Kun Eerik kuningas oli pystyttänyt ristin Auran rannalle, kulki
hän myöhempään kesällä pitkin rannikkoa itäänpäin ja jätti osan
seuralaisiaan siihen seutuun, jota nyt sanotaan _Uudeksimaaksi_
ja jossa jo sitä ennen asui ruotsalaisia. Sitten hän purjehti
laivoinensa takaisin Ruotsiin ja hallitsi siellä viisaana kuninkaana
vielä kolmatta vuotta. Tapahtui silloin, että sanoma tuotiin
vihollisten hyökkäyksestä, kun kuningas paraikaa vietti messua vanhan
Upsalan kirkossa Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä. Eerik
kuningas tahtoi kuulla messun loppuun asti, paljasti sitten miekkansa
ja taisteli kuin mies, mutta joutui vihollisensa, tanskalaisen
prinssin, Maunun, vangiksi ja mestattiin.
Ruotsalaiset rankaisivat väkivallantekijää ja surivat suuresti
hurskasta kuningastaan. Kuolemansa jälkeen häntä palvottiin
pyhimyksenä ja valtakunnan suojelushenkenä, joka alinomaa rukoili
Jumalan istuimen edessä Ruotsille menestystä. Hänen kuvansa oli
katolisena aikana maalattuna valtakunnan lippuun ja asetettuna
kaikkiin kirkkoihin. Hänen kuolinpäivänsä, toukokuun 18 päivä,
sai hänestä Eerikinmessun nimen, ja sitä vietettiin kauan aikaa
pyhäpäivänä.
Suomesta lähtiessään Eerik kuningas oli jättänyt seurakumppaninsa
Henrikin tänne suomalaisten piispaksi. Henrik oli englantilainen
ja yksi niitä pakanain apostoleita, jotka pitivät halpana oman
henkensä ja onnensa, kun vain saivat sieluja Kristukselle. Meidän
puolivillissä maassamme, viholliskansan keskellä, josta enin osa
vielä oli pakanallista, Henrik piispa antautui suuriin vaivoihin
ja alinomaisiin hengenvaaroihin, opettaaksensa ja kastaaksensa
noita oppimattomia pakanoita. Kun nämä eivät tahtoneet tulla hänen
tykönsä, meni hän heidän luokseen. Hän kulki rohkeasti ja pelkäämättä
kaukaisiin paikkakuntiin, kesällä ratsastaen, talvella reessä ajaen.
Silloin ei ollut maassamme vielä yhtäkään kirkkoa; senvuoksi Henrik
piispa usein saarnasi ladoissa ja riihissä. Kauan tiesi kansa kertoa
sellaisista paikoista, siksi että niitä sittemmin pidettiin pyhinä.
Ylistaron kylän maalla Kokemäen pitäjässä, lähellä Porin kaupunkia,
on vielä rappeutunut aitta, jossa piispa Henrikin sanotaan pakanoille
saarnanneen. Jotteivät sen seinähirret ja lattiapalkit kokonaan
hajoaisi kappaleiksi, on aitan ympärille rakennettu tiilirakennus.