Alussa oli kaikilla vapailla miehillä samat lakiin perustuvat
oikeudet. Mutta pian alkoivat mahtavat, rikkaat, viisaat, ahkerat
hankkia itselleen erikoisia etuoikeuksia muihin verraten. Näin syntyi
katolisena aikana Suomen _neljä säätyä_ eli yhteiskuntaluokkaa,
joilla oli kullakin omat etuutensa eli erioikeutensa.
Ensimmäinen sääty oli _papisto_, jolla jo oli sellaiset erioikeudet,
kun se tuli maahamme ja toi tänne katolisen kirkonopin. Pappi ei
maksanut veroa, ja häntä eivät saaneet muut tuomita kuin papit.
Senjälkeen alkoivat rikkaat ja mahtavat miehet muodostua eri
säädyksi, jota sanottiin _aatelissäädyksi_. Aatelismies ei maksanut
maastaan veroa, kun vain asetti ratsumiehen ja hevosen kuninkaan
palvelukseen sodassa. Sitten alkoivat kaupunkien _porvarit_ hankkia
erioikeuksia kaupallensa, ja viimein saivat myöskin _talonpojat_
erioikeutensa, jotteivät herrat saisi heitä sortaa. Tämä kaikki
tapahtui vähitellen ja monien keskinäisten riitojen riehuessa.
Papistolla ja aatelistolla oli katolisena aikana melkein kaikki
valta, ja niitä nimitettiin _vapaasäädyiksi_, koska niille kuuluva
maa oli verosta vapaa. Porvareita ja talonpoikia, jotka maksoivat
veroa, sanottiin aatelittomiksi. Myöhemmin on ainoastaan aatelia
nimitetty vapaasäädyksi, ja kaikki muut ovat aatelittomia.
Aatelismies kasvatettiin lapsesta alkaen sotilaaksi. Kun hän tuli
7-vuotiaaksi, sai hän hovipoikana tehdä palvelusta ylhäisille
herroille ja rouville. Nelitoistavuotiaana hän sai miekan ja saattoi
lähteä muiden mukana sotaan. Senjälkeen hän tuli asemieheksi ja
viimein ritariksi, kun oli ansiokkailla urotöillä osoittanut kuntoaan.
Kun hänet oli ritariksi lyötävä, täytyi hänen paastota ja yksinään
valvoa yö kirkossa aseet mukana. Senjälkeen hän teki ritarivalansa,
luvaten aina olla uskollinen, pelätä Jumalaa, kunnioittaa kuningasta,
olla naisille kohtelias ja suojella turvattomia. Sitten hän notkisti
polvensa, ja kuningas tai joku vanhempi ritari antoi hänelle
ritarilyönnin miekanlappeella hartioihin. Hänet puettiin nyt rautaan
kiireestä kantapäähän, sai kypärin, haarniskan, kilven, kullatun
vyön ja kullatut kannukset. Kun ei sotaa ollut, sai hän näissä
tamineissaan astua niihin sotaisiin leikkeihin, joita sanottiin
_turnajaisiksi_. Kiertoradan ympärillä istui siinä katselijoina monta
ylhäistä herraa, rouvaa ja vapaasukuista neitoa. Ritarit ratsastivat
täyttä vauhtia toisiaan vastaan ja koettivat pitkillä keihäillä
syöstä toisiansa hevosen selästä maahan. Se, joka sai voiton,
ratsasti sitten voittosaatossa pitkin aitauksen vierustaa ja sai
palkintonsa kauneimman vapaasukuisen neidon kädestä.
Ainoastaan ritareja nimitetään siihen aikaan herroiksi ja heidän
vaimojaan rouviksi. Moni uljas suomalainen ritari, mainioista
Kurki-, Tavast-, Djekn-, Frille-, Stjernkors-, Stålarm-, Tott-,
Spåre-, Horn-, Fleming- ja muista suvuista, oli kuuluisa loistavista
urotöistään. Kotona linnoitetuissa kartanoissaan he elivät hyvin
kohtuullisesti, panivat aikansa kuluksi toimeen metsästyksiä ja
söivät isossa tammipöydässä palvelijoineen samaa ruokaa. Juhlina
ja pidoissa he olivat puettuina komeihin, kullalla kirjailtuihin
vaatteihin, ja silloin paistettiin kokonaisia härkiä, silloin tuotiin
pöytään oivallisia ruokalajeja, silloin vuoti viiniä ja simaa
suurista tynnyreistä monta päivää pääksytysten. Alhaisempi kansa ei
tuntenut muuta komeutta kuin loistavat kirkot. Ainoastaan Turussa ja
Viipurissa oli rikkaita porvareita. Köyhä talonpoika oli iloinen, kun
hänen ei tarvinnut sekoittaa leipäänsä pettua.