Eivät kaikki meidän maamme pojat ja tyttäret ole synnyltään
karjalaisia ja hämäläisiä. Jos matkustamme pitkin Suomen eteläisiä
ja läntisiä merenrannikoita tahi purjehdimme merensaaristoissa,
tapaamme toista väestöä, joka puhuu toista kieltä ja eroaa tavoiltaan
ja luonteeltaan suomalaisesta väestöstä. Nämä rannikkolaiset
ovat alkuaan Ruotsista tullutta rotua ja puhuvat ruotsalaista
kieltänsä, kuten muutamat suomalaisista polveutuvat Ruotsissa
puhuvat suomalaista kieltään. Mutta kun he ovat muuttaneet tänne
jo ammoisina muinaisaikoina ja sitten monta vuosisataa eläneet ja
taistelleet Suomen muiden asukasten rinnalla, kun he rakastavat
maatamme ja tunnustavat sen isänmaakseen eivätkä ensinkään siitä
tahdo enää erkautua, niin he ovat kasvaneet kiinni Suomen kansaan ja
ovat tässä mielessä suomalaisia, kuten me kaikki. He ovat hengeltään
ja sielultaan meikäläisiä, ja mitä kieltä suu puhuneekin, on täällä
ainoastaan yksi kansa, jossa yksi sydän sykkii isänmaalle.
Entisinä aikoina on maamme ruotsalainen väestö ollut taitavampaa kuin
suomalainen ja sen vuoksi pitänyt itseään parempana. Sillä Ruotsi ei
ole hallinnut Suomea ainoastaan suuremmalla voimallaan, vaan vielä
enemmän varhaisemmalla ja pitemmälle ehtineellä sivistyksellään.
Nyt ovat olot paljon muuttuneet, kun Suomi ei enää ole Ruotsin
yhteydessä. Nyt edistyy suomalainenkin väestö vuosi vuodelta
tiedoissa, ja nyt ovat kaikki toistensa vertaiset.
Suomen ruotsalainen väestö asuu kolmella alueella: Ahvenanmaalla
ja sen saaristossa, Etelä-Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.
Aikaisemmin, eli toista tuhatta vuotta takaperin, muuttivat
ahvenanmaalaiset saarilleen ja levisivät sieltä useihin Turun
saariston saariin. Uusmaalaiset muuttivat maahamme Ruotsista eri
aikoina, toiset tuhatkunta vuotta takaperin, toiset myöhemmin.
Ruotsalaiset pohjalaiset muuttivat todennäköisesti kuusi tahi
seitsemän sataa vuotta sitten kaitaisten merensalmien poikki Suomen
rannikolle. Ei kukaan enää muista, milloin kaikki nuo muutokset
ovat tapahtuneet. Tiedetään vain, että sittemmin on niillä mailla
tapahtunut useita uusia väestön siirtymisiä sotien, ruttojen ja
nälkävuosien takia, niin että nyt kuulee puhuttavan ruotsia siellä,
missä ennen puhuttiin suomea, ja suomea siellä, missä ennen puhuttiin
ruotsia.
Nämä rannikkoseudut ovat tiheästi asutuita ja hyvin viljeltyjä.
Niiden ruotsalainen väestö on liikkuvampaa, levottomampaa,
epävakaisempaa kuin suomalainen väestö, sukkelampaa päätöksissään,
ripeämpää toimissaan. Samalla se on omaksunut hiukan suomalaisen
väestön vakavuutta ja tullut tavoiltaan toisenlaiseksi, kuin Ruotsin
ruotsalaiset ovat. Sen kiihoittava voima on saanut suomalaisen
väestön suurempaan vauhtiin, ja molemmat naapurit ovat jotakin
toisiltaan oppineet.
Hyvin erilaista on ruotsalainen väestö eri maakunnissa; eivätpä
edes kahden naapuripitäjän asukkaat ole toistensa kaltaisia.
Meri on kasvattanut kaikki nämä rannikkoasukkaat merimiehiksi ja
kalastajiksi. Ahvenanmaalainen on näistä kolmesta paras kauppamies,
uusmaalainen paras maanviljelijä, pohjalainen paras kirvesmies.
Ahvenanmaalainen viettää puolet aikaansa merimatkoilla. Pohjalainen
kulkee työansiolla Venäjällä ja Amerikassa asti; uusmaalainen pysyy
kotonaan peltonsa ja nuottansa ääressä. Kaikki kolme ovat enemmän
järjen kuin tunteen ihmisiä. He laulavat laulujaan sävelmien vuoksi
eivätkä paljon välitä sanoista. Kaikki kolme ovat myöskin arkoja
vapaudestaan ja itsenäisyydestään: uusmaalainen vähimmin, hän kun on
ollut herraskartanoiden alustalaisena, pohjalainen enimmin, koska
hän on ollut aina vapaa maanomistaja. Ja vaikka ahvenanmaalainen on
varhaisimmin muuttanut Ruotsista, on hän näistä kolmesta enimmin
ruotsalaisen emäkansan kaltainen siksi, että hän asuu niin likellä
Ruotsia ja niin usein matkustaa siellä.