Noin tuhatkunta vuotta sitten puhuivat ruotsalaiset, norjalaiset ja
tanskalaiset samaa kieltä. Tämä kieli, jota nimitämme pohjoismaiden
alkukieleksi, oli likeistä sukua niille kielille, joita saksalaiset,
hollantilaiset ja englantilaiset puhuvat. Sittemmin, kun nuo kolme
kansaa olivat kauan eläneet erillään tahi käyneet keskenään sotaa,
alkoi tanskankieli saada pehmeämmän, vienomman soinnun läheisen
saksankielen vaikutuksesta. Ja koska Norja oli kauan Tanskan vallan
alaisena, pysyivät tanskan- ja norjankielet likimain samana kielenä,
kuitenkin niin, että norjankieli on kovemmalta kalskahtavaa.
Mutta näistä molemmista erosi ruotsinkieli, joka säilytti vanhan
pohjoismaisen kovuutensa, vaikka se aikaa voittaen muuttui vähemmän
karkeaksi ja sointuvammaksi.
Aluksi tämä kieli oli vain useina murteina, mutta kun Ruotsin
maakunnat vähitellen yhdistyivät yhdeksi valtakunnaksi, jolla oli
yhteinen laki [Maunu Eerikinpojan maalaki vuodelta 1347], niin tuli
se murre, jota puhuttiin Keski-Ruotsissa, valtakieleksi. Virkamiehet
rupesivat sovittelemaan puhettansa tämän kielen mukaiseksi, ja
näin se aikaa voittaen erosi yhteisen kansan kielestä. Tämä
muinaisruotsalainen valtakieli tuntuu meistä hyvin karkealta, ja sen
kirjoitus oli tavaukseltaan epätasaista. Uskonpuhdistuksen aikana,
jolloin raamattu käännettiin ruotsiksi, ruvettiin sitä yhä enemmän
käyttämään puheessa ja kirjoituksessa. Siihen lainattiin tällöin
monta uutta sanaa saksasta ja muista vieraista kielistä. Ääntäminen
muuttui, ja uusruotsalainen kieli syntyi. Suuret runoilijat ja
tiedemiehet alivoivat julkaista tällä kielellä kirjoja, ja niin se
vähitellen on kehittynyt. Mutta kaikki muutokset eivät tule näkyviin
kirjoituksessa, sillä vanha merkitsemistapa on monessa sanassa
säilynyt viime aikoihin saakka.
Ruotsinkieli ei ole niin pehmeätä, taipuisaa ja hienovivahteista
kuin esim. suomenkieli; mutta se on miehuullista ja voimakasta, se
kalskahtaa kuin teräs kallioon. Koska suuret runoilijat ovat sillä
runoilleet, on se tullut niin yleväksi ja loistavaksi, että harvat
muut kielet vetävät sille vertoja. Mutta kun Suomen runoniekat ovat
ruotsiksi runoilleet, on heidän kielensä tullut yksinkertaisemmaksi
ja harrasmielisemmäksi, ikäänkuin heijastukseksi maamme kansasta
ja luonnosta. Täällä Suomessa äännetään ruotsia toisella tavalla
kuin Ruotsissa, ja siksi meistä tuntuu siltä, kuin ruotsalaisella
olisi laulava puhunta. Ruotsia puhuessamme teemme paljon virheitä;
sekoitamme siihen suomalaisia sanoja ja lausetapoja, joita emme itse
huomaa. Ja jos emme vaali ja säilytä ruotsinkieltä puhtaana, niin se
tulee liian poikkeavaksi Ruotsin ruotsista, ja siitä olisi meille
vahinkoa.
Maamme ruotsalainen rahvas puhuu kieltänsä monella murteella, ja
eräät niistä ovat niin vanhanaikuisia, että muiden on vaikea niitä
ymmärtää. Se johtuu siitä, että ruotsalaiset maanmiehemme ovat niin
kauan eläneet erillään Ruotsista ja toinen toisistaan, että niiden
kieli on sill'aikaa kehittynyt toisenlaiseksi kuin sivistyneitten
puhe. Mutta nykyisin saavat kaikki lapset kansakouluissa oppia
käyttämään kirjakieltä.