Ensimmäiset kristityt uskoivat Jumalan sanan, jota apostolit ja
evankelistat olivat heille saarnanneet. Tämä sana säilyi niissä
pyhissä kirjoissa, joita sanotaan _raamatuksi_. Mutta kirjoja ei
vielä osattu painaa. Kun kaikki kirjat oli käsin kirjoitettava,
olivat ne kalliita ja harvinaisia. Mynämäen kirkkoon ostettiin kerran
kirja, josta annettiin maksuksi Kintikkalan maatila. Loimaan kirkkoon
ostettiin myöskin kirja, josta maksettiin suuri rahasumma. Harvat
osasivat lukea Jumalan sanaa raamatusta, ja erehdyksiä syntyi.
Toiset maailman kristityistä seurakunnista olivat suuremmat ja
rikkaammat kuin toiset. Senvuoksi pidettiin niiden esimiehiä
(piispoja) suuremmassa arvossa. Jonkin ajan kuluttua olivat Rooman
ja Konstantinopolin piispat suurimmassa arvossa. Nämä tahtoivat olla
kaikkia muita paremmat ja joutuivat keskenään riitaan. Kristityt
jakaantuivat silloin kahdeksi suureksi osastoksi eli uskokunnaksi.
Rooman piispa tuli läntisen, _latinalaisen_ eli niin sanotun
_katolisen_ (yleisen) uskokunnan päämieheksi. Konstantinopolin,
silloisen kreikkalaisen keisarikunnan pääkaupungin, piispa tuli
itäisen eli _kreikkalaisen_ uskokunnan päämieheksi.
Rooman piispaa sanottiin _paaviksi_. Hän katsoi perineensä
piispanarvon apostoli Pietarilta, jolle Vapahtaja oli antanut
taivaan valtakunnan avaimet. Senvuoksi hän piti itseänsä Jumalan
käskynhaltijana, jolle keisarien, kuningasten ja kaikkien kansain
tuli olla alamaiset. Hän tahtoi myöskin yksin selittää kristinoppia,
niin että kaikkien oli uskominen hänen sanaansa, niinkuin se olisi
Jumalan sanaa. Se, joka ei uskonut, niin kuin paavi tahtoi, oli
_kerettiläinen_ eli vääräuskoinen ja joutui vainon tai pannan
alaiseksi taikka polttoroviolle.
Se kristinoppi, joka ensin tuotiin Suomeen, oli katolinen eli paavin
oppi. Siinä oli paljon inhimillistä erehdystä, mutta parempaa ei
silloin ollut. Se oli kuitenkin kristillinen usko, joka tunnusti
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja iankaikkisen elämän. Se
tuotti siis aikoinaan kansallemme paljon hyvää, ja monta hurskasta
kristittyä on tullut autuaaksi tälläkin vaillinaisella uskolla.
Paavi pappeineen opetti kuitenkin kansalle paljon semmoista,
mikä ei perustunut Jumalan sanaan. He opettivat paavilla olevan
vallan hallita ihmisten uskoa ja omiatuntoja. He opettivat, että
ihminen voi ansaita autuuden omalla kärsimisellänsä tai hyvillä
töillään, vaikka Jumalan sana opettaa meille, että meidän ainoa
vanhurskauttajamme ja autuuttajamme on Jeesus Kristus yksin. Mutta
katoliset papit antoivat synninpäästön (_anteen_) niille, jotka
lukivat määrätyn luvun rukouksia tai paastosivat määrättyinä aikoina
tai ruoskivat ruumistaan tai kuuntelivat messua tai antoivat kirkolle
almuja ja lahjoja. Tapahtuipa viimein sellainenkin kauhistus, että
synninpäästöä myytiin rahasta.
Lisäksi paavi opetti, että kuolleitten sielut kiirastulessa poltetaan
puhtaiksi synnistä ja että niitä voi siitä pelastaa sielumessuilla.
Katolilaiset palvoivat neitsyt Maariaa ja pyhimyksiä; senvuoksi
meidänkin maassamme jokaisella oli oma suojeluspyhimyksensä, jota
hän rukoili, vaikka kaikki pyhimykset ovat olleet samanlaisia
vaivaisia syntisiä kuin mekin. Mutta katoliset papit uskottelivat
ihmisille, ettei kukaan heidän, pappien, välityksettä saattanut
tulla autuaaksi. Kaikkien piti tunnustaa syntinsä heille, ja heidän
tuli voidella kaikkia kuolevia siunatulla öljyllä. Sillä heidän oli
tapana siunata öljy, vesi, viini, sota-aseet, huoneet, kartanot ja
alukset. Vihmoivatpa he vettä kirkonkellojenkin päälle, ja heillä oli
monta kummallista ja taikauskoista tapaa, jotka nyt ovat maastamme
hävinneet.