Millainen herra, sellainen palvelija, sanoo vanha sananlasku,
eivätkä ainoastaan Kustaan III:n hoviherrat, vaan koko hänen
aikakautensa otti hänet esikuvakseen. Kauan eli sitten Suomessakin
yhä harveneva joukko noita "kustavilaisia", joilla myöhemmän
ajan yksinkertaisemman ja kömpelömmän polven rinnalla oli
arvokkaampi ryhti, hienommat seurustelutavat ja tuo kursaileva
kohteliaisuus, jota ennen käytettiin. Tämä siro käytösparsi, tämä
kohteliaisuudensääntöjen tarkka noudattaminen, ei ollut ainoastaan
aatelisille, sotilaille ja korkeimmille virkamiehille ominaista, sen
olivat omaksuneet myöskin papit, porvarit ja sellaiset talonpojat,
jotka olivat olleet herrasmiesten seurassa. Tämän kauniin pinnan
alla oli toisinaan paljon kevytmielisyyttä, paljon pilkallista ja
pisteliästä sukkeluutta; mutta usein nähtiin siihen yhdistyneenä
paljon sydämellisyyttä ja jalomielistä rakkautta kaikkeen, mikä
elämässä on hyvää, ylevää ja kaunista. Onnellista ei ollut, että
kustavilainen aikakausi suurensi juopaa herrasluokan, itseään
sivistyneiksi eli "paremmiksi ihmisiksi" sanovain, ja "halvemman"
työkansan välillä, johon oppimaton kansa kuului. Onnellista ei
myöskään ollut, että tämä herrasluokka, joka puhui ruotsia,
halveksi alhaista kansaa, joka enimmiten puhui suomenkieltä. Mutta
kustavilainen aikakausi tutustutti meidän siihen asti sivistymätöntä
kansaa sivistyneen Euroopan tapoihin ja seurustelutaitoon. Kaikesta
tapojemme hienostumisesta -- paljosta tieteen ja taiteen alalla,
yksinpä nuorison tanssileikeistäkin ja viulunsoittajan sävelistä
talonpoikaishäissä, on meidän enimmäkseen kiittäminen Kustaa III:n
aikakautta.
Suomen hansan keskuudesta lähtikin yksi täydellisimpiä kustavilaisia,
tuo loistava, ihailtu _Kustaa Mauri Armfelt_. Hän oli syntynyt
Tarvasjoen pitäjässä vuonna 1757 huhtikuun 1 päivänä, jota päivää
hänen oli tapana nimittää ensimmäiseksi sukkeluudekseen. Neljän
vuoden ikäisenä hän näki unissaan, että enkeli astui taivaasta
hänen luoksensa ja lupasi täyttää kolme hänen toivomustaan, jotka
hän itse saisi valita. Silloin hän oli unissaan toivonut kolmea
hyvää: tullakseen ruhtinaan suosikiksi, ollakseen sotilaana voitokas
ja saavuttaakseen kaikkien niiden rakkauden, joita hän tahtoi
miellyttää. Kaikki nämä kunnianhimoiset toivomukset täyttyivät:
ensimmäinen vuonna 1780, jolloin hän ulkomaanmatkalla voitti Kustaa
III:n suosion, toinen silloin, kun hän oli päällikkönä sodassa
venäläisiä vastaan, ja kolmas koko hänen elämänsä aikana.
Kuningas Kustaa jätti jälkeensä 13-vuotiaan pojan, joka sitten
tuli kuninkaaksi nimellä _Kustaa IV Aadolf_. Hänen alaikäisenä
ollessaan hoiti hallitusta hänen setänsä, _herttua Kaarle_, mutta
kuningas-vainaja oli määrännyt uskollisen ystävänsä Armfeltin
poikansa likeisimmäksi neuvonantajaksi. Tämä ei miellyttänyt Kaarlea
eikä hänen kaikkivaltiasta suosikkiansa, parooni _Reuterholmia_, joka
hänkin oli syntyään suomalainen. He lähettivät Armfeltin Ruotsin
lähettilääksi Italiaan. Armfelt epäili heitä: hän luuli, ettei nuori
kuningas ollut kyllin turvattu heidän kunnianhimoisilta pyyteiltään,
ja oli Ruotsissa olevien ystäväinsä kanssa kirjevaihdossa tuumien
kukistaa Reuterholmin ja julistaa kuninkaan täysi-ikäiseksi ennen
määräaikaa. Nämä kirjeet avattiin tiellä Hampurin postikonttorissa,
jonka jälkeen Armfelt ja hänen ystävänsä joutuivat syytteenalaisiksi
ja tuomittiin maankavaltajina kuolemaan. Kun Armfeltia ei saatu
kiinni, sanotaan Reuterholmin palkanneen rosvoja murhaamaan hänet.
Kaikkialla väijyttynä, mutta pelastuneena ihailevien ystäväinsä
avulla, joita hän joka paikassa saavutti, Armfeltin onnistui päästä
pakoon Venäjälle. Sieltä hänet kutsuttiin takaisin Kustaa IV Aadolfin
tultua täysi-ikäiseksi, mutta hän oli liian rohkeamielinen pysyäkseen
kauan tuon suuriluuloisen kuninkaan suosiossa. Silloin Armfelt
meni uudestaan Venäjän palvelukseen ja sai elämänsä lopulla vielä
kerran palvella suomalaista isänmaatansa Turun akatemian kanslerina
ja puheenjohtajana siinä komiteassa, joka esitti keisarille Suomen
asioita. Viipurin läänin palauttamiseen muun Suomen yhteyteen
liittyy muisto hänen tärkeimmästä valtiomiesteostaan, hän kun muita
tarmokkaammin oli keisari Aleksanteri I:n luona ajanut tätä maamme
tulevaisuudelle mitä tärkeintä asiaa. Kreivi Kustaa Mauri Armfelt
kuoli vuonna 1814. Kauniina, nerokkaana ja sukkelapuheisena hän oli
tunnettu ja ihailtu miltei kaikissa Euroopan hoveissa. Monivaiheisen
elämänsä, maanpakolaisuutensa sekä erinomaisen lumoamistaitonsa
tähden häntä on verrattu muinaisen Kreikan kuuluisimpaan
ihastuttajaan ja sanottu "Pohjolan Alkibiadeeksi".
Herttua Kaarlen ja Reuterholmin hallitus oli Kustaa III:n
hallitukseen verrattuna kuin harmaa iltapäivähämärä. He tahtoivat
tehdä kaikki paremmin kuin hän, horjuivat sinne tänne, olivat hyvässä
sovussa Ranskan, mutta huonossa Venäjän kanssa. He tahtoivat saada
aikaan säästäväisyyttä, kielsivät kahvin ja silkin käyttämisen,
mutta saavuttivat enemmän pilkkaa kuin hyötyä. Kaikki toivoivat
parempia aikoja, kun nuori kuningas itse ryhtyi hallitukseen lopulla
vuotta 1796. Hän oli silloin ujo ja harvapuheinen 18-vuotias
nuorukainen, tunnettu rehellisyydestään ja jäykkyydestään, jota hän
jo oli osoittanut purkaessaan kihlauksensa keisarinna Katariinan
pojantyttären kanssa Pietarissa senvuoksi, ettei avioliittosopimus
ollut kirjoitettu niin, kuin oli sovittu, -- joka vastustus niin
harmitti mahtavaa keisarinnaa, että hän kohta senjälkeen sairastui ja
kuoli.