RAUHALA. Uh! (Istuu, katselee itseään). Eikös niitä! Muhkea mies,
vaikka on vain tomussa, saappaat savessa, naama pesemättä, tukka
kampaamatta, jakku täynnä oljen poroa. Armollinen emäntä luuli minua
roistoksi, mutta luulkoon vaan... (Haukottelee). Onhan se ehkä
hieman epäkohteliasta ilmaantua tällaisessa kunnossa vieras-huoneesen,
mutta... viis siitä. Enhän minä ole täällä vieraissa, vaan karhumassa,
eikä ole sanottu millaisessa puvussa karhun tulee olla...
LUUKKAS (Tulee ja tarjoaa ryypyn). Paljon te sentään suotte itsellenne,
armollinen herra.
RAUHALA (Äkäsesti). Mitä?
LUUKKAS. Minä... en minä mitään... minä vaan...
RAUHALA. Tiedätkö ketä puhuttelet? Pidä sitten suus kiinni!
LUUKKAS (Erikseen). Vieköön piru sen pahuksen meitä kiusaamasta.
(Menee).
RAUHALA. Aih! Kuinka olen vihanen! Niin vihanen, että koko maailman
mäsäksi hieroisin. Kovin on paha ollakseni!... (Huutaa). Mies, hoi!