Vajavaista on kaikki ihmistyö, kuitenkin kiittäköön jokainen
maa Jumalaa hyvin järjestetystä yhteiskunnastaan ja oikeutta
harrastavasta hallituksesta. On kyllä kristittyjä maita,
joissa on moni asia järjestetty paremmin kuin meillä. On toisia
maita, joissa puolueet vainoavat kiivaasti toisiaan; joissa
hallitustoimet ovat sekaisin, joissa virkamiehet ovat huolettomia
ja omanvoitonhaluisia, tuomioistuimet lahjottavissa, laki voimaton
ja kansa elää pimeydessä sekä maa on kykenemätön maksamaan karttuvia
velkojaan. Mitä puutteita meillä vielä lieneekin -- ja niitä saattaa
olla kyllä paljon -- saamme kuitenkin katsoa onneksemme, että
täällä on olemassa vapaus ja lainkuuliaisuus sekä järjestys ja
oikeus. Tästä suuresta onnesta saamme kiittää lähinnä yhteiskunnan
lakeja, hallitusta sekä rauhallista, lakia noudattavaa kansaamme.
Suomalainen yhteiskuntamme on kasvanut ruotsalaisen yhteiskunnan
juurista, mutta se on saanut elinvoimansa suomalaisen kansan
hengestä. Kansa on kasvanut siihen, ja se on kasvanut kansaan.
Alussa oli kaikki hyvin yksinkertaista. Kansa valitsi kuninkaansa,
pappinsa ja tuomarinsa. Kuningas määräsi linnanpäällikön,
linnanpäällikkö hallitsi voutinsa kanssa lääniä, piispa hallitsi
pappeja ja tuomari käytti lakia. Keskiajan lopulla monimutkaistui
tämä yksinkertainen yhteiskunta säätyetujen johdosta; ne kumosivat
ihmisten samanarvoisuuden lain edessä, ja verotuksen kautta,
joka synnytti joukon virkamiehiä. Näin tultiin käännekohtaan, kun
lakeja sääti milloin kuningas, milloin aateli ja papit, milloin
porvarit ja talonpojat. Kustaa Vaasa, joka hallitsi valtakuntaansa
isännän lailla, koetti jälleen asettaa tuon yksinkertaisen
yhteiskunnan isällisen kuningasvaltansa alaiseksi. Mutta sitä
kesti ainoastaan hänen hallituskautenansa, sillä ajan vanha nuttu
oli jo käynyt ahtaaksi. Silloin Kustaa II Aadolf otti käyttöön uuden
ajan yhteiskuntajärjestyksen, mutta osaksi vanhalla isällisellä
hallitustavalla. Hallitus halusi olla hyväätarkoittavasti kansan
holhoojana ja järjestää kaiken. Vasta näinä aikoina on opittu,
että yksityinen kansalainen voi vaikuttaa enemmän ja paremmin
yhteiskuntansa hyväksi, jos hänelle suodaan riittävä vapaus,
esimerkiksi hänen rehellisessä työssään. Hallituksen suuri taito
on nykyään siinä, että se osaa asettaa yhteiskunnan menestyksen,
järjestyksen, turvan ja vaurauden sopusointuun yksityisen kansalaisen
lainalaisen vapauden kanssa. Näin on vähitellen syntynyt hyvin
monimutkainen hallitusjärjestelmä, jota saattaa verrata koneeseen,
jonka toinen hammasratas tarttuu toiseen. Ero on siinä, että
konetta käyttävät elottomat voimat, mutta yhteiskuntaa elävien
ihmisten tahto. Jos hyvä yhteishenki puuttuu, ovat parhaimmatkin
lait voimattomia, mutta jos on hyvää tahtoa ja vallitsee totinen
jumalanpelko, joka on kaikkien hyvien tapojen alku, saattaa
yhteiskunta menestyä puutteellisillakin laeilla.
Muistakaamme aina, että yhteiskunta on se suuri, hyvää tarkoittava
järjestelmä, joka yhdistää meidät kaikki, suojelee meitä kaikkia sekä
sitoo ja tekee vapaiksi meidät kaikki. Halvimmallakin, köyhimmälläkin
on osansa, vastuunsa ja etunsa tässä kaikkien yhteisessä yhteisössä.
Hallituksella tarkoitamme lähinnä niitä virkakuntia, jotka antavat
säännöksiä koko maalle. Mutta hallituksessa ovat osallisina kaikki
kansanluokat -- alkaen valtaistuimella istuvasta keisarista
aina paikkakuntansa kunnallishallituksessa istuvaan köyhimpään
talonpoikaan asti, vieläpä vähimpään päiväläiseenkin saakka, jolla
on huolenaan oman itsensä ja taloutensa hallitseminen. Ja kaikkia
näitä hallitsee, lähinnä taivaan Jumalaa, Suomen laki.
Joka vuosi joulun aikana painetaan ruotsiksi ja suomeksi kirja, jota
nimitetään "Suomen Valtiokalenteriksi". Siinä ovat lueteltuina muun
muassa maan virkamiesten nimet. Tarkastakaamme ainoastaan kolmea
rakennusta Helsingissä, saadaksemme vähänkin tietää, mitä noilla
monilla virkamiehillä on tekemistä.
Lähellä siltaa pohjois- ja eteläsataman välillä on kolmikerroksinen
kivirakennus, yksityisen asunnoksi kylläkin komea, mutta keisarin
hovilinnaksi hyvin vaatimaton. Tässä asuu keisari, suuriruhtinas,
käydessään maan pääkaupungissa. Maan lain mukaan hän on kaikkien
hallitsija. Toisessa pienessä hovilinnassa Etelä-Esplanaadikadun
varrella asuu kenraalikuvernööri. Hän on keisarin korkein
uskottu mies maassamme, toimii puheenjohtajana senaatissa, on maan
sotavoiman päällikkönä ja toimittaa kansliansa kautta maan asiat
Pietariin. Siellä ne (paitsi sota-asioita) ottaa vastaan
_ministerivaltiosihteeri_ keisarin Suomen kanslian kautta; sitä ennen
ne tutkii sitä varten määrätty komitea ja sen jälkeen ne esitellään
keisarille, joka vahvistaa ja allekirjoittaa ne, mitkä hän näkee
hyödyllisiksi.
Kolmannessa rakennuksessa, Senaatintorin varrella, on keisarillisen
Suomen senaatin ja sen läheisimpien virkakuntien kokouspaikka.
Senaatti säätää ja tuomitsee keisarin nimessä; sen jäsenet
keisari määrää kolmeksi vuodeksi. Senaatin "_oikeusosasto_" on
maan korkein tuomioistuin, johon saa vedota kaikista kolmesta
hovioikeudesta (Turun, Vaasan ja Viipurin); hovioikeuksiin saa vedota
maan 229 _käräjäkunnasta_, (jotka ovat jaetut 61 tuomiokuntaan),
34 _raastuvanoikeudesta_ ja yhdestä maanjako-oikeudesta. [Nämä luvut
ovat vuodelta 1890] _Prokuraattorin_ tehtävänä on puolestaan valvoa
lainkäytäntöä, että lakeja noudatetaan.
Senaatin "_talousosasto_" hoitaa kuuden toimikunnan kautta, maan
kansakunnallista hallintoa, sen tuloja, menoja ja tilejä sekä pitää
huolta sotavoimain toimeentulosta. Tämän osaston alaisina ovat
kuvernöörit eri lääneissä, joita on 8: -- 1) Uudenmaan lääni; 2) Turun
ja Porin lääni Ahvenanmaan kanssa; 3) Hämeenlinnan lääni; 4) Mikkelin
lääni; 5) Viipurin lääni; 6) Kuopion lääni; 7) Vaasan lääni; 8) Oulun
lääni, -- joissa on yhteensä 51 kihlakuntaa, 269 nimismiehen
piirikuntaa ja 37 kaupunkia. Sen hoidossa ovat kirkolliset ja
yliopiston yleiset asiat, koulut, valtionarkisto, terveydenhoito,
postilaitos, kanavat, rautatiet, yleiset rakennukset, vankilaitokset,
rahapaja, Suomen Pankki (säätyjen edusmiesten valvonnassa),
tullilaitos, luotsilaitos, vuorikaivokset, kalastusasiat,
maanmittausvirasto, metsänhoito sekä maanviljelystä, kauppaa,
merenkulkua ja elinkeinoja y.m. koskevat laitokset.
Niin monitahoiseksi haaraantuu nykyaikainen yhteiskunta. Mutta
sitä ei hoideta ainoastaan palkatuilla virkamiehillä; se perustuu
kauttaaltaan yksityisten kansalaisten apuun, itsekukin kohdaltaan
tahi erityisten yhdistyksien ja laitosten kautta. Yhteiskunta ei
saa koskaan väsyä, ei koskaan nukkua, ei koskaan pysähtyä; se on
aina liikkeessä yöt ja päivät, niin kuin kello senaatin portaitten
yläpuolella. Työ ja isänmaanrakkaus ovat sen käyttövoimana. Niin
kuin apostoli sanoo (Gal 6: 9): "Ja kun hyvää teemme, älkäämme
lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy." Ja
toisessa paikassa hän sanoo (1 Tim. 1: 5): "Mutta käskyn päämäärä on
rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja
vilpittömästä uskosta."