Venäläiset ovat _slaavilaisten_ suurta kansaryhmää ja muuttivat tuhat
vuotta takaperin nykyiseen maahansa. Silloin asui suomensukuisia
heimoja suuressa osassa nykyistä Venäjää. Siitä syystä kertoo vanha
tarina, että Kaleva-jättiläisen kaksitoista poikaa hallitsi Venäjää.
Eteläpuolella Laatokkaa on järvi, jonka nimi on Ilmajärvi, ja sen
vesi laskee Laatokkaan Velhojokea myöten. Ilmajärven ympärillä oleva
maa on hedelmällistä, ja siinä asui suomalaisia ja slaavilaisia
kansoja toistensa vieressä. Ruotsin viikinkejä purjehti pitkin
Nevajokea Laatokkaan ja siitä Velhojokea myöten Ilmajärveen,
hävittäen ja kiskoen veroa. Ilmajärven seuduilla asuvat kansat
olivat hädässä, mutta eivät voineet keskenään sopia. Silloin he
päättivät kutsua viikinkien päällikköjä hallitsijoiksensa. Näitä
oli kolme veljestä, joiden kotimaata suomalaiset kansat sanoivat
_Ruotsiksi_. Yksi veljeksistä oli nimeltään _Rurik_, ja hän tuli
Ilmajärven ympäristöllä asuvien suomalaisten ja slaavilaisten kansain
ruhtinaaksi. Mutta slaavilaiset kansat lienevät olleet uskaliaammat
ja viisaammat kuin suomalaiset. Suuren suomalaisen valtakunnan
sijasta syntyi siellä suuri slaavilainen valtakunta. Ja slaavilaiset
perivät ruhtinaansa maasta ja kansasta nimen _Rhos_ (Ruotsi),
mistä _ryssäin_ nimi johtuu, joten siis tämä nimitys alkuaan on
tarkoittanut ruotsalaisia.
Venäjän valtakunnan perusti ruotsalainen Rurik vuonna 862 Kristuksen
syntymän jälkeen. V. 988 otti suuriruhtinas _Vladimir_ kasteen, ja
silloin Venäjän kansa sai kristinopin ja joutui Konstantinopolin
kreikkalaisen kirkon yhteyteen. Valtakunnan pääkaupunkina oli jonkin
aikaa Kiova; sitten muutti kaikkien venäläisten suuriruhtinas
asuntonsa _Moskovaan_, ja nyt asuu keisari Pietarissa. Ilmajärven
rannalla syntyi jo aikaisin rikas ja vapaa kauppakaupunki, nimeltä
_Novgorod_. Se tuli niin mahtavaksi, että Venäjällä oli puheenpartena:
kuka voi olla Jumalata ja suurta Novgorodia vastaan! Sama Novgorod
kukisti monta suomalaista kansaa alamaisikseen ja hävitti permalaisten
valtakunnan. Tapahtuipa sitten, että mahtava tatarilainen kansa, jota
sanottiin mongoleiksi, hyökkäsi Venäjälle ja piti 250 vuotta venäläisiä
kovassa orjuudessa. Novgorodinkin täytyi maksaa veroa mongoleille;
mutta se oli etäällä, säilytti paremmin vapautensa ja tuli uuden
venäläisvaltakunnan pääosaksi. Se oli Suomenkin likimmäisin naapuri
ja joutui usein sotaan Ruotsia vastaan siitä syystä, että kumpikin
tahtoi saada Suomen valtaansa.
Vuonna 1323 tehtiin Pähkinäsaaressa, siinä, missä Nevajoki lähtee
Laatokasta, ensimmäinen rauhansopimus Ruotsin ja Novgorodin
vapaakaupungin välillä. Silloin jaettiin karjalaisten maa molempien
kesken niin, että Novgorod sai itäisen puolen, joka täten tuli
Venäjän omaksi, ja Ruotsi sai läntisen puolen, joka näin tuli
Suomen omaksi. Raja kulki Suomenlahdesta pitkin Rajajokea ja siitä
pohjoiseen päin Vuoksen poikki, joten koko Laatokan rantamaa jäi
Venäjän haltuun. Tämä oli ensimmäinen Suomen ja Venäjän välinen raja.
Suomalaiset tiesivät nyt paremmin, mikä oli heidän isänmaansa; mutta
toinen puoli karjalaisia joutui Venäjän alamaisiksi, ja näin Suomen
kansa heidät kadotti korvaamattomaksi vahingokseen.