Suomen piispat asuivat ensin Nousiaisissa ja sitten Räntämäellä,
jota nyt nimitetään Maarian pitäjäksi. Silloin oli ainoastaan pieniä
ja vähäpätöisiä puukirkkoja, mutta vähitellen alettiin rakentaa
kirkkoja kivestä. Piispa Maunu Tavastin aikana rakennettiin monet
noista vanhoista kivikirkoista, jotka vielä ovat pystyssä jyrkkine
kattoineen ja pienine kaari-ikkunoineen. Se, joka antoi apua kirkon
rakentamiseen, sai määräajaksi synninpäästön. Se, joka vei kirkon
seinään suuremman kiven, sai suuremman synninpäästön kuin se, joka
toi pienemmän kiven. Senvuoksi nähdään vanhojen kirkkojen seinissä
niin suuria kiviä, että oikein kummastuttaa, kuinka ihmiskädet
ovat jaksaneet niitä nostaa. Ja tämä on monin paikoin synnyttänyt
tarinoita, että muka vanhat kirkot ovat jättiläisten rakentamia.
Kaikista Suomen kirkoista oli Turun tuomiokirkko suurin ja mahtavin.
Se vihittiin vuonna 1300, paloi useita kertoja, joutui useita kertoja
vihollisten ryöstettäväksi, mutta laitettiin kuntoon ja kaunistettiin
uudestaan. Vielä tänäkin päivänä se kohoaa kunnianarvoisena muistona
menneistä ajoista, ja sen lattian alla on monta piispaa ja ylhäistä
sukua haudattuna.
Idän puolella, vastapäätä isoa ovea, oli pääkuori ja pääalttari.
Siinä säilytettiin pyhän Henrikin luut hopealippaassa. Siinä olivat
kirkon kalliit ehtoollisastiat, Vapahtajan, neitsyt Maarian,
Pyhän Henrikin ja muiden pyhimysten kullatut kuvat. Siinä paloi
paksuja vahakynttilöitä hopeaisissa kynttiläjaloissa, ja piispa
itse tai hänen tuomiorovastinsa luki messun. Kirkon kummallakin
sivuseinustalla oli kaikkiaan 16 sivuosastoa eli kappelia,
kussakin eri alttari, rippituoli ja oma pappi. Joskus juhlapäivinä
toimitettiin ripitystä ja messuttiin yht'aikaa pääkuorissa ja
kaikissa sivukappeleissa. Juhlallinen hämärä vallitsi tuossa suuressa
kirkossa, jossa oli vain pienet, värikkäät ikkunaruudut. Kynttilät
paloivat, pyhät savut täyttivät ilman, kuoripojat lauloivat,
urut soivat, papit lukivat latinaisia messujaan ja pirskoittivat
vihkivettä polvistuneen kansan päälle. Penkkejä ei ollut, kaikkien
täytyi seisoa tai kumartua polvilleen: Hartaat ihmiset tekivät
ristinmerkin, supisivat latinalaisia rukouksia ja siirsivät joka
rukoukselta puisen tai luisen helmen, joita kantoivat nauhassa
kupeellaan. Tämä oli _rukousnauha_, jonka helmiä käytettiin rukousten
laskemiseen. Luultiin Jumalan tahi pyhimysten paremmin kuulevan monia
rukouksia, vaikka rukoilija itse ei niitä ymmärtänytkään. Ja papit
määräsivät, kuinka monta _paternosteria_ (isämeitää) oli joka päivä
luettava.
Suurina juhlapäivinä varsinkin pääsiäisenä ja Henrikinmessuna,
asetettiin pyhäinjäännökset katseltaviksi ja niitä kannettiin
juhlakulkueessa pitkin katuja. Silloin ripustettiin kullalla
kirjailtuja lippuja, kauniita pukuja ja paljon muita koreuksia
kansan ihmeteltäviksi. Missä juhlakulkue meni sivuitse, lankesivat
katsojat polvilleen ja tekivät ristinmerkin. Sitten jaettiin anteita
ja lopuksi pidettiin markkinat, jolloin monet pitkämatkaiset, jotka
harvoin tulivat kirkkoon, saattoivat ostaa ja myydä tavaroita.
Tietämätön kansa ei kristinopista paljoa ymmärtänyt. Silloin ei
pidetty rippikoulua eikä lukukinkereitä, kuten meidän aikanamme;
ainoastaan papit osasivat lukea ja kirjoittaa. Hyvältä kristityltä
ei silloin muuta vaadittu, kuin että hän osasi isämeidän ja
uskonkappaleet ulkoa, tunnusti syntinsä, paastosi määräaikoina ja
oli perjantaisin lihaa syömättä. Väliin kirkoissa saarnattiin, mutta
useimmiten luettiin kertomuksia pyhimyksien elämästä ja kuolemasta.
Tuomiokirkon ohessa oli koulu; siinä opetettiin niitä, jotka
halusivat ruveta papeiksi tahi lukkareiksi; mutta ne, jotka mielivät
saada suurempaa oppia, matkustivat ulkomaille. Näin jäi kansa
tietämättömäksi; ainoastaan harvat saivat parempaa oppia. Katolinen
kirkko on kuitenkin tuonut Suomeen koulut, tieteet, maalaustaiteen,
kuvanveistotaiteen, rakennustaiteen ja kirkkosoitannon. Sen toimesta
perustettiin sairashuoneita, jaettiin almuja ja ruokittiin monta
köyhää. Pappien huolenpidosta rakennettiin ensimmäiset tiet,
ensimmäiset sillat, ja useita hyödyllisiä parannuksia pantiin
toimeen. Niin on katolinen kirkko, puutteellisenakin, kuitenkin
aikoinaan vaikuttanut paljon hyvää.