Pelastettuaan suurimman osan Ruotsia Kustaa Vaasa lähetti Suomeen
pienen sotajoukon Niilo Vestgöten johtamana. Suomen aatelisto varusti
sotamiehiä, ja syksyllä vuonna 1521 suomalainen ja ruotsalainen
sotaväki alkoi yhteisvoimin piirittää Turun linnaa. Tämän päällikkönä
oli saksalainen mies, nimeltä _junkkeri Tuomas_, ja hänellä oli
sotaan tottuneita saksalaisia palkkasotureita sekä tykkejä ja
kaikkia muita tarvikkeita. Piirittäjät sitävastoin olivat huonosti
varustetut; he eivät koko talvikautena saaneet mitään toimeen,
mutta junkkeri Tuomas teki väkineen linnasta hyökkäyksiä. Niissä
hän otti useita ruotsalaisia herroja vangeiksi ja oli sitä paitsi
jo ennen sulkenut suomalaisia vankeja linnan vankikoppeihin. Eräänä
aamuna pystytettiin linnan muureille korkeita hirsipuita. Niihin
junkkeri Tuomas hirtätti muutamia vankeja uhatakseen ja pilkatakseen
heidän maanmiehiään, ja Niilo Vestgöte näki oman veljensä riippuvan
hirsipuussa.
Talvella tuli Kristian kuninkaalta käsky surmauttaa kaikki vangit,
jotka vielä olivat hengissä, eikä junkkeri Tuomas odottanut
toista käskyä. Pyöveli sai siis uutta työtä, linnassa mestattiin
kaksi suomalaista ritaria ja useita alempisukuisia miehiä.
Yksi vangeista oli _Eerik Fleming_, nuori, uskalias ja viisas
suomalainen aatelismies. Hän oli olevinaan Kristian kuninkaan
innokas puoluelainen ja sanoi, ettei hän ketään vihannut niin
katkerasti kuin kapinallista Kustaa Vaasaa. Kun Fleming oli aikansa
sellaista puhunut, niin hän sai pitää henkensä, vieläpä voitti
julman junkkerin luottamuksenkin. Eräänä iltana Fleming pyysi saada
yöllä karata piirittäjäin kimppuun, ja junkkeri Tuomas suostui
siihen, toivoen saavansa hirtättää useampia vankeja. Fleming otti
mukaansa ne suomalaiset ja ruotsalaiset vangit, jotka vielä olivat
elossa, ja niiden vartijoiksi joukon saksalaisia sotamiehiä. Yön
pimeydessä hän ryntäsi ruotsalaisten leiriä vastaan, mutta oli
edeltäkäsin lähettänyt salaa sanan Niilo Vestgötelle. Yhtäkkiä
piiritti Niilo Vestgöten väki hänen joukkonsa. Heti käänsivät Fleming
ja vangit aseensa saksalaisia sotamiehiä vastaan; nämä kaatuivat
viimeiseen mieheen, ja pelastuneet vangit otettiin riemulla vastaan
ruotsalaisten leirissä.
Näin kului talvi. Vahvaa Turun linnaa ei voitu valloittaa, ja heti
meren auettua saapui tanskalainen laivasto Turkuun. Piiritys täytyi
jättää sikseen. Tanskalaiset ryöstivät taas Turkua, ja suuri tulipalo
syttyi, kun Niilo Vestgöten ruutikellari räjähti ilmaan.
Myöhemmin kesällä vuonna 1522 junkkeri Tuomas sai käskyn koota
runsaasti ruokavaroja Suomesta ja viedä ne Tukholmaan, jossa olevia
tanskalaisia Kustaa Vaasa piiritti. Tuomas purjehti Suomesta isolla
laivastolla. Tultuaan likelle Ruotsin rannikkoa hän lähetti pienen
laivan vakoilemaan, olisiko näkyvissä vihollisia. Juuri silloin
sattui Eerik Flemingin johtama ruotsalainen laivasto olemaan erään
saaren takana väijyksissä. Äkkiarvaamatta hän valloitti tanskalaisen
laivan ja vei sen miehistön vankina ruotsalaisiin laivoihin. Sitten
hän puki itsensä ja väkensä vangittujen tanskalaisten vaatteihin,
nousi tuohon pieneen laivaan ja laski täysin purjein tanskalaista
laivastoa kohti. Junkkeri Tuomas näki laivan lähenevän, halusi heti
kuulla, minkälaisia sanomia se toi, ja soudatti itsensä veneellä
vakoilijalaivalle. "Mitä kuuluu?" kysyi hän. "Kaikki hyvin!" vastasi
Fleming tanskalaisessa takissaan. Junkkeri Tuomas kapusi kohta
laivaan. Tuskin hän oli ennättänyt kannelle, kun jo havaitsi petoksen
ja yritti hypätä veneeseen, mutta samassa hänet otettiin kiinni.
Fleming laski taas Ruotsin saaristoa kohti, ja tanskalainen laivasto,
jonka miehistö oli nähnyt junkkeri Tuomaan nousevan laivaan, seurasi
jäljessä. Heti ryntäsi Fleming tanskalaisten kimppuun, joilla
ei ollut päällikköä, ja valtasi koko heidän laivastonsa, yhtä
laivaa vaille, jonka nimi oli "Suomen prinssi". Tämä puolustautui
urhoollisesti koko Ruotsin laivastoa vastaan, se täytyi ampumalla
sytyttää palamaan, ja se upposi kaikkine väkineen.
Junkkeri Tuomas vietiin vangittuna Kustaa Vaasan eteen ja hirtettiin
tammeen julmien tekojensa palkinnoksi. Se häntä enimmin harmitti,
ettei häntä, muka ritarimiestä, hirtetty edes hamppunuoralla, vaan
niiniköydellä. Mutta Eerik Flemingistä tuli rikas ja mahtava mies
sekä ruotsalaisen laivaston amiraali.