90. Lounais-Suomen saaristolaiset.

Ahvenanmaan tuhansilla saarilla ja luodoilla sekä osittain Turun

eteläpuolella olevassa saaristossa asuu ruotsalaista väestöä

merimiehinä ja kalastajina. He viljelevät hiukan eloa ja perunoita,

heillä on hevosia ja karjaa, he polttavat kalkkia ja tiiliä,

laivaavat ulkomaille puita, mutta heidän varsinainen peltonsa ja

niittynsä on meri. Muutamat ovat laivanisäntiä, rakentavat suuria

aluksia ja purjehtivat vieraisiin maihin saaden hyvän voiton.

Toiset vievät pursillaan ja kaljaaseillaan kaloja, halkoja, kalkkia

ja muuta tavaraa Tukholmaan, Turkuun, Helsinkiin ja Tallinnaan.

Nämä koulunkäymättömät laivurit purjehtivat, yksi tai kaksi miestä

laivaväkenä, enimmiten maantunnuksien mukaan tutuilla kulkuvesillään,

jäävät vastatuulella ankkuriin luotojen suojaan, mutta joutuvat

usein luotojen niemekkeissä tuulenpuuskien ja vihurien käsiin.

Toiset elävät koko kesän kalastusveneissään ulkona merellä ja

vievät syksyllä suolatuita silakoita ja turskia kaupunkeihin.

Miehet, naiset ja lapset ovat kokeneet merta joka säällä, he eivät

vaahtopäisiä aaltoja säikähdä, mutta aikansa vaivoja kärsittyään he

asettuvat mielellään lepoon ja pitävät hyviä päiviä. Suomalaisen

luonteen rauhallisuus tekee heidät kärsivällisiksi ja huolettomiksi

ajanhukastaan. Sellaisia ovat enimmät rannikkolaisemme; heidän

elämänsä on vuorotellen ankaraa työtä ja mukavaa lepoa.

Kotona he asuvat pienissä kylissä tai yksinäisissä tuvissa, joiden

kaikkien päätyseinällä on viiritanko. He viettävät juhlien joulunsa

ja valvoen juhannusyönsä, tanssivat vahvasti häissä ja syövät

vahvasti lukukinkereissä. Nämä länsisuomalaiset saaristolaiset

ovat matkoillaan oppineet kohteliasta käytöstapaa. He pukeutuvat

pyhäpäivin melkein herrasväen tapaan ja nauttivat pidoissaan

mielellään herrasruokia. Saattaa kyllä köyhyys vaivata väliaikoina,

kun kalastaminen ei onnistu; mutta kun hyvää pitää olla, silloin ei

säästetä. Talvella he kutovat verkkoa ja nuottaa: käsitöitä tehdään

siellä enemmän kuin Uudellamaalla, ja entisaikoina naiset kutoivat

paljon, ennenkuin tuli tavaksi ostaa tehtaan kankaita.

Maamme kirja · 第 108 / 225 题