Silloin eli nuori ruotsalainen aatelismies, nimeltä _Kustaa
Eerikinpoika Vaasa_. Hän oli petollisesti joutunut Kristian tyrannin
vangiksi Tanskaan mutta pakeni vankeudesta. Hänen mielessään hehkui
rakkaus isänmaahan, joka silloin oli kovassa ahdingossa, ja hän
palasi salaa Ruotsiin.
Siellä oli luvattu suuri palkinto sille, joka saisi hänet kiinni.
Tanskalaiset etsivät häntä kaikkialta, ja hänen täytyi paeta kuin
vainotun pedon. Marraskuussa vuonna 1520 hän tuli talonpojaksi
puettuna Taalain maakuntaan. Siellä hän makasi yötä erään
rikkaan vuoritilallisen luona. Tämä oli petturi ja lähetti sanan
tanskalaisille, mutta hänen vaimonsa päästi Kustaan akkunasta
pakoon. Sitten Kustaa tuli erään metsästäjän tupaan ja lämmitteli
takan ääressä. Kohta hänen jälkeensä tulivat tanskalaiset tupaan.
Metsästäjän vaimo paistoi leipiä uunissa, löi Kustaata leipälapiolla
selkään ja sanoi: "Mene siitä heti riihtä puimaan!" Kustaa meni.
Metsästäjä kätki hänet olkikuormaan ja lähti sitä ajamaan. Tiellä hän
tapasi tanskalaisten lähetit. Nämä epäilivät jonkun olevan kuormaan
piilotettuna ja pistivät keihäänsä olkien läpi. Kustaa sai haavan
jalkaansa ja verta vuoti tielle, mutta metsästäjä leikkasi haavan
hevosen jalkaan siten pettääkseen vainoojia.
Myöhemmin Kustaa tuli erään talonpojan luokse, jonka nimi oli Tomte
Matte. Siellä hänet kätkettiin lattian alle kellariin, ja kohta
senjälkeen tulivat tanskalaiset tupaan. Tomte Matten vaimo pani
joulu-olutta ja asetti heti olutammeensa kellarin luukun päälle,
niin ettei kukaan epäillyt piilopaikkaa. Sama kellari on jällellä
vielä tänäkin päivänä, ja sille paikalle on pystytetty muistomerkki.
Kustaa pääsi pois, mutta oli alinomaisessa hengenvaarassa. Useita
päiviä ja öitä hän värjötteli sydäntalvella piilossa siltain ja
kaatuneiden vanhain honkain alla metsissä. Hän piti puheita Taalain
miehille, kertoi heille Tukholman verilöylystä, jossa hänen isänsä
oli mestattu, ja pyysi heitä puolustamaan Ruotsin vapautta. Alussa
he eivät tahtoneet häntä uskoa. Kustaan täytyi paeta erämaiden halki
Norjan rajalle asti. Mutta Taalain miehet katuivat, lähettivät
suksimiehiä pakolaista noutamaan ja nousivat kapinaan Tanskan valtaa
vastaan.
Siitä ajoin Kustaa herra tuli ruotsalaisten talonpoikien johtajaksi.
He nousivat kapinaan kaikkialla maassa, voittivat tanskalaiset ja
karkoittivat Kristian kuninkaan Ruotsin valtakunnasta. Kohta tämä
julma kuningas karkoitettiin Tanskastakin, ja hän kuljeskeli sitten
rauhatonna toisesta Euroopan maasta toiseen. Muutamien vuosien
kuluttua hän taas koetti voittaa valtakuntiansa takaisin, mutta
joutui vangiksi. Kaksitoista vuotta istui hän, joka oli ollut kolmen
valtakunnan kuningas, muurien takana ahtaassa vankilahuoneessa, johon
hänelle annettiin ruoka pienestä muuriaukosta. Vasta kun hän oli
harmaapää ukko, lievennettiin hänen vankeuttansa, ja sitten hän eli
vielä kauan varoittavana todistuksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta.
Toisin kävi Kustaa Vaasan. Hänet, joka oli ollut niin köyhä ja
hyljätty, Jumala koroitti suureen kunniaan, ja hän vertasi itseänsä
kuningas Daavidiin, joka kerran oli ollut köyhä paimen. Ruotsalaiset
valitsivat Kustaa Vaasan ensin valtionhoitajaksi, sitten kuninkaaksi
(v. 1523). Hänestä tuli suuri ja mainio kuningas sekä Ruotsin
valtaistuimella hallinneen kuuluisan Vaasa-suvun kantaisä.