Vielä Birger jaarlin aikana kuljeskelivat lappalaiset porokarjoilleen
Pohjois- ja Keski-Suomessa aina Pirkkalan pitäjään asti Satakunnassa.
Tämä pitäjä on saanut nimensä _pirkkalaisista_, aseellisista
kauppamiehistä, joilla oli varastopaikka näillä tienoin. He kävivät
kauppaa lappalaisten kanssa ja saivat sitten kuninkaalta luvan kantaa
näiltä veroa, jotta lappalaiset siten tulisivat Ruotsin vallan
alamaisiksi. Ja pirkkalaiset osoittivat, lappalaisia kukistaessaan
suurta julmuutta ja omanvoitonpyyntöä.
Erään pirkkalaisen päällikön sanotaan olleen nimeltään Matti, ja hän
oli rohkeana sankarina laajalti kuuluisa. Hänestä kerrotaan seuraava
tarina. Venäläisten suuriruhtinaalla oli tavattoman väkevä sankari,
nimeltä Pohto. Tämän lähetti suuriruhtinas vaatimaan parhaimman
Ruotsin kuninkaan uroista kaksintaisteluun. Pohto tuli, eikä kukaan
uskaltanut astua häntä vastaan. Silloin lähetettiin sana Matille,
joka asui Vesilahdella. Matti oli heti valmis ja vaati ainoastaan,
että taistelu jätettäisiin seuraavaan aamuun. Matti tiesi, että Pohto
oli loitsuilla tehty haavoittumattomaksi, ja käytti yöaikaa, Pohdon
nukkuessa, heikontaaksensa hänen loitsuvoimaansa vielä tehokkaammilla
loitsusanoilla.
Seuraavana aamuna valittiin eräs Vesilahden järven saari
taistelutantereksi. Uroot soutivat sinne kumpikin veneessään. Matti
tarttui Pohdon veneeseen ja työntää rysähytti sen järven poikki
toiselle rannalle. -- "Mitä sinä teet?" kysyi Pohto. -- "Ken tällä
saarella leposijan saa, se ei tarvitse venettä", vastasi Matti.
Silloin Pohto tempasi julmistuneena miekkansa ja löi ensimmäisellä
sivalluksella Matin oikean käden poikki. Matti vaipui polvilleen,
ja Pohto huusi ilkkuen: "Sinähän hyppäät kuin kurki." Mutta Matti,
joka oli vasenkätinen, karkasi pystyyn ja huusi: "Vielä minä osaan
lentääkin!" ja sivalsi samassa Pohdon pään poikki. Palkinnoksi tästä
urotyöstä Matti sai kuninkaalta Laukon kartanon Vesilahdella, ja
siitä ajasta asti hänen nimensä oli Kurki. Hänestä tuli mainion
Kurki-suvun kantaisä.
Pirkkalaiset samosivat pakenevien lappalaisten jäljessä, surmasivat
monta heistä ja tunkeutuivat Pohjanmaalle. He ottivat sen
maakunnan valtaansa, perustivat Kyrön pitäjän ja tulivat kalan ja
turkistavarain kaupalla niin rikkaiksi, että elivät kuin ruhtinaat.
Mutta lappalaiset köyhtyivät köyhtymistään ja pakenivat yhä kauemmas
pohjoiseen päin, kunnes viimein saivat turvapaikan pohjolan lumisissa
erämaissa.