101. Väinämöinen ja Joukahainen.

(Kalevalan 3:nnessa runossa.)

Pohjolassa asui nuori mies, nimeltä Joukahainen. Hän kuuli sanoman

Väinämöisen viisaudesta, tunsi kateutta mielessään ja päätti lähteä

kilpailemaan tuon mainion laulajan kanssa. Turhaan häntä kielsi

isä ja äiti. Joukahainen vastasi: "Hyvä on isäni tieto, emoni sitä

parempi, oma tietoni ylinnä; laulan laulajan parahan pahimmaksi

laulajaksi."

Hän valjasti tulisen ruunansa korjan kultaisen etehen ja lähti

kopeana matkalle. Kolmantena päivänä hän ajaa suhutteli Väinölän

ahoille. Siinä hän kohtasi Väinämöisen, joka ajeli hiljaa tietään, ja

aisa tarttui aisan päähän, rahe rahkeeseen takistui. Heidän välillään

syntyi nyt seuraava haastelu:

_Väinämöinen_: "Kuka sinä olet, joka ajat niin tuhmasti eteen ja

särjet sekä valjaat että reen?"

_Joukahainen_: "Minä olen Joukahainen. Mutta kuta kurjaa sukua ja

joukkiota sinä olet?"

V:n. "Minä olen Väinämöinen. Jos olet Joukahainen, niin anna minulle

tietä, sillä sinä olet minua nuorempi."

J:n. "Vähä on miehen nuoruudesta ja vanhuudesta, vaan kumpi on

tiedoilta parempi, muistannalta mahtavampi. Ruvetkaamme laulamaan, ja

se, joka vähemmän tietää, siirtyköön syrjään sen tieltä, joka tietää

enemmän."

V:n. "Mitäpä minä tietänen, joka aina olen aikani elellyt näillä

yksillä ahoilla ja kotipellon pientarilla kuunnellut kotikäkeä? Sinä,

joka tiedät enemmän, kerro minulle, mitä tiedät!"

J:n. "Tiedänpä minä jotakin. Tiedän, että reppänä on liki lakea ja

että lieska on liki kiuasta. Hylje syöpi luotansa lohia ja siikoja,

hauki kutee hallalla, ahven ui syksyt syvillä ja kutee kesät

matalalla. Kun ei tuosta kyllin liene, niin tiedän senkin, että

pohjola kyntää porolla, etelä emähevolla, takalappi tarvahalla. Kolme

on koskea kovoa, kolme järveä jaloa ja kolme vuorta korkeata tämän

ilman kannen alla: Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa,

ei ole Vuoksen voittanutta, ylikäynyttä Imatran. Tiedä se!"

V:n. "Lapsen tieto, naisen muisti, ei ole partasuun urohon. Sano

syntyjä syviä!"

J:n. "Tiedänpä tiaisen synnyn, tiedänpä linnuksi tiaisen, kyyn

viherän käärmeheksi, kiiskisen veden kalaksi. Vuoresta on veden

synty, tulen synty taivahasta ja raudan alku ruostehesta. Mätäs on

märkä maita vanhin, paju puita ensimmäinen, hongan juuri huonehia,

paatonen patarania. Tiedä se!"

Maamme kirja · 第 120 / 225 题