J:n. "Muistanpa vielä jotakin, muistan kuluneen ajan, kun olin
merta kyntämässä, kalahaudat kaivamassa, louhet luomassa kokohon.
Seitsemäntenä urosna olin maata muodostamassa, ilman pieliä
pistämässä, taivaan kaarta kantamassa, aurinkoa auttamassa, Otavaa
ojentamassa, taivasta tähdittämässä. Tiedä se!"
V:n. "Sen varsin valehteletkin, ei sua silloin nähty, kun merta
kynnettihin, maata muodostettiin, ilman pielet pistettiin, aurinko,
kuu ja tähdet pantiin tarhojaan kiertämään."
J:n. "Kun ei liene minulla mieltä, kysyn mieltä miekaltani. Lähdepä
laulaja laveasuinen, kanssani miekan mittelöhön."