Kaarle X Kustaa jätti jälkeensä pojan, _Kaarle XI:n_, joka
kuninkaaksi tullessaan oli ainoastaan 4 vuoden ikäinen. Hänen
lapsuutensa aikana hallitsivat suuret herrat valtakuntaa huonosti.
Aatelisherrat olivat silloin ainoat rikkaat ja ainoat, joilla oli
varoja hankkia korkeampia tietoja. Heidän hallussaan oli suurin
osa maaomaisuutta, ja he tahtoivat tehdä talonpojat epävapaiksi
lampuodeiksi. Kaikissa muissa maissa talonpojat ovat olleet tällaisia
aatelistilain maaorjia, joita on voitu myydä yhdessä tilan mukana.
Ruotsi, Norja ja Suomi ovat ainoat maat, jotka eivät koskaan ole
suvainneet sellaista häpeätä, ja paras Ruotsilta saamamme perintö on
se, että jokainen Suomen mies ja nainen on ikivanhoista ajoista ollut
lain turvissa vapaa.
Kaarle XI varttui, ja hänestä tuli hiukan itsevaltainen, mutta
tarmokas ja viisas kuningas. Hän ei pitänyt herrojen hallituksesta
ja osasi toimia niin viisaasti, että valtiosäädyt antoivat hänelle
suuremman vallan, kuin yhdelläkään Ruotsin kuninkaalla ennen häntä
oli ollut. Silloin hän peruutti aatelisherroilta useita suuria
maatiloja ja verosaatavia, joita entiset kuninkaat olivat heille
lahjoittaneet valtakunnan vahingoksi. Siten tuli kansan vapaus
turvatuksi; omaisuus ja valistus jakaantuivat tasaisemmin kaikkien
säätyjen kesken. Suomalainen aatelismies Klaus Hermaninpoika Fleming
oli peruuttamistoimessa kuninkaan uskollisin apulainen. Aatelisto
nurkui ja vihasi Flemingiä, mutta kansa ylisti kuninkaan viisautta.
Hänen hallituskautensa alkupuolella oli ankaria sotia. Nuori kuningas
taisteli urheasti kuin hänen isänsäkin ja sai toimeen kunniallisen
rauhan. Satavuotista yhtämittaista sotaa seurasi nyt onnellinen
rauhanaika, jota kesti Kaarle XI:n hallitusajan loppuun.
Suomi oli antanut puolet vuodentuloistaan ja puolet sotakelpoisista
miehistään pitkällisiin sotiin, joita vieraissa maissa käytiin. Nyt
se sai levähtää ja hengähtää. Uupunut kansa tunsi virkistyvänsä
ja voimansa uudistuvan. Monta autiotilaa otettiin uudestaan
viljelykseen, väestö lisääntyi, varallisuus eneni, verot vähenivät.
_Gezelius_ piispat, isä ja poika, perustivat uusia kouluja ja
saattoivat kerskata siitä, että koko kansa nyt taisi kirjaa lukea.
Monta hengellistä kirjaa ilmestyi suomeksi; _Elias Brenner_ kuvasi
Suomen vanhoja muistomerkkejä.
Kuningas kutsui palvelukseensa kelvollisia miehiä kaikista säädyistä,
sääti viisaita lakeja, jotka ovat olleet voimassa meidän aikoihimme
asti, ja korjasi monta sota-aikoina syntynyttä hämmennystä ja
epäkohtaa. Niinkuin hän itse ankarasti noudatti hyviä tapoja ja
jumalanpelkoa, samoin tehtiin koko hänen valtakunnassaankin. Se, joka
piti pahaa ja jumalatonta elämää, ajettiin maanpakoon. Se, joka tuli
kirkkoon synnintunnustuksen jälkeen tahi lähti sieltä pois ennen
siunausta, sai maksaa sakkoa. Ketkään muut kuin papit ja lääkärit
eivät saaneet liikkua kaduilla jumalanpalveluksen aikana; tapahtuipa
niinkin, että kadut siksi aikaa suljettiin ketjuilla. Meidän aikamme
ei sellaista ankaruutta saata käsittää, mutta sen kova kuri kasvatti
tarmokkaan kansan. Jälkipolvet ovat ylistäneet vanhaa, hyvää Kaarle
XI:n aikaa.
Näillä onnenpäivillä oli kuitenkin musta varjopuolensa. Taikausko
oli vielä yleinen, oppineetkin miehet Turun akatemiassa uskoivat
noitia ja taikomisia. Näin syntyi Suomessa kuten Ruotsissakin se
taikauskoinen luulo, että noita-akat ratsastivat pääsiäisyönä
luudilla hornaan ja opettivat pieniä lapsia paholaista palvelemaan.
Monta vanhaa eukkoa syytettiin sellaisista perättömistä rikoksista,
tuomittiin kuolemaan ja poltettiin roviolla. Se oli sokeata ja
surkeata intoa, mutta silloinen aika oli ankara, ja valistuksen tie
kulkee erhetyksien kautta.