Koleana syysiltana purjehti muutamia merimiehiä jaalallaan [Jaalaksi
sanotaan Viipurin läänin rannikoilla tavallista nopeasti purjehtivaa
purtta, jossa on omituinen taklaus.] pitkin merenrannikkoa Viipurin
lähellä, ja he huomasivat rannalla suuren valkean. He olivat
viluissaan, menivät maihin lämmittelemään ja näkivät kauhukseen
nukkuvan jättiläisen makaavan kehänä nuotion ympärillä, jalat
päänaluksena. Merimiehille tuli kiire palata takaisin merelle, mutta
samassa jättiläinen heräsi. "Mistä te, Suomen pojat, olette?" --
"Tuolta, tuolta", änkyttivät merimiehet ja osoittivat Viipuriin päin.
Jättiläinen sanoi: "Kyllä minä Viipurin tunnen ja sen suuren kiven
kirkon seinässä oven kohdalla: sen olen itse nuorena ollessani vienyt
sinne Neitsytniemestä. Mutta, Suomen pojat, eikö teillä ole mitään
hyviä tuomisia Viipurista?"
Merimiehet toivat jaalastaan tynnyrin tervaa, ja jättiläinen tyhjensi
yhdellä siemauksella koko tynnyrin. "Kiitoksia", sanoi hän, "se oli
sitä vanhaa Viipurin juomaa. Mutta menkää nyt matkoihinne, ennenkuin
poikani palaavat! He ovat nuoria ja vallattomia; saattaisi käydä
teille pahoin."
Merimiehet eivät toista käskyä odottaneet. He juoksivat jaalaansa
ja olivat tuskin ennättäneet purjeensa nostaa, kun näkivät kaksi
jättiläistä rannalla. Toinen niistä nakkasi niin raskaan kiven,
että jaala oli upota. Toinen juoksi veteen ja tarttui niin kovasti
peräkeulaan, että jaala täysissä purjeissa ei paikaltaan liikahtanut.
Hädissään tarttuivat merimiehet kirveihinsä ja saivat hakatuksi
jättiläisen toisen käden poikki, minkä jälkeen hän hellitti ja antoi
heidän jatkaa matkaansa. Jäljestäpäin merimiehet punnitsivat tuon
katkaistun käden ja, mikäli on heidän kertomustansa uskomista, painoi
se 13 vanhaa leiviskää.
Terva näyttää olleen jättiläisten mielijuomaa. On toinenkin kertomus
muutamista talonpojista, jotka veivät tervaa Helsinkiin ja tapasivat
tiellä jättiläisen, joka pyysi heiltä ryypyn Suomen paloviinaa. Ei
ollut hyvä kieltää; talonpojat käskivät hänen pitää hyvänään, mitä
heillä oli kuormissansa. Jättiläinen nosti kolme tynnyriä perätysten
huulilleen, joi niistä tervan, pyyhki partaansa ja sanoi hyvillä
mielin: "Kyllä sillä on vielä vanha hyvä makunsa."