Meidän maamme on kauan ollut yhdistettynä Ruotsiin, saman kuninkaan
alaisena; mutta jonkin aikaa se on myös ollut Tanskan ja Norjan
yhteydessä saman kuninkaan hallittavana. Näin oli laita Kalmarin
unionin aikana.
Maunu kuningas oli tehnyt onnettoman sotaretken venäläisiä vastaan,
ja Ruotsin valtakunnassa oli paljon sekasortoa. Kaksi vuotta ennen
Hemming piispan kuolemaa karkoitettiin Maunu ja hänen poikansa
Haakon, joka samalla oli myöskin Norjan kuninkaana, Ruotsin
valtaistuimelta. Tässä valtakunnassa oli nyt monta suurta herraa,
jotka olivat tottuneet menettelemään oman tahtonsa mukaan, ja
nämä kutsuivat Saksasta Ruotsiin Maunu kuninkaan sisarenpojan,
_Albrektin_. Hän tuli kuninkaaksi, antoi herrain hallita ja
saksalaisten voutien sortaa kansaa. Suomen hän otti sotavoimalla
haltuunsa, mutta koetti saavuttaa kansan suosiota. Pohjalaiset
saivat kauppavapauden. Kokemäenjoen varrelle rakennettu uusi
linnoitus hajoitettiin, kun talonpojat valittivat rasittavista
päivätöistä. Silloin oli hyvin rikas ja kopea herra, nimeltä Boo
Juhonpoika Grip. Tällä herralla oli useita Ruotsin ja Suomen linnoja
panttina lainoista, joita hän oli antanut Maunu kuninkaalle. Kun Boo
Juhonpoika kuoli, mieli kuningas Albrekt ottaa takaisin ne linnat ja
lisäksi muitakin tiloja, joita aateliset ja papit olivat itselleen
anastaneet. Tästä nämä vihastuivat niin, että kutsuivat kuningatar
_Margareetan_ Tanskasta Ruotsin hallitsijaksi. Tämän sotapäällikkö
voitti ja otti vangiksi kuningas Albrektin v. 1389.
Margareeta oli Haakon kuninkaan leski. Hän oli isältänsä perinyt
Tanskan kruunun ja puolisonsa kuoltua tullut Norjan hallitsevaksi
kuningattareksi. Nyt hänestä tuli Ruotsinkin hallitsija. Hän kutsui
kokoon piispat ja korkeat herrat kaikista kolmesta valtakunnasta
Kalmarin kaupunkiin, ja siellä kruunattiin vuonna 1397 hänen
sukulaisensa, Eerik Pommerilainen, jota Ruotsissa sanottiin Eerik
XIII:ksi, Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuninkaaksi. Siitä lähtien
Tanskan kuninkaat katsoivat itsellään olevan oikeuden Norjan ja
Ruotsin kruunuihin, ja sitä liittoa, joka näin syntyi näiden
kolmen valtakunnan kesken, sanottiin _Kalmarin unioniksi_ eli
valtakuntainliitoksi. Oiva oli ajatus tehdä kolme heikkoa valtakuntaa
ja kolme heimokansaa mahtavaksi ja onnelliseksi yhdistämällä
ne uskolliseen liittoon. Kuitenkin Kalmarin unioni koitui
onnettomuudeksi näille kaikille siitä syystä, että kaikki etsivät
ainoastaan omaa hyötyänsä ja että Tanska tahtoi alistaa Ruotsin ja
Norjan valtaansa.
Tähän aikaan harjoitettiin paljon väkivaltaa. Aatelisherrat
linnoittivat kaikkialla kartanonsa. Rauhaa ei ollut maassa,
kukaan ei pitänyt väliä laista eikä oikeudesta, veli vastusti
veljeänsä, poika isäänsä, ja talonpoika-raukkaa sortivat kaikki.
Merirosvolaivastot liikkuivat hävittäen Itämerellä ja Suomen
rannikoilla. Näinä väkivallan aikoina, Maunu ja Albrekt kuningasten
hallitessa, rakennettiin Suomeen kolme varustettua linnaa:
_Raasepori_ Uudellemaalle, _Kastelholma_ Ahvenanmaalle ja _Korsholma_
Pohjanmaalle. Kahdesta ensinmainitusta on vielä jäännöksiä, mutta
Korsholman linnasta on vain vallit jäljellä.