Siihen aikaan eli eräs huimapäinen ja omavaltainen ritari, nimeltä
Eerik Akselinpoika Tott. Hän rakennutti vuonna 1475 _Savonlinnan_,
jota nimitettiin myöskin Olavinlinnaksi; ja se on kolmine torneineen
vieläkin pystyssä. Eerik Akselinpoika varusti Viipurinkin kaupungin
muureilla. Ja kun hänellä oli nämä kaksi linnoitusta, paisui hän
niin ylpeäksi, että omin päin julisti sodan Venäjän suuriruhtinasta
vastaan ja hyökkäsi hänen maahansa hävittäen sitä 20 peninkulman
alalta.
Tästä ja muista rajaseuduille tehdyistä partioretkistä syntyi
ensin eripuraisuutta ja viimein suuri sota Venäjän ja Ruotsin
kesken. Venäläiset, jotka tähän asti olivat olleet mongolien
orjuudessa, mutta vastikään siitä vapautuneet, samosivat maahamme
suurin sotajoukoin ja hävittivät isoimman osan Suomea aina Tornion
seuduille asti. Jokainen suomalainen mies tarttui aseihin ja lähti
vainolaista vastaan, mutta tämä oli jo nopeilla hevosillaan vienyt
pois saaliinsa. Savonlinnaa ja Viipuria eivät venäläiset voineet
valloittaa.
Viipurissa oli silloin päällikkönä urhoollinen ruotsalainen ritari,
nimeltä _Knut Posse_. Hän oli nuoruudessaan ollut ylioppilaana ja
matkoillaan ulkomailla tullut muita oppineemmaksi. Senvuoksi kansa
luuli Possen osaavan noitua. Hänestä kerrotaankin monta taikauskoista
tarinaa. Sanottiin hänen saaneen paholaiselta hevosen ja rengin,
jotka hän kerran sydäntalvella lähetti ilman halki viemään sanaa
Tukholmaan. Kerrottiin myöskin, että Posse, kun hän linnantornissa
ravisti patjasta höyhenet ilmaan, käänsi vihollisten silmät niin,
että jokainen höyhen näytti heistä sotalaivalta. Kun hän piirsi
laivankuvan hiekkaan, tuli siitä kohta oikea laiva. Kerrottiinpa
lisäksi hänen osanneen keittää kauhistavaa ainetta sammakoista,
käärmeistä, elohopeasta, lipeästä ja kalkista. Mutta tämä aine ei
ollut muuta kuin ruutia, vaikka harvat vielä silloin oikein tiesivät,
mistä sitä valmistettiin.
Syyskuussa vuonna 1495 ryntäsi suuri venäläinen sotajoukko Viipuria
vastaan. Venäläisiä sanottiin olleen kuin puita metsässä, ja he
toivat muassaan 7 metrin pituisia tykkejä, joilla ampuivat kiviä
muureja vastaan. Knut Posse puolustautui urhoollisesti vähäisellä
linnaväellään lähes kolme kuukautta. Mutta kovasta ampumisesta
kaatui viimein kaksi tornia, ja kolmanteen ilmestyi jo suuria
aukkoja. Marraskuun 30 päivänä venäläiset pystyttivät yhdeksät pitkät
tikapuut muurien nojaan ja alkoivat kiivetä muureille. Tätä Posse
odottikin ja oli pannut ruutia vielä pystyssä olevan tornin alle.
Venäläiset hyökkäsivät muurin ylitse ja täyttivät tornin. Silloin
sytytettiin ruutimiina, torni luhistui hirmuisesti ryskähtäen ja
hautasi raunioihinsa kaikki sisällä olevat viholliset. Venäläisten
muu sotalauma säikähti hirmuisesti, kun maasta suitsusi tulta.
Toiset kaatuivat pyörtyneinä maahan, toiset pakenivat. Posse, joka
väkineen oli kellareihin kätkeytynyt, hyökkäsi ulos ja surmasi paljon
vihollisia. Piiritys lakkasi, ja Viipuri oli pelastettu.
Tätä tapahtumaa sanottiin sitten Viipurin pamaukseksi. Varmaan ei
tiedetä, kuinka siinä kävi, mutta sen verran tiedetään kuitenkin,
että venäläiset vetäytyivät takaisin, voimatta Viipuria valloittaa.
Posse tuli maankuuluksi, ja pamauksesta kerrottiin sitten monta
tarinaa. Possen sanottiin käskeneen miestensä tukkia korvansa
vahalla, mutta muutamat, jotka eivät käskyä totelleet, kuolivat
pamauksesta. -- Nykyaikanakin käytetään usein sodassa ruutimiinoja;
mutta yksikään muu ei ole tullut niin kuuluisaksi kuin Viipurin
pamaus.