128. Piispa Maunu Tavast.

Margareeta kuningatar kuoli v. 1412, ja samana vuonna tuli

Maunu Tavast Turun piispaksi. Hän oli syntyisin suomalaisesta

aatelissuvusta ja oli suuri sekä nimeltään [Maunu = Magnus; suuri]

että maineeltaan. Ei yksikään muu Suomen piispa ole ollut niin

mahtava ja arvossapidetty kuin piispa Tavast. Hän oli hurskas,

hyväätekeväinen ja valtioviisas, pelätty ja rakastettu. Hän oli kuten

myöskin Hemming kuninkaan neuvoskunnan jäsen, ja kun kansa kärsi

vääryyttä, mutta kuningas oli kaukana, turvautuivat suomalaiset

mahtavaan piispaansa. Häh kuunteli heidän valituksiaan, ratkaisi

heidän riitojansa ja koki hankkia kaikille oikeutta.

Margareetan kuoltua hallitsi Eerik Pommerilainen yksinään näitä

kolmea valtakuntaa. Hän oli epävakainen ja kevytmielinen herra,

joka lupasi paljon ja unhotti pian, mitä oli luvannut. Mutta Maunu

piispa ymmärsi hankkia häneltä hyödyllisiä laitoksia Suomelle.

Hänen aikanaan jaettiin maamme kahteen laamannikuntaan, ja tänne

perustettiin ylioikeusto, jota sanottiin maanoikeudeksi. Täällä oli

siihen aikaan Turussa rahapajakin, jossa lyötiin hopearahoja (Turun

markkoja).

Ruotsalaisia rasittivat kuninkaan saksalaiset voudit. Silloin

taalalaiset nousivat kapinaan vuoritilallisen _Engelbrektin_

johdolla, saivat maanmiehiltään apua ja karkoittivat kuninkaan

voudit. Tämän kuulivat pohjalaiset ja tarttuivat aseihin. He

taistelivat kuninkaan väkeä vastaan Länsi-Suomessa. Kevytmielinen

kuningas karkoitettiin valtakunnasta (v. 1439) ja eli sitten

merirosvona Gotlannissa.

Mutta herrat olivat keskenään kateellisia ja kutsuivat taas

Ruotsiin saksalaisen kuninkaan, jonka nimi oli _Kristoffer_. Häntä

nimitettiin _pettukuninkaaksi_, koska silloin oli maassa katovuosi.

Hän kuoli pian, ja sitten asetettiin hallitsijaksi Suomessa

syntynyt ruotsalainen ritari, jonka nimi oli _Kaarle Knuutinpoika_,

Bonde-sukua. Muutaman vuoden kuluttua herrat tahtoivat mieluummin

olla Tanskan kuninkaan hallittavina, jonka nimi oli _Kristian I_.

Kaarle Knuutinpoika lähti silloin Suomeen ja piti seitsemän vuotta

hovia Viipurissa, joka oli annettu hänelle hyvitykseksi kruunusta.

Muutaman vuoden kuluttua karkoitettiin Kristian I vuorostaan. Kaarle

Knuutinpoika kutsuttiin taas kuninkaaksi, karkoitettiin uudelleen ja

kutsuttiin taas takaisin. Jonkin aikaa hän asui köyhänä ja hylättynä

Raaseporin linnassa. Se oli rauhatonta aikaa, kun kuninkaita yhtenään

vaihdeltiin ja herrat ja piispat hallitsivat valtakuntaa.

Maunu piispa koetti kaiken elinaikansa toimia rauhan ja sovinnon

pysyttämiseksi. Elämänsä lopulla hän perusti Naantalin luostarin ja

rakensi itselleen talon sen lähistöön. Siellä hän vietti rauhassa

viimeiset päivänsä ja kuoli v. 1452 yhdeksänkymmenen viiden vuoden

vanhana, Suomen kansan hartaasti kaipaamana.

Maamme kirja · 第 150 / 225 题