Kuningas Kustaa Aadolf lähti voitollisen sotajoukkonsa kanssa
keisarin liittolaisia vastaan lounaiseen Saksaan ja valloitti
Main-virran rannalla sijaitsevan Würzburgin kaupungin. Korkealla
vuorella virran toisella rannalla kohosi vahva linnoitus, joka
vallitsi koko kaupunkia, ja toinen puoli sinne johtavaa siltaa
oli hajoitettu. Silloin kuningas lähetti eversti Aksel Liljen 550
pohjalaisen kanssa murhaavassa luotisateessa veneillä joen poikki.
He pääsivät toiselle rannalle ja saivat suojaksensa luoduksi vallin.
Sitten työnnettiin särjettyjen sillankaarien päälle palkkeja.
Skotlantilaiset juoksivat ylitse ja auttoivat suomalaisia. Nyt oli
vuoren jyrkänteellä oleva linna valloitettava. Siinä oli urhoollinen
varusväki ja lujat puolikuunmuotoon rakennetut ulkovarustukset
vuoreen hakatun portin ulkopuolella. Kuninkaan käskystä tehtiin
väkirynnäkkö ulkovarustuksia vastaan, mutta turhaan: 300 miestä
kaatui, rynnäkkö torjuttiin. Kuitenkin täytyi panna liikkeelle
viimeisetkin voimat, sillä Tilly lähestyi uuden sotajoukon kanssa
linnan avuksi.
Varhain lokakuun 17 p:nä 1631 pimeässä kuningas lähetti
pohjalaiset ja skotlantilaiset vielä kerran rynnäköllä valtaamaan
ulkovarustuksia. Harvoin on nähty uljaampaa urotyötä. Nämä rohkeat
sotilaat kiipesivät pimeässä jyrkkää kallionrinnettä, kahlasivat
vallihaudan poikki ja kapusivat korkeata muuria ylös, koko aikana
saamatta minkäänlaista suojaa vihollisen tuimaa tulta vastaan. Pimeys
auttoi ryntääjiä, monta kaatui, mutta muut pääsivät muureille ja
valloittivat ulkovarustuksen.
Seuraavana päivänä oli määrä rynnätä linnaan, ja taaskin valittiin
suomalaiset käymään etupäässä. Mutta piiritetyt aikoivat tehdä
hyökkäyksen, ja silloin tunki Ruotsin sotajoukko portista sisään.
Linna valloitettiin tuiman taistelun riehuttua itse linnanpihalla,
ja voittajat saivat saaliikseen suuria aarteita. -- Jos olikin
taistelua ja vaivaa, niin kylläpä sotamiehet väliaikoina elivät
herroiksi tuossa rikkaassa maassa. Tästä kirjoitti siihen aikaan eräs
ruotsalainen virkamies: "Meidän Suomen poikamme, jotka nyt tottuvat
viinimaan oloihin, eivät vähiin aikoihin aikone Savoon palata.
Liivin sodassa heillä usein ei ollut ravintona muuta kuin vettä ja
homehtunutta, karkeata leipää ja kaljakeitosta; nyt Suomen mies tekee
kypärissään kylmää kastiketta viinistä ja sämpylästä."