Mutta Jumalan tahto ei ollut jättää Suomen kansaa ainiaaksi
pakanuuden pimeyteen. Siihen aikaan hallitsi Ruotsia eräs pyhän
Eerikin jälkeläinen, jota sanottiin _Eerik Sammalkieleksi_, koska hän
puhuessaan sammalsi. Hänellä oli jaarlina eli sotapäällikkönä jäntevä
ja mahtava mies, nimeltä _Birger_, kuninkaan lanko. Ruotsissakin
oli kauan aikaa ollut riitoja ja keskinäistä sotaa, eikä kellään
ollut aikaa miettiä Suomen asioita. Mutta Birger jaarli rankaisi
kaikkia väkivallantekijöitä ja palautti valtakuntaan järjestyksen.
Tämän mainion sankarin puoleen paavi kääntyi pyytämään apua Suomen
onnettomille kristityille. Eerik Sammalkieli antoi suostumuksensa.
Niinpä saarnattiin taas uutta ristiretkeä Suomeen. Moni urhoollinen
ritari otti ristinmerkin, monta ammoin ruostunutta miekkaa hiottiin
taas kirkkaaksi, ja jäähyväisiä heittäessään moni suloinen Ruotsin
rouva vuodatti katkeria kyyneleitä. Kesällä v. 1249 purjehti Birger
hyvin varustetulla laivastolla "Hämäläisten satamaan" Uudenmaan
rannikolle. Muutamat luulevat tämän sataman olleen Pohjan pitäjän
lahdessa tai Porvoonjoen suussa. Siihen Birger jätti laivastonsa,
nousi sotajoukkoineen maihin ja kulki pohjoiseen päin Hämeen
sydänmaille.
Sotaisat hämäläiset näyttävät tulleen yllätetyiksi ennenkuin
ennättivät koota sotavoimansa, sillä ei tiedetä heidän ainoassakaan
suuressa taistelussa itseään puolustaneen. Heidän kimppuunsa
hyökättiin, heidät voitettiin ja pakotettiin antautumaan Ruotsin
vallan alaisiksi. Keskellä heidän aluettaan on Vanajavesi, josta
lähtee sisämaahan päin monta sivuhaaraa. Siihen Birger jaarli
rakennutti linnan, jota jonkin aikaa sanottiin Kruunuporiksi,
mutta jonka tavallisempana nimenä on Hämeenlinna, ja joka muinoin
vallitsi ympärilläolevia seutuja. Sillä vaikka linna oli pieni, oli
se kuitenkin ikäänkuin salpana hämäläisten ovella ja sulki heiltä
tien. Siitä alkaen tämä jäykkä kansa vastahakoisesti alistui Ruotsin
valtaan, luopui sotaretkistään ja suostui kristinuskoon.
Silloin tapahtui, että kuningas Eerik Sammalkieli kuoli ja
ruotsalaiset valitsivat Birger jaarlin kymmenvuotiaan pojan,
Valdemarin, kuninkaaksensa. Jaarli arveli, että Ruotsin
kuninkaankruunu olisi paremmin sopinut hänen omaan päähänsä ja riensi
vihoissaan takaisin Ruotsiin.
Kuusitoista vuotta hän hallitsi Ruotsin valtakuntaa viisaasti ja
miehuullisesti poikansa, Valdemar kuninkaan, nimessä. Hän sääti
viisaita rauhanlakeja. Suomeen hän ei tullut enää koskaan.