Ruotsin suurin valtiomies tähän aikaan oli _Aksel Oxenstjerna_, joka
Kristiina kuningattaren holhoojahallituksessa oli sen johtavana
voimana. Hänen rinnallaan oli _Pietari Brahe_ valtakunnanneuvoston
viisaimpia miehiä. Ja Pietari Brahe oli 9 vuotta Suomen
kenraalikuvernöörinä, jota maata pidettiin valtakunnan toisena
pääosana, niin että Suomea oli tapana mainita lähinnä Ruotsin jälkeen.
Kreivi Brahe oli varteva, komea herra, jolla oli ruskea tukka,
siniset silmät ja lempeät kasvonpiirteet. Hän tutustui pitkillä
ja vaivalloisilla matkoillaan maahamme paremmin kuin kukaan
ruotsalainen mies ennen häntä. Vuonna 1638 hän kirjoitti
valtakunnanhallitukselle, että jos Suomi kerran vaurastuisi, voisi
sitä metsien, järvien ja merien laajuuteen sekä kalojen, lintujen
ja muiden tavarain runsauteen nähden "hyvin verrata johonkin, eikä
pienimpään, Euroopan kuningaskuntaan". Ja Pietari Brahe toimitti
paljon Suomen hyväksi. Hänen aikanansa alkoivat maanmittarit jakaa
maata ja vuorimiehet etsiä malmeja. Paljon maanteitä rakennettiin,
majataloja perustettiin; nyt saatettiin lähettää kirjeitä postissa,
ja suomalaiset laivat rohkenivat purjehtia valtamerille. Perustettiin
uusia kaupunkeja: _Kristiina, Pietarsaari, Raahe, Kajaani, Kuopion
kauppala, Savonlinna, Lappeenranta_. Sellaisen muiston Pietari Brahe
jätti jälkeensä; senvuoksi olikin sitten tapana sanoa, kun jotakin
tapahtui suotuisalla hetkellä, että se tuli "kreivin aikaan".
Ja kreivin aikana saatiin täällä toimeen kaksi suurtyötä: Turun
akatemia ja suomalainen raamattu. Akatemiasta tulee Suomen kiittää
kahta ruotsalaista valtakunnan hallitusmiestä: kreivi Brahea ja
valtiokansleria, kreivi Aksel Oxenstjernaa. Kolmantena miehenä
oli tarmokas Turun piispa _Iisak Rothovius_, jonka aikana maamme
jälleen oli jaettuna kahteen hiippakuntaan. Kristiina kuningatar
oli silloin vasta 14-vuutias, mutta hän harrasti oppia, ja hänen
nimessään perustettiin tämä uusi oppilaitos. Ei ollut köyhän maamme
helppoa suuren Saksan-sodan aikana, joka kiinnitti kaikkien mielet ja
nieli kaikkien rahat, saada varoja sellaiseen rauhan ja valistuksen
laitokseen.
Mutta viisaudesta on sanottu: "Siitä minä pidän enemmän kuin
kuningaskunnasta ja ruhtinashuoneesta, ja rikkauden minä pidän sen
rinnalla tyhjänä. En minä pitänyt jalokiveä sen vertaisena; sillä
kaikki kulta on siihen verraten kuin huono hieta, ja hopea on sen
rinnalla pidettävä loan arvoisena." Viis. kirj. 7: 8, 9.
Niin ylevä oli kansan mieli, ettei mikään näyttänyt mahdottomalta,
kun oli kysymyksessä suurtyö joko sodan tai rauhan toimissa. Kaikki
tahtoivat olla siinä osallisina: urhoollisen Torsten Stålhandsken
leski lahjoitti akatemialle ensimmäisen kirjakokoelman, joka oli
tuotu sotasaaliina Tanskasta. _Heinäkuun 15 päivänä_ v. 1640 Turun
akatemia vihittiin juhlallisesti. Se oli kaunis kesäpäivä. Koko
Turku oli kukilla kaunistettuna, ja Aurajoki oli liputettuja laivoja
täynnä. Suuressa, loistavassa juhlakulkueessa lähdettiin kello
7 aamulla Turun linnasta akatemiataloon, jossa kreivi Brahe ja
piispa pitivät puheita. Sitten oli jumalanpalvelus tuomiokirkossa
ja senjälkeen muita juhlallisuuksia. Vanha Turku tunsi uudestaan
nuortuneensa; soitantoa esitettiin, tykit paukkuivat, torvet
raikuivat ja kansa kajahutteli iloisia eläköön-huutoja.
Tämä ensimmäinen akatemia, jota nykyjään nimitetään _yliopistoksi_,
oli alussa köyhä, kuten itse maammekin. Siinä oli ensimmäisenä vuonna
44 ylioppilasta, joista ainoastaan 8 syntyperäistä suomalaista.
Toisena vuonna oli siinä jo 300 ylioppilasta, niistä monta
suomalaista. Heidän ei tarvinnut enää, kuten tähän asti, matkustaa
kauas etäisiin maihin korkeampaa oppia hankkimaan. Turun akatemiasta
lähti vähitellen mainioita valtiomiehiä ja tiedemiehiä, pappeja ja
koulunopettajia, jotka levittivät valistusta oppimattoman kansan
keskuuteen. Sellaiset suurlaitokset eivät kuitenkaan heti ole
valmiita. Ne vaativat aikaa kypsyäkseen, ja vielä kauan oli siellä
opettajissa ja oppilaissa olemassa paljon raakuutta.
Mitä Turun akatemia merkitsi Suomelle, se pian kyllä näkyi, sillä
sen mukana tuli kirjapainotaito maahamme. Ensimmäinen kirjapaino
perustettiin v. 1642 Turkuun. Samana vuonna ilmestyi painosta
ensimmäisen kerran koko raamattu suomeksi, ja näin Mikael Agricolan
rakkain toive sadan vuoden kuluttua toteutui. Silloinen aika synnytti
suurtöitä kaikilla aloilla. Suomen kansa taisteli Jumalan sanan
puolesta, ja Jumalan sana tuli siunaavaisena sen majoihin, tuoden
mukanaan hyödyllisiä tietoja. _Eskil Petraeus_ kirjoitti ensimmäisen
suomen kieliopin, ja oppinut _Johannes Messenius_ kirjoitti
pohjoismaiden kansain historian, ollessaan vankina Kajaanin linnassa.