Margareeta kuningatar kuoli v. 1412, ja samana vuonna tuli
Maunu Tavast Turun piispaksi. Hän oli syntyisin suomalaisesta
aatelissuvusta ja oli suuri sekä nimeltään [Maunu = Magnus; suuri]
että maineeltaan. Ei yksikään muu Suomen piispa ole ollut niin
mahtava ja arvossapidetty kuin piispa Tavast. Hän oli hurskas,
hyväätekeväinen ja valtioviisas, pelätty ja rakastettu. Hän oli kuten
myöskin Hemming kuninkaan neuvoskunnan jäsen, ja kun kansa kärsi
vääryyttä, mutta kuningas oli kaukana, turvautuivat suomalaiset
mahtavaan piispaansa. Häh kuunteli heidän valituksiaan, ratkaisi
heidän riitojansa ja koki hankkia kaikille oikeutta.
Margareetan kuoltua hallitsi Eerik Pommerilainen yksinään näitä
kolmea valtakuntaa. Hän oli epävakainen ja kevytmielinen herra,
joka lupasi paljon ja unhotti pian, mitä oli luvannut. Mutta Maunu
piispa ymmärsi hankkia häneltä hyödyllisiä laitoksia Suomelle.
Hänen aikanaan jaettiin maamme kahteen laamannikuntaan, ja tänne
perustettiin ylioikeusto, jota sanottiin maanoikeudeksi. Täällä oli
siihen aikaan Turussa rahapajakin, jossa lyötiin hopearahoja (Turun
markkoja).
Ruotsalaisia rasittivat kuninkaan saksalaiset voudit. Silloin
taalalaiset nousivat kapinaan vuoritilallisen _Engelbrektin_
johdolla, saivat maanmiehiltään apua ja karkoittivat kuninkaan
voudit. Tämän kuulivat pohjalaiset ja tarttuivat aseihin. He
taistelivat kuninkaan väkeä vastaan Länsi-Suomessa. Kevytmielinen
kuningas karkoitettiin valtakunnasta (v. 1439) ja eli sitten
merirosvona Gotlannissa.
Mutta herrat olivat keskenään kateellisia ja kutsuivat taas
Ruotsiin saksalaisen kuninkaan, jonka nimi oli _Kristoffer_. Häntä
nimitettiin _pettukuninkaaksi_, koska silloin oli maassa katovuosi.
Hän kuoli pian, ja sitten asetettiin hallitsijaksi Suomessa
syntynyt ruotsalainen ritari, jonka nimi oli _Kaarle Knuutinpoika_,
Bonde-sukua. Muutaman vuoden kuluttua herrat tahtoivat mieluummin
olla Tanskan kuninkaan hallittavina, jonka nimi oli _Kristian I_.
Kaarle Knuutinpoika lähti silloin Suomeen ja piti seitsemän vuotta
hovia Viipurissa, joka oli annettu hänelle hyvitykseksi kruunusta.
Muutaman vuoden kuluttua karkoitettiin Kristian I vuorostaan. Kaarle
Knuutinpoika kutsuttiin taas kuninkaaksi, karkoitettiin uudelleen ja
kutsuttiin taas takaisin. Jonkin aikaa hän asui köyhänä ja hylättynä
Raaseporin linnassa. Se oli rauhatonta aikaa, kun kuninkaita yhtenään
vaihdeltiin ja herrat ja piispat hallitsivat valtakuntaa.
Maunu piispa koetti kaiken elinaikansa toimia rauhan ja sovinnon
pysyttämiseksi. Elämänsä lopulla hän perusti Naantalin luostarin ja
rakensi itselleen talon sen lähistöön. Siellä hän vietti rauhassa
viimeiset päivänsä ja kuoli v. 1452 yhdeksänkymmenen viiden vuoden
vanhana, Suomen kansan hartaasti kaipaamana.