(Kansansatu Satakunnasta.)
Kerran tulivat kettu ja jänis yhteen. Kettu sanoi jänikselle: "Eipä
sua kukaan pelkää!"
-- "Kukas sua pelkää?" vastasi jänis.
-- "Kaikki mua pelkäävät", tuumasi kettu. "Mulla on pitkä häntä, niin
kaikki luulevat mua sudeksi, kun matkan päästä näkevät. Siksi mua
pelätään, mutta ei sua pelkää kukaan."
"Pannaan veto!" sanoi jänis. "Minä näytän, että mua pelätään."
Toinen suostui siihen, ja pantiin veto. Läksivät sitten yhtenä
kävelemään, niin jänis eräässä kohden havaitsi lammaslauman aidan
sivulla makaamassa. Sen keksittyään hyppäsi se kohta lammaslaumaan.
Lampaat, pelästyen sitä, läksivät hyppäämään, minkä kerkesivät. Jänis
siitä ilosta, että hän nyt vedon voitti, rupesi nauramaan ja nauroi
niin mahdottomasti, että suu repesi ristiin. Ja siitä ruveten onkin
jäniksen suu ollut ristiin halki.
Sen pituinen se.