Ruotsin kuninkaat olivat ennen vanhaan olleet kansan valitsemia,
mutta nyt oli kruunu tullut Vaasan suvulle perinnäiseksi. Kuningas
Kustaa I:llä oli neljä poikaa ja neljä tytärtä. Vanhin poika,
_Eerik_, peri valtakunnan; nuoremmat pojat saivat kukin maakuntia
herttuakunnikseen. Kuningas rakasti enimmin toista poikaansa
_Juhanaa_ ja antoi hänelle suuren osan Suomea. Juhana herttua sai
hallita ja hoitaa lainkäyttöä Suomessa, mutta koska tämä maa oli
osa Ruotsin valtakuntaa, täytyi hänen pitää Ruotsin kuningasta
päämiehenään.
Tämä viimeinen kohta ei miellyttänyt Juhanaa. Tämä oppinut, komea,
nuori 20-vuotias prinssi tahtoi olla oma käskijänsä ja saada oman
valtakunnan. Senvuoksi hän etsi rikasta morsianta ja saikin omakseen
prinsessa _Katariinan_, jonka veli oli Puolan kuninkaana ja jolla
sukunsa mukaan oli lisänimenä _Jagellonica_. Myöhään syksyllä vuonna
1562 Juhana toi tämän ihanan Suomen herttuattaren Turkuun ja piti
Turun linnassa loistavaa hovia.
Kustaa kuningas oli jo kuollut, ja Eerik XIV oli kuninkaana
Ruotsissa. Eerik oli epäluuloinen, Juhana oli kunnianhimoinen;
molemmat veljekset vihasivat, pelkäsivät ja epäilivät toisiansa.
Ruotsi oli joutunut sotaan Puolaa vastaan Liivinmaasta, jonka
kumpikin tahtoi valloittaa; mutta Juhana herttua oli salaa lankonsa,
Puolan kuninkaan, puolella. Eerik kuningas vihastui, haastoi Juhana
veljensä tilinteolle valtakunnan säätyjen eteen Tukholmaan ja,
kun hän ei tätä käskyä noudattanut, tuomitutti hänet valtakunnan
kavaltajana kuolemaan.
Silloin Juhana herttua varustautui vastarintaan ja toivoi saavansa
apua Puolasta. Kesäkuussa v. 1563 kokoontui paljon väkeä Turkuun
Heikin-markkinoille. Juhana herttua piti suomenkielellä puheen
kokoontuneelle kansalle, soimasi ankarin sanoin Eerik kuningasta
ja kehoitti suomalaisia vapauttamaan maansa Ruotsin ylivallasta.
Tähän hän lupasi Puolan apua, ja moni huusi ensi innossaan siihen
suostuvansa, mutta katui sitten, ja viisaat kansalaiset pitivät
Ruotsin valtaa parempana kuin puolalaista.
Viikon kuluttua saapui Eerik kuninkaan sotajoukko Turun linnaa
piirittämään. Juhana herttua puolustautui elokuuhun asti ja seisoi
joka päivä linnan tornissa kaukoputkellaan tähystämässä, milloin
Puolan laivaston valkeita purjeita alkaisi näkyä Turun edustalla.
Laivastoa ei kuulunut, ja linnan varusväki alkoi joutua epätoivoon.
Vanha tarina kertoo Eerik kuninkaan väen eräänä iltana sitoneen
hevosen selkään olkia ja risukimppuja, sytyttäneen oljet palamaan ja
ajaneen palavan hevosen juoksemaan pitkin Hevoskaria, joka on vähän
matkan päässä linnasta. Oli pimeä, ja kaikki linnan muureilla olevat
vahdit riensivät sille puolelle, ihmetellen tuota kiitävää tulta.
Sill'aikaa sanotaan kuninkaan väen toiselta puolelta kiivenneen
muureille ja valloittaneen linnan. Mutta aikakirjat kertovat, että
kun herttua turhaan oli puolalaisia odottanut ja hänen oma väkensä
alkoi hänestä luopua, hänen viimein oli pakko aukaista linnan portit
kuninkaan väelle. Tämä tapahtui elokuussa vuonna 1563.
Juhana herttua ja Katariina herttuatar vietiin vankeina Ruotsiin
ja suljettiin Gripsholman linnaan. Eerik kuninkaalla oli häijy
neuvonantaja, nimeltä Yrjö Pietarinpoika. Kun tämä tarjosi
herttuattarelle vapauden ja ruhtinaallisen eläkkeen, jos hän
luopuisi puolisostaan, näytti ruhtinatar vihkimäsormustaan, johon
oli piirretty: "Kuolema yksin meidät erottaa." Sitten hän seurasi
vapaaehtoisesti herttuata vankeuteen. Herttuan täytyi omin silmin
katsella, kuinka kuninkaan julma kosto kohtasi hänen puoluelaisiaan,
ja siihen loppui Juhana herttuan hallitus Suomessa.