(Kalevalan 3:nnessa runossa.)
Pohjolassa asui nuori mies, nimeltä Joukahainen. Hän kuuli sanoman
Väinämöisen viisaudesta, tunsi kateutta mielessään ja päätti lähteä
kilpailemaan tuon mainion laulajan kanssa. Turhaan häntä kielsi
isä ja äiti. Joukahainen vastasi: "Hyvä on isäni tieto, emoni sitä
parempi, oma tietoni ylinnä; laulan laulajan parahan pahimmaksi
laulajaksi."
Hän valjasti tulisen ruunansa korjan kultaisen etehen ja lähti
kopeana matkalle. Kolmantena päivänä hän ajaa suhutteli Väinölän
ahoille. Siinä hän kohtasi Väinämöisen, joka ajeli hiljaa tietään, ja
aisa tarttui aisan päähän, rahe rahkeeseen takistui. Heidän välillään
syntyi nyt seuraava haastelu:
_Väinämöinen_: "Kuka sinä olet, joka ajat niin tuhmasti eteen ja
särjet sekä valjaat että reen?"
_Joukahainen_: "Minä olen Joukahainen. Mutta kuta kurjaa sukua ja
joukkiota sinä olet?"
V:n. "Minä olen Väinämöinen. Jos olet Joukahainen, niin anna minulle
tietä, sillä sinä olet minua nuorempi."
J:n. "Vähä on miehen nuoruudesta ja vanhuudesta, vaan kumpi on
tiedoilta parempi, muistannalta mahtavampi. Ruvetkaamme laulamaan, ja
se, joka vähemmän tietää, siirtyköön syrjään sen tieltä, joka tietää
enemmän."
V:n. "Mitäpä minä tietänen, joka aina olen aikani elellyt näillä
yksillä ahoilla ja kotipellon pientarilla kuunnellut kotikäkeä? Sinä,
joka tiedät enemmän, kerro minulle, mitä tiedät!"
J:n. "Tiedänpä minä jotakin. Tiedän, että reppänä on liki lakea ja
että lieska on liki kiuasta. Hylje syöpi luotansa lohia ja siikoja,
hauki kutee hallalla, ahven ui syksyt syvillä ja kutee kesät
matalalla. Kun ei tuosta kyllin liene, niin tiedän senkin, että
pohjola kyntää porolla, etelä emähevolla, takalappi tarvahalla. Kolme
on koskea kovoa, kolme järveä jaloa ja kolme vuorta korkeata tämän
ilman kannen alla: Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa,
ei ole Vuoksen voittanutta, ylikäynyttä Imatran. Tiedä se!"
V:n. "Lapsen tieto, naisen muisti, ei ole partasuun urohon. Sano
syntyjä syviä!"
J:n. "Tiedänpä tiaisen synnyn, tiedänpä linnuksi tiaisen, kyyn
viherän käärmeheksi, kiiskisen veden kalaksi. Vuoresta on veden
synty, tulen synty taivahasta ja raudan alku ruostehesta. Mätäs on
märkä maita vanhin, paju puita ensimmäinen, hongan juuri huonehia,
paatonen patarania. Tiedä se!"