista ja
salaperäistä. Ei mainittu nimiä eikä paikkoja.
"Muuten, mitä takeita on meillä siitä, että 'Kansan Voima' pysyy
meikäläisenä?" uskalsi Koskela kysyä.
"Öhbergin kirje", vastasi tohtori ja ojensi kirjeen Koskelalle. Kivinen
kumartui lukemaan ja nopeasti samalla kirjoitti. Hetken kuluttua
Koskela ojensi kirjeen takaisin.
"Ja nyt lopetetaan. Annan ohjeet teille huomenna klo 9 aamulla.
Keskustelemme nyt tukholmalaisten kanssa."
Ystävykset nousivat ja Kivinen veti toisen kerran kylmäverisesti kellon
taskustaan. Pieni napsaus ja kello sukelsi takaisin taskuun. Ystävykset
poistuivat. Kadulle tultuaan he läksivät kulkemaan Ollen asuntoa kohti,
mutta jo jonkun sadan metrin päässä laskeutui käsi Kivisen olalle ja
Olle huudahti:
"Teilläpä on kiire! Näinkö pian istunto päättyikin?"
9.
Molempi parempi eli kuinka yllätyksellisissä tilanteissa voidaan
selvitä vain nopealla päätöskyvyllä ja jääkärimäisellä rohkeudella.
Seurue harkitsi taas menettelytapoja. Koskela, jota tohtorin kysymys,
missä ystävykset asuivat, hiukan epäilytti, ehdotti, että he Kivisen
kanssa menisivät hotelliinsa, jotta, jos tohtorin päähän pälkähtäisi
ottaa selvä, asuivatko he todellakin ilmoittamassaan paikassa, he
olisivat saapuvilla. Päätettiin, että Olle valmistaisi kaksi Kivisen
napauttamaa valokuvaa ja tulisi senjälkeen hotelliin.
Toverien väliaikainen asunto, jossa he olivat vain pistäytyneet, oli
siisti ja valoisa hotellihuone muutaman syrjäkadun varrella. Miehet
tilasivat syötävää ja heittäytyivät lepäämään ruokailun jälkeen.
"Minua ei oikein miellytä koko tähänastinen meno", virkkoi Koskela,
savuuttaen sikaariaan.
"Missä suhteessa?" kysyi Kivinen raukeasti.
"Kaikki on liian salaperäistä. Minä uumoilen, ettei esim.
asiamiesverkosta saa tietää mitään tarkempaa. Jokainen päällikkö tuntee
vain lähimmät miehensä eikä ylöspäin ketään, kun taas ylemmät päälliköt
tuntevat vain suoranaisesti heidän komennuksensa alla olevat päälliköt,
mutta ei varsinaista 'miehistöä'. Postinkulkukin lienee samoin
järjestetty. Tietenkin, kun kerran 'seuraan' pääsee, niin saahan kaiken
urkituksi, mutta siihen menee liian paljon aikaa. Ja välillä täytyy
hosua täydessä pimeydessä, umpimähkään. No, yritetään! Sinä voit
selvittää vasemmistososialistien yhteyden ryssäläisiin bolsheviikkeihin
ja minä koetan ottaa selville aseellisen toiminnan. Totisesti,
Tukholman 'johtava kolmikko' on valioväkeä alallaan. Saa nähdä,
kykeneekö Olle määrittelemään herrojen henkilöllisyyden."
Ystävykset jatkoivat keskustelua ensin puolihorroksissa ja sitten
molemmat nukahtivat, heräten vasta Ollen koputukseen.
"Kuvat ovat onnistuneet kohtalaisesti. Katsokaa!" Ja Olle toi
sähkölampun luo kaksi pienoiskuvaa.
"Tunnetko miehet?" kysyi Kivinen.
"Kyllä. Toinen on Gröhn, entinen metallityöläinen ja varas, joka neljä
kuukautta sitten pääsi vankeudesta, toinen, Laxström, on tunnettu
välittäjä ja asioitsija, kahdenkertaisesta kavalluksesta tuomittu
yhteensä neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Hän sai rangaistuksensa
suorittaneeksi vuosi sitten."
"Kolmannesta on vielä kuva saamatta", virkkoi Koskela.
"Tuskinpa tarvinneekaan", lausui Olle. "Eikö hän ollut pieni, tumma,
kumaraharteinen mies? Nenä omituisen muotoinen, niinkuin olisi sitä
lyöty hiukan altapäin?"
"Oli", virkkoi Koskela hieman kummastuneena.
"Arvasinhan minä. Hän ja Gröhn ovat aina yhdessä. Hänen nimensä on
Norrvall, ammattipeluri ja vääränrahantekijä tai oikeastaan
setelinväärentäjä."
"Kaunis kolmikko!" huudahti Kivinen. -- "Varas, kavaltaja ja
vääränrahantekijä! Ja johtajana hullu! Eläköön bolshevismi!"
"Emmekö pääsisi miesten ansioluetteloitten perusteella heihin käsiksi?"
kysyi Koskela.
"Ei", vastasi Olle. "He ovat kyllä rikollisia, mutta tällä hetkellä ei
heitä syytetä mistään ja entiset ovat kuitatut. Muuten, minä olen
antanut ottaa selvän 'tohtorista' ja voin ikäväksemme ilmoittaa, että
hän on täysin turvattu. Hänen paperinsa ovat kunnossa."
"Tehtävämme alkaa muuttua melko vaikeaksi. Me olemme tekemisissä
bolsheviikkien kanssa, mutta emme sittenkään voi syyttää heitä mistään.
Meillä ei ole mitään todistuksia. Jeeveli sentään!" menosi Koskela.
"Yksi keino voi auttaa", sanoi Kivinen. "Meidän on yritettävä ottaa
selville salainen kirjapaino ja passitoimisto. Niistä voidaan herrat
vetää vastuuseen."
"Se lienee ainoa keino", yhtyi Ollekin. "Minä muuten..."
Puhelinsoitto keskeytti Ollen. Koskela tempasi kuulotorven.
"Svensson."
Olle ja Kivinen huomasivat, kuinka Koskela vain vaivoin saattoi
pidättäytyä huudahtamasta.
"Mitä?... niinkö?... Niin, tietysti! Molemmat? Jaha, jaha... Klo
4.08... hyvä on, hyvä!".
Koskela soitti kiinni ja kääntyi jännitettyneinä odottavien toverien
puoleen.
"Nyt on tarpeen nopeita päätöksiä ja rohkeita tekoja. Tohtori soitti ja
ilmoitti, että meidän on matkustettava hänen kanssaan huomisaamuna klo
4.08 -- _Lontooseen_."
"P--na", pääsi Kiviseltä väkisinkin. -- "Lontooseen?" Ollekin seisoi
kysymysmerkkinä.
"Niin, Lontooseen."
"Meidän on siis jätettävä tutkimukset kesken täällä Tukholmassa?" kysyi
Kivinen.
Koskela vilkaisi kelloonsa. "Kello on nyt puoli kaksitoista. Meillä on
siis neljä ja puoli tuntia aikaa. Neuvotelkaamme nyt nopeasti ja
toimikaamme sitten vielä nopeammin. Ensiksi on ratkaistava, lähdemmekö
Lontooseen vai ei. Odota! Jos me lähdemme, jäävät tutkimukset täällä
aivan kesken. Se olisi todellakin vahinko. Mutta vahinko olisi jättää
myöskin käyttämättä näin mainio tilaisuus tutustua maanalaiseen työhön
Englannissakin. Piru vieköön koko tohtorin! Mitä teemme?"
"Minä otan puheenvuoron", virkkoi Kivinen. -- "Meidän on lähdettävä
mukaan, maksoi mitä maksoi. Muuten, lähdetkö sinä mukaan?" hän kääntyi
Ollen puoleen.
"En voi."
"Ikävää toiselta puolen, mutta toiselta puolen hyvä. Olle voi jatkaa
työtämme täällä. Hei pojat, minulla on suunnitelma! Meidän täytyy vielä
tänä yönä löytää kirjapaino. Olle saa pitää huolen lopusta. Tiedätkö
muuten, onko tohtori asunnossaan?"
"Luultavasti."
"Meidän on päästävä hänen välityksellään jonkun tekosyyn varjolla vielä
tänä yönä kirjapainoon."
"Hyvä!" huudahti Olle. "Tehän olette kertoneet, että Suomessa on
punaisten vaikea toimia ja että monen on ollut paettava. Painattakaa
passilomakkeita. Kai teillä on joku näytteeksi."
"On. Tämä on hyvä ehdotus. Päätetty. Me menemme siis tohtorin luo ja
pyydämme päästä kirjapainoon, ilmoittaen, että meille on annettu
tehtäväksi hankkia lomakkeita. Ja luonnollista on, että meidän täytyy
itse valvoa työtä. Luulen, ettei tohtori epäile.
"Mutta meidän lienee vielä päätettävä muistakin asioista. Emme voi
lähteä Lontooseen suinpäin, vaikka tohtori hankkineekin passit. Meidän
on säilytettävä yhteys viranomaisten kanssa ja saatava joku, joka
tuntee Lontoon ja voi työskennellä kanssamme. Kuulkaas nyt! Kivinen
menee tohtorin luo ja pyytää päästä kirjapainoon. Aavistan, että vaikka
sinne päästettäisiinkin, pidetään paikka salassa. Voidaan viedä
suljetussa autossa. Se on vanha tapa. Niin ollen täytyy herra
Nordgrenin auttaa. Teidän olisi saatava auto valmiiksi lähistölle ja
sen avulla seurattava Kivistä. Jos Kivinen menee jalan, niin sitä
parempi. Voitteko hankkia auton?"
"Kyllä. Neljännestunnin kuluttua on auto hotellin edustalla."