Nyt käsitti jokainen, että Ruotsin samoin kuin Suomenkin sotaisen
suuruuden aika oli lopussa. Sotaisan mielen ja sotaiset muistot
veivät viimeiset jäljellä olevat kaarlelaiset mukanansa hautaan. Nyt
käytiin vain sana- ja kynäsotaa, varsinkin puolueiden taistellessa
valtiopäivillä. Horn ja hänen myssynsä olivat jo alkaneet, kuten itse
sanoivat, "valloittaa takaisin valtakunnan menetetyt maakunnat sen
omassa piirissä", s.o., he tahtoivat tästä lähin perustaa valtakunnan
voiman lisääntyvään viljelykseen ja karttuvaan varallisuuteen.
Hattujen täytyi ryhtyä samanlaisiin rauhallisiin valloituksiin.
Ja näin ajan vallitseva henki suuntautui etupäässä kaikenlaisiin
hyödyllisiin parannuksiin, jonka vuoksi tätä aikakautta on nimitetty
"hyödyn aikakaudeksi".
Ruotsin hallitus oli ollut varsin hyväntahtoinen Suomea kohtaan,
joka olikin valtakunnan kilpenä itää vastaan ja asetti niin
urhoollisia sotamiehiä. Mutta Ruotsi oli ruotsalaisille rakkain,
ja siitä johtui, että rauhan aikana parannuksia toimeenpantaessa
Suomesta ei pidetty huolta. Suomen valtiopäivämiehet olivat nyt
kaikki yksimieliset ja vaativat tällaisia parannuksia omallekin
maallensa. Heidän oikeutettuja toivomuksiansa täytettiinkin. Tänne
lähetettiin taas taitavia miehiä tutkimaan maamme tilaa. Sodasta
kärsineet saivat verojen huojennusta. Lainajyvästöjä perustettiin,
20 maanmittaria lähetettiin tänne isoajakoa toimittamaan. Koskia
ruvettiin perkaamaan, soita ojittamaan, vuorimalmeja etsimään ja
rautatehtaita rakentamaan. Koetettiin tuoda maahan hyödyllisiä
ulkomaan kasveja ja perustettiin senvuoksi taimitarha Turun lähelle.
Akatemiaan asetettiin erityinen opettaja kaikkia maatalouteen
kuuluvia asioita varten. Apteekkeja ja sairaaloita perustettiin;
ensimmäistä kertaa asetettiin nyt oppinut lääkäri jokaiseen lääniin.
Kauppaa ja meriliikettä oli mieli parantaa; mutta vaikea oli päästä
siitä vanhasta harhaluulosta, että hallituksen muka tuli ryhtyä
kaikkeen ja ohjata vapaata kauppaa pakkokeinoilla. Vasta monien ja
pitkien riitojen jälkeen saivat entistä useammat Suomen merikaupungit
vihdoinkin v. 1765 tapulioikeuden eli vapauden lähettää laivansa
sinne, missä kauppa parhaiten kannatti; mutta toiset saivat purjehtia
ainoastaan Itämerellä ja toiset muihin valtakunnan satamiin. Tästä
ajasta alkaen lisääntyi maamme laivaliikenne.
V. 1749 pantiin pappien muistiinpanojen perusteella alkuun
ensimmäinen _väenlasku_, ja silloin oli Ruotsin Suomessa 420,000
asukasta eli neljäs osa valtakunnan väestöstä. Siihen asti olivat
kaikki käyttäneet vanhaa ajanlukua, joka vähitellen oli jäänyt 11
päivää jälkeen vuoden todellisesta ajasta. Mutta v. 1753 jätettiin
helmikuusta 11 päivää pois, niin että hypättiin 17 päivästä
helmikuuta 1 päivään maaliskuuta. Ja täten pantiin käytäntöön uusi,
oikeampi ajanluku eli _uusi luku_. Venäjällä käytetään kuitenkin
edelleen vielä vanhaa lukua eli ajanlaskua, joka on 13 päivää
jäljessä tätä todellista aikaa.
Hyödyn-aikakaudella syntyi Ruotsissa mainioita tiedemiehiä,
runoilijoita ja taideniekkoja. Suomi kulki hitaasti perässä.
Niinkuin se ennen oli Ruotsin valtakunnan puolesta uhrannut vertaan
ja sotilaitaan, niin se alkoi nyt yhä enemmän valtiomiehillä,
lainsäätäjillä ja taitavilla virkamiehillä hyödyttää tätä
valtakuntaa. Tieteet alkoivat kukoistaa Turun akatemiassa. Siellä
painettiin nyt monta kirjaa ja oppineitten tutkimusta historian,
luonnontieteen ja maatalouden alalta. V. 1766 valtiosäädyt säätivät
perustuslain _painovapauden_ turvaksi, joten sananvalta -- joka
lähinnä omantunnon vapautta, on ihmisen kalleimpia oikeuksia --
turvattiin jokaiselle, kun hän vain otti oikeustossa vastatakseen,
jos oli rikkonut.
Myssyt ne saivat toimeen tapulioikeuden laajennuksen ja
painovapauden, joita hatut olivat kovin pelänneet. Hatut olivat
taas aloittaneet mielettömän sodan, tällä kertaa Preussia vastaan,
ja kun sota kävi huonosti, pääsivät myssyt voitolle. Tästä n.s.
"_Pommerinsodasta_", joka päättyi v. 1762, oli kuitenkin se hyöty,
että suomalaiset sotamiehet kotiin palatessaan toivat _perunoita_
laukuissaan mukanaan; ja siitä ajasta alkaen ruvettiin vähitellen
perunoita viljelemään nauriiden sijasta, jotka siihen saakka olivat
olleet yleisiä. Samaan aikaan alkoi kahvi ja tee tulla käytäntöön
meidän maassamme.
Maamme asema Venäjään nähden oli epävarma ja vaaranalainen. Paitsi
sitä aluetta, jonka Suomi oli Uudenkaupungin rauhansopimuksessa
menettänyt, se oli nyt menettänyt myöskin osan Savoa, jonka jakoi
kahden valtakunnan kesken kartalle mielivaltaisesti merkitty raja,
kulkien kyläin ja tilusten poikki, niin että toinen puoli taloa
oli Ruotsin ja toinen puoli Venäjän aluetta. Ruotsinpuoleisella
Savolla ei ollut yhtään likeistä merisatamaa. Senvuoksi perustettiin
_Loviisan_ kaupunki, jota alussa nimitettiin Degerbyksi, ja kaupungin
edustalle rakennettiin _Svartholman_ linnoitus. Mutta maamme tarvitsi
vahvempaa varustusta, se kun oli itäiset linnansa menettänyt.
Silloin alkoi _Augustin Ehrensvärd_ v. 1749 rakentaa seitsemälle
saarelle Helsingin sataman suulle erinomaisen vahvaa _Viaporin_
linnoitusta eli nykyistä _Suomenlinnaa_. Tämä mainio ja nerokas
mies kuului sukuperältänsä (äidinpuoleiselta) Ruotsiin, mutta hänen
parhaat työnsä ja hänen hautansa ovat Suomen omia. Hän oli syntynyt
Vestmanlannissa, mutta on Suomenlinnassa haudattuna "töittensä
keskellä".
Suomen kansa oli kahtia jaettu, kuten maakin. Monet liittyivät nyt
enemmän Ruotsiin, toiset enemmän Venäjään; muutamat haaveksivat sitä
itsenäisyyttä, jonka keisarinna Elisabet oli maallemme tarjonnut.
Muissa maissa synnyttää sellainen kummallinen tila kapinaa ja
eripuraisuutta. Täällä pysyi kansa uskollisena ja rauhallisena.
Mutta meidän kansamme kävi nyt valtiollisen vapauden koulua;
Suomen valtiopäivämiehet hallitsivat Ruotsin valtakuntaa yhdessä
ruotsalaisten kanssa. Siitä oppi moni ajattelemaan maamme asemaa ja
maamme suomalaista kansaa.
Siihen aikaan alkoi myöskin uusi valistus ja hienommat tavat voittaa
alaa maamme sivistyneissä kansanluokissa. Enimmät uutuudet tulivat
Ranskasta -- hyvää ja huonoa sekaisin. Raakuus ja ennakkoluulot
alkoivat kadota, mutta myöskin Jumalan sanan voima ja esi-isäin
yksinkertaiset hyveet haihtuivat nyt monen sydämestä. Hyödyn
aikakausi mietti paljon ja sai paljon aikaan. Jumala hajoitti tuuleen
tyhmät ajatukset, mutta antoi hyvien itää hedelmällistä tulevaisuutta
varten.