Hra Rauhala ja Luukka».
LUUKKAS (Tulee ja tarjoo vettä). Rouva on sairas eikä ota vastaan.
RAUHALA. Mene hiiteen!
LUUKKAS (Menee).
RAUHALA. Sairas eikä ota vastaan! Eikä tarvitsekaan. Olkoon vaan
vastaanottamatta. Mutta minä jään tänne istumaan siksi kun antaa
rahat. Jos hän on viikon sairas, niin istun minä viikon täällä. Jos
on vuoden, — istun minä vuoden... Kyllä minä nyt vaan omani otan,
rouva-kulta. Minua ei sinun syvä surusi liikuta, eikä edes nuo
kuoppaset poskissa. Kyllä ne tiedetään! (Huutaa ikkunasta ulos)
Simooni, riisu hevoset valjaista! Ei täältä niin pian lähdetäkään! Minä
jään tänne! Sano tallirengille, että antaa kauroja hevosille! Senkin
nauta, kuu olet antanut vasemman hevosen sekaantua ohjaksiin! (Matkii).
Eihän tuo mittaan tie! (Luonnollisesti). Kyllä minä näytän pian mitä se
tekee! (Menee ikkunan luota). Oih!... tavattoman kuuma, kukaan ei maksa
velkaansa, nukuin huonosti yön ja sitten vielä tuo musta nunna ja hänen
mielentilansa. Päätäni särkee. Jos ottais ryypyn murheesen? Olkoon
menneeksi! (Huutaa). Hei, tänne!
LUUKKAS (Tulee). No, mitä nyt taas?
RAUHALA. Tuoppas ryyppy viinaa!