Kustaa kuninkaalla oli sananpartena: "Kerta sanoa ja sanassaan
pysyä on parempi kuin sata kertaa puhua". Tätä ei Eerik kuningas
pannut sydämelleen. Hän ei ollut suuren isänsä kaltainen; hän oli
epäluuloinen, pelkuri, huikentelevainen ja julma. Hän tuhlasi
valtakuntansa varoja mielettömiin kosimisiin ja loistavaan
kruunaukseen. Hän nimitti kreivejä ja vapaaherroja, mutta
pelkäsi sitten, että aatelisto kukistaisi hänet valtaistuimelta.
Sitten hän lähetti kaikkialle vakoilijoita ja uskoi, mitä nämä
hänelle kertoivat. Täten hän tuli vietellyksi moniin onnettomiin
väkivallantekoihin ja oli jonkin aikaa pelosta ja omantunnonvaivoista
heikkomielisenä. Näin hän kadotti kansan suosion, ja häntä pelättiin
kuin hirmuvaltiasta.
Puolan-sodan lisäksi Eerik kuningas oli joutunut sotaan Tanskaakin
vastaan. Tässä sodassa harjoitettiin molemmin puolin suurta
julmuutta, ja monta Tanskan rajalla olevaa maakuntaa hävitettiin
perinpohjin. Paljon suomalaisia palveli kuninkaan sotajoukoissa ja
laivastoissa. He olivat kuuluisat urhoollisuudestaan, joskus myöskin
julmuudestaan, sillä sota villitsi heidät. Suomalaiset olivat tämän
ajan parhaita jousimiehiä. Silloin jo tosin käytettiin tykkejä ja
raskaita pyssyjä, jotka asetettiin tukeen nojalle ja sytytettiin
luntulla; mutta suomalaiset luottivat enemmän hyviin jousiinsa.
Kysyttiin voimakkaita käsivarsia jännittämään noita jäykkiä,
teräksisiä jousenkaaria.
Siihen aikaan alkoivat suomalaisetkin sotapäälliköt tulla
kuuluisiksi. Vironmaa oli jo antautunut Ruotsin valtaan. _Henrik
Klaunpoika Horn_, Kankaisten herra, hoiti siinä maassa päällikkyyttä
valtioviisaasti ja urhoollisesti. _Klaus Kristerinpoika Horn_,
Joensuun herra, oli Ruotsin mainioin merisankari. Ei koskaan ollut
Ruotsin laivasto Itämerellä ollut niin vahva kuin Eerik kuninkaan
aikana Klaus Hornin johtamana. Ensimmäisen kerran hän oli kolme
päivää amiraalina ja ennätti sinä aikana voittaa Tanskan laivaston.
Sitten hän hävitti kerran toisensa perään Tanskan ja Lyypekin
sotalaivastot, valtasi heidän kauppalaivansa, kantoi Juutinraumassa
Tanskan tullin ja uhkasi Kööpenhaminaa. Nämä voitot saatuaan Klaus
Horn kulki riemusaatossa Tukholmaan, ja tanskalaisen amiraalin
Otto Rudin täytyi kulkea saatossa vankina. Eerik kuningas nuhteli
kovin sanoin Rudia ja oli vihan vimmassa lävistää hänet miekallaan.
Silloin Klaus Horn tarttui kuninkaan käteen ja sanoi: "Tämä mies on
taistellut urhoollisesti isänmaansa puolesta ja ansaitsee pikemmin
kiitosta kuin moitetta." Kuninkaan viha lauhtui, ja Klaus Hornin
rohkeamielisyyttä ylistettiin yhtä paljon kuin hänen voittojaan. Tämä
Suomen urho kuoli ruttoon vuonna 1566 ja lepää haudattuna Upsalan
tuomiokirkossa Kustaa Vaasan vieressä.
_Niilo Schenk_ kuljetti pientä Troilus-nimistä sotalaivaa, jonka
miehistönä oli suomalaisia. Buchowin meritaistelussa vuonna 1565 iski
suuri tanskalainen amiraalilaiva Jägmästaren takaapäin Troilukseen
"niinkuin merikotka sorsaan". Troiluksen kajuutta musertui, yksi
masto kaatui mereen, ja tanskalaiset viskasivat valtaushaan
laivaan, pidelläkseen sitä kiinni. Silloin 70 suomalaista jännitti
teräsjousensa, nuolia sateli, ja tanskalaisia kaatui. Urhoollinen
tanskalainen amiraali Herlöf Trolle, joka seisoi Jägmästarenin
peräkannella, teräksensininen haarniska yllä ja Tanskan vaakunalla,
kolmella kruunulla koristettu hattu päässä, käski soittaa torvea.
Niilo Schenk otti raskaan "putkensa" (kiväärinsä) ja ampui amiraalin.
Silloin tanskalaiset katkaisivat hakaköytensä ja pakenivat. --
Toisessa vähän myöhemmässä meritaistelussa Troilus oli neljä tuntia
suuren, Kristoffer-nimisen tanskalaisen laivan kyljessä ja joka
taholta ahdistettuna. Niilo Schenk suomalaisineen puolustautui siten,
että Kristoffer ammuttiin upoksiin, ja sen haavoitettu päällikkö
vaipui laivoineen meren pohjaan.
Maasodassa ruotsalaisilla oli huono onni. Kansa napisi, ja Eerik
kuninkaan täytyi päästää veljensä, Juhana herttua, vankeudesta
vapaaksi. Kohta senjälkeen herttua teki liiton nuoremman veljensä,
Södermanlannin herttuan Kaarlen kanssa, nosti kapinan ja syöksi
Eerikin valtaistuimelta vuonna 1568. Onneton Eerik kuningas oli kauan
vankeudessa ja kuoli viimein myrkystä, jota hänen veljensä Juhanan
käskystä hänelle annettiin. Turun linnassa on vielä ahdas tornihuone,
jossa Eerik kuningas jonkin aikaa oli vankina.