Mitä ovat yhteydet?
Ne ovat kaikenlainen yhteys ja tiedottaminen ihmisten välillä
käyttäen hyväksi kaikkia niitä keinoja, joiden avulla me saatamme
kulkea toistemme luokse tai lähettää jotakin toisillemme. Koska
menestys ja sivistys hyvin olennaisesti riippuvat näistä yhteyksistä,
arvostellaan kunkin maan edistystä sen perusteella, miten hyvät tai
huonot ovat sen yhteydet.
Täällä meidän etäisessä maassamme, talvien ja korpien helmassa,
tiesivät ihmiset kauan aikaa hyvin vähän toisistaan, Meidän teinänsä
olivat kesällä vesireitit, talvella jää. Heiliä oli polkuteitä
yli vuorten ja ratsastusteitä poikki kangasten. Katolinen kirkko
teetti ensimmäiset maantiet, sillat, lautat ja majatalot.
Viidennellätoista vuosisadalla saatiin maalaismajatalot ja
kyytihevoset, kuudennellatoista vuosisadalla posti, vielä myöhemmin
ensimmäiset viitoitetut kulkuväylät. Vaunuissa ajoivat noin sata
vuotta sitten ainoastaan kuninkaat ja korkeat herrat. Maamme monet
järvet näyttivät ikäänkuin ojennetuin käsin odottavan kanavia.
Mutta vasta viime vuosisadan puolivälissä valmistui Saimaan kanava,
joka oli 350 vuotta aikaisemmin pantu alkuun.
Maaliskuussa vuonna 1826 toi 13 Savon talonpoikaa keisari
Nikolaille anomuskirjan, jossa he pyysivät, että Saimaasta
kaivettaisiin kanava mereen. Keisari tutkitutti asiaa, havaitsi sen
mahdolliseksi, ja vuonna 1845 alkoi tuo suuri työ. "Koskiparooni",
Kaarle von Rosenkampf pani työn alkuun, ruotsalainen eversti Niilo
Erikson sen suoritti. [Maaherra Ramsayn kehoituksesta insinööri
Claes Henrik Nyberg tutki vuosina 1826-34 omalla kustannuksellaan,
oliko mahdollista rakentaa kanava Saimaan ja Suomenlahden välille,
jota työtä hän koskenperkauskomitean käskystä jatkoi vuonna 1836 ja
silloin määräsi kanavan nykyisen suunnan.] Se ei ollut helppoa työtä,
sillä kanava on enemmän kuin 2,5 metriä syvä, 12 metriä leveä
pohjasta ja 5,5 peninkulmaa pitkä, josta 3 peninkulmaa on kaivettua.
Jokia ja puroja oli johdettava syrjään, syviä soita täytettävä,
vuoria särjettävä ja 28 sulkua muurattava hakatusta graniittikivestä.
Ilman niitä olisi Saimaan vesi, joka on 67 metriä merenpintaa
korkeammalla, virrannut kanavan kautta ja tulvannut yli koko seudun.
Mutta kaikki esteet voitettiin, ja 7 päivänä syyskuuta 1856, samana
päivänä jolloin keisari Aleksanteri II kruunattiin Moskovassa,
vihittiin Saimaan kanava juhlallisesti. Se oli suuri ilonpäivä. Kanava
on maksanut kolmattatoista miljoonaa markkaa, mutta se onkin avannut
isoille järville ja monen monien peninkulmain pituisille rantamaille
kulkuväylän mereen. Nykyään lähettävät Kuopio, Savonlinna ja Joensuu
laivojaan Suomenlahteen.
Vaikka olisi kuinka kiire ollut, niin oli merimatka ennen hyvien
tai huonojen tuulien varassa. Kesäsydännä matkustajat monasti
viipyivät useita viikkoja Turun ja Tukholman välillä. Mutta v. 1830
oli höyryn valtava voima ennättänyt Suomeenkin. Silloin rakennutti
tehtaanisäntä Arppe pienen höyrylaivan, "Ilmarisen", hinauttaakseen
lastilotjia Saimaalla. Nyt savuaa suomalaisia höyrylaivoja
Saimaalla, Näsijärvellä, Päijänteellä, kaikilla merenrannikoillamme
ja valtamerillä. Talvellakin pitävät jäänmurtaja-laivat tärkeimpiä
satamiamme avoimina laivaliikenteelle.
Höyrylaivan täytyy kuitenkin usein laskea ankkuriin myrskyssä,
sumussa ja yön pimeydessä. Rautatie on tuskin minkäänlaisista
ilmoista riippuva, ei edes lumikinoksistakaan, jotka vain ani
harvoin muutamaksi tunniksi viivyttävät junain kulkua. Maaliskuun
17 päivänä vuonna 1862 avattiin Suomen ensimmäinen rautatie yleisön
käytettäväksi. Päälle 12 peninkulman matka Helsingistä Hämeenlinnaan,
joka ennen vei kokonaisen päivän, oli nyt rautatien suoremman suunnan
tähden lyhennyt 11 peninkulmaksi ja vie 3 tuntia. Vielä tärkeämpi oli
toinen, Helsingin ja Pietarin välinen rautatie, joka vihittiin 11
p:nä syyskuuta v. 1870. Näiden kaupunkien väliseen matkaan meni ennen
3 tai 4 päivää; nyt se kestää 10 tuntia. Nämä molemmat ensimmäiset
rautatiet rakennutti Suomen valtio: ensimmäisen 12,800,000, toisen
27,500,000 markalla, jota työtä Venäjän kruunu avusti lainaamalla 10
miljoonaa, jotka sittemmin on maksettu. Senjälkeen on Suomen valtio
rakennuttanut rautateitä maamme eri osiin, ja kaupungit ja yksityiset
yhtiöt ovat teettäneet sivuratoja, joten kaikki maamme kaupungit,
lukuunottamatta Maarianhaminaa ja Heinolaa, jo ovat päässeet
rautatieverkon yhteyteen; ja miespolven kuluttua kulkee luultavasti
rautateitä ristiin rastiin kautta koko maan.
Kun ihmiset ja tavarat näin kiitävät eteenpäin höyryn voimalla,
lentävät sanomat salaman nopeudella _sähkölennättimen_ kautta. Kun
keisari Nikolai kuoli 1 päivänä maaliskuuta 1855, tuli tämä tärkeä
sanoma samana päivänä sähkölennättimen kautta tiedoksi melkein
koko Euroopassa, mutta Helsingissä saatiin siitä tieto vasta
kolmantena päivänä. Maamme oli sodan aikana saanut "optillisen
sananlennättimen". jonka ilmoitusmerkit asetettiin korkeiden salkojen
päihin pitkin rannikoita, mutta usein tämä taukosi toiminnasta, jos
oli pimeä tai ilma sumuinen. Sähkölennätin laitettiin maahamme vuonna
1856, ja nyt se levittää nopeasti tietoja etäisimpiinkin seutuihin.
Meillä oleva sähkölennätin on yhdistetty Venäjän postilaitokseen eikä
se ole Suomen hallituksen oma.
_Telefooni_, puhelanka, puhelin, on ikäänkuin sähkölennättimenä
suupuheelle.
Pikakirjoittaja ei käytä tavallisia kirjaimia, vaan kirjoittaa sanain
asemasta merkin lyijykynällä, ja tämä käy niin nopeasti, että hän
valtiopäivillä ja muissa tilaisuuksissa kirjoittaa paperille puheen
yhtä pian kuin se puhutaankin.
Ja _sanomalehdet_ kiirehtivät levittämään kaikkia uutisia ja kaikkia
yksityisten ilmoituksia.
Ennen oli monta mutkaa, jos tahtoi kirjeen lähettää _postissa_.
Nyt pannaan kirje postimerkillä varustettuna postilaatikkoon,
ja joka paikkaan Suomessa on sama maksu eli postiraha; kirje
ulkomaille maksaa vähän enemmän. Jos tahdotaan kirjoittaa muutamia
rivejä avonaiselle leimatulle kortille, maksaa se puolta vähemmän.
Postiteitse voi lähettää myöskin paketteja, kirjoja ristisiteessä,
rahaa y.m. Kaikki tämä, nopea postinkulku ja monet uudet
postilaitokset, tekee sen, että posti nyt kuljettaa kuusi vertaa
enemmän kuin 20 vuotta takaperin. Vuonna 1912 kulki 126 miljoonaa
postilähetystä vuodessa, s.o. 40 jokaista asukasta kohti, ja vuonna
1923 190 miljoonaa postilähetystä, s.o. 55 asukasta kohti. [Maamme
väkiluku v. 1923 oli 3.469.402.] Ja tämä on vielä vähän, sillä
useissa maissa on vastaava luku paljon suurempi. On kuin maan toinen
osa lakkaamatta puhelisi toisen osan kanssa; ja kun näin miljoonat
ihmiset joka päivä matkustavat, kirjoittavat ja lähettävät jotakin
toisilleen, on maa lopulta kuin vilisevä muurahaispesä, mutta
varallisuus ja sivistys edistyvät.
Suomen postilaitos on nykyään yhdistetty venäläiseen postihallintoon.