Vapaudenajan kuninkailla oli hallitsijan arvo ilman valtaa, mutta
kansaan juurtunut kunnioitus tuotti heille enemmän vaikutusvaltaa,
kuin mitä laki oli heille varannut. _Fredrik I_ oli nuoruudessaan
sotasankari ja vanhoilla päivillään taitava metsästäjä. Turhaan
koetettuaan saada suurempaa valtaa hän välitti sangen vähän
valtakunnan hallituksesta, piti huolta huvituksistaan ja laiminlöi
puolisoaan, kuningatar Ulrika Eleonoraa, joka oli hänelle kuninkuuden
toimittanut. Fredrikin kuoltua, v. 1751, tuli v. 1743 valittu
perintöruhtinas, Holstein-Gottorpin sukuhaaraa oleva _Aadolf
Fredrik_, Ruotsin kuninkaaksi. Hän oli rehellinen, valtakuntansa
parasta tarkoittava mies, mutta yhtä hyväluontoinen ja heikko,
kuin hänen puolisonsa _Lovisa Ulrika_, Preussin prinsessa, oli
nerokas, kiivas ja vallanhimoinen. Tämä pyrki laajentamaan
kuninkaanvaltaa, oli alinomaa riidassa valtakunnanneuvoston kanssa,
kärsi usein katkeraa nöyryytystä ja pakotettiin ottamaan lapsilleen
valtiosäätyjen määräämät opettajat. Kun kuningas kieltäytyi
kirjoittamasta nimeänsä neuvoston päätöksien alle, painettiin se
niihin leimasimella.
V. 1752 kuningas Aadolf Fredrik matkusti Suomessa, jossa ei kukaan
Ruotsin kuningas suuren Kustaa Aadolfin jälkeen ollut käynyt. Moni
ruotsalainen piti tätä ihmeellisenä sankarityönä, ikäänkuin kuningas
olisi uskaltanut henkensä villi-ihmisten ja pakanain käsiin. Tätä
hyvää, ystävällistä kuningasta juhlittiin ja katseltiin, missä hän
vain kulki: pystytettiinpä muistomerkkikin ruohokentälle, jossa hän
söi aamiaista. Hän antoi Loviisan kaupungille kuningattarensa nimen,
kuunteli kärsivällisesti pitkiä puheita, joita ei ymmärtänyt, ja
matkusti sitten vammatta ja vauriotta takaisin Ruotsiin.
Kun Aadolf Fredrik kuoli v. 1771, tuli hänen vanhin poikansa
_Kustaa_, joka silloin oli ulkomaanmatkalla, kuninkaaksi ja oli
Kaarle XII:n jälkeen ensimmäinen Ruotsissa syntynyt kuningas. Tällä
nuorella prinssillä oli kaikki ne ominaisuudet, jotka lumoavat
ihmisten sydämiä: äly, sukkeluus, hilpeys, kaunopuheisuus, arvokas,
ystävällinen ja viehättävä seurustelutapa. Hän oli kasvatettu
sen ajan hienoimman ranskalaisen sivistyksen mukaan ja oli
Euroopan hovien ihastuksena, ennenkuin hän tuli Ruotsin ja Suomen
ihastukseksi. Tämän hohtavan kuoren alla ei kuitenkaan ollut lujaa
sydäntä, sillä siinä ei ollut lujaa uskoa. Hän oli kaikkia kohtaan
lempeä ja jalomielinen; hänellä oli ylevät ajatukset kuninkaan
velvollisuuksista, ja hän tahtoi ennen kuolla kuin panna alttiiksi
valtakuntansa kunniaa ja itsenäisyyttä.
Tämän kuninkaan hallitus oli kuin auringonpaiste sadekuuron jälkeen.
Hän salli alhaisimman ja köyhimmänkin esittää valituksensa, ja kansa
rakasti häntä yhtä paljon, kuin vallitsevat herrat häntä pelkäsivät
ja epäilivät.
Vapaudenaika ei ollut enää samanlainen kuin Hornin hallitessa.
Ei mikään laki voi tehdä vapaaksi sitä, jonka omasta povesta
puuttuu vapauden perijuuri, ja vapauden ensimmäinen ehto on voida
osoittaa itsensäkieltämistä, jotta _kaikki_ tulisivat vapaiksi.
Tätä eivät voineet ne hatut eivätkä ne myssyt, jotka valtakuntaa
nyt hallitsivat. He vainosivat vastustajiansa ja harrastivat
enemmän puolueensa menestystä tai oman valtansa säilyttämistä kuin
valtakuntansa etua. Ottivatpa he lisäksi ulkovalloilta häpeällisiä
lahjoja, ostaakseen niillä itselleen kannattajia valtiopäivillä,
ja se, joka enimmän voi maksaa, pääsi valtaan. Eivätkä ulkomaiden
lähettiläät suotta kultiansa jaelleet. He sekaantuivat Ruotsin
valtakunnan hallitukseen; he tahtoivat, että valtiopäiville
kokoontunut eduskunta ajaisi heidän asioitaan. Ja näin ei ollut
enää vapautta eikä itsenäisyyttä; olipa Ruotsin valtakunta jo niin
halveksittu, että kolme sen naapuria, Preussi, Tanska ja Venäjä,
neuvottelivat keskenään, tulisiko niiden heti kohta tehdä loppu niin
viheliäisestä valtakunnasta vai aluksi ottaa siltä ne maakunnat,
jotka kukin naapuri katsoi parhaiten itselleen sopiviksi.
Tämä kaikki vaikutti, että moni jo oli kyllästynyt vapaudenajan
kansanhallitukseen. Tätä tyytymättömyyttä kuningas käytti hyväkseen
vuonna 1772, kun kaikki olivat tuskastuneet pitkiin ja riitaisiin
valtiopäiviin, joilla ei saatu mitään aikaan. Siinä hänen täytyi
käyttää suurta teeskentelemistä. Hänen alkusuunnitelmansa oli kutsua
tyytymättömät suomalaiset avukseen. Suomalaiset sotajoukot luottivat
kuninkaaseen, vannoivat hänelle erityisen uskollisuudenvalan, ja
ne vietiin Ruotsiin. Mutta kun ne sinne tulivat, oli kaikki jo
tehty. Osa ruotsalaista sotaväkeä Skånessa oli noussut kapinaan
säätyjen hallitusta vastaan; kuninkaan oli ollut pakko jouduttaa
vallankumoustaan. Elokuun 19 päivänä hän oli lähtenyt ratsastamaan
Tukholmassa, saanut puolellensa monta, selittänyt heille
aikovansa pelastaa Ruotsin valtakunnan ja ottanut heiltä uuden
uskollisuudenvalan. Sitten hän oli suljettanut Tukholman portit ja
pidättänyt valtakunnanneuvoston kokoushuoneeseensa ja esittänyt
kokoontuneille säädyille uuden hallitusmuodon eli valtakunnan
hallitusta koskevan perustuslain. Ja tämän perustuslain olivat
valtiosäädyt hyväksyneet 21 p:nä elokuuta v. 1772, tykkien ollessa
ladattuina viereisellä torilla.
Tällä tavoin kumottiin vapaudenajan hallitusmuoto. Niin suurta
onnettomuutta, kuin voimassaolevan lain väkivaltainen kukistaminen
on, saattaa ainoastaan äärimmäisenä pakkokeinona puolustaa. Kustaa
kuningas oli varma siitä, että Ruotsin valtakunta ainoastaan täten
saattoi pelastua sisällisestä rappiosta ja ulkonaisesta sorrosta,
vieläpä yleisestä perikadostakin. Varmaa ainakin on, että tämä
valtakunta jälleen tuli itsenäiseksi, puolueet hajaantuivat, suurin
osa kansaa kiitti kuningasta, ja että kuningas Kustaan hallituksen
alkupuolella oli enemmän todellista vapautta kuin vapaudenaikana.
Mutta vaikka tässä vallankumouksessa ei veripisaraakaan
vuodatettu, vaikka kuningas senjälkeen oli kaikkia kohtaan lempeä
ja sovinnollinen, kyti kuitenkin häntä vastaan veriviha niiden
sydämissä, jotka tähän asti olivat valtakuntaa vapauden nimessä
hallinneet.
Nyt tuli useita rauhallisia, onnellisia vuosia. Kuningas kävi monta
kertaa Suomessa ja osoitti pitävänsä sen menestyksestä hellää huolta.
Vuonna 1775 hän perusti hovioikeuden Vaasaan. _Kuopion, Heinolan,
Tampereen ja Kaskisten_ kaupungit perustettiin, _Hämeenlinna_
muutettiin nykyiselle paikalleen, isojako toimitettiin, raha-asiat
järjestettiin, kidutuksen käyttäminen rikosasiain tutkimisessa
lakkautettiin, ja vieraan uskon tunnustajat valtakunnassa saivat
harjoittaa jumalanpalvelustaan. Kuninkaan suojelemina kohosi
Ruotsissa mainioita runoilijoita, joiden lauluja Suomessakin
laulettiin ja jotka pian täällä saivat seuraajia. Jälkipolvet
muistelivat kauan kaipauksella näitä Kustaa III:n hallituksen
kirkkaita ja onnellisia päiviä, ja ne vaikuttivat elähyttävästi,
ilahuttavasti ja jalostuttavasti meidänkin maan kaukaisiin
soppiin. Vakava suomalainenkin tunsi sydämensä sulavan, kun tuo
lempeä kuningas maassamme matkustaessaan soi kaikille ystävällisen
tervehdyksen, piti hellää huolta kaikista ja jakeli kumminlahjoja
lapsille. Lähinnä suurta Kustaa Aadolfia ei ole yksikään kuningas
ollut Suomessa niin rakastettu kuin Kustaa III.