Tämä on Suomen kansan kartta:
Maamme itäosissa: Karjalassa, Savossa, pohjoisessa ja koillisessa
osassa Pohjanmaata asuu _karjalaisia_. Maamme länsiosassa: Hämeessä,
Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Uudenmaan pohjoisosassa ja
Pohjanmaan kaakkoisosassa asuu _hämäläisiä_. Suomeen kuuluvassa
osassa Lapinmaata asuu _lappalaisia_. Uudenmaan eteläosassa,
Etelä-Pohjanmaan rannikolla ja Ahvenanmaan saaristossa asuu
_ruotsin_-sukuista kansaa. Etelä-Suomeen on muuttanut vähäinen
lukumäärä venäläisiä, ja sitäpaitsi asuu maassamme muutamia
saksalaisia, englantilaisia, ranskalaisia, norjalaisia, tanskalaisia
sekä joitakuita harvoja muihin kansallisuuksiin kuuluvia.
Tässä maassa asuu siis erisukuista ja erikielistä kansaa. 100:sta
Suomen asukkaasta on 86 suomalaista sukuperää, 13 ruotsalaista,
1 venäläistä, saksalaista tai muuta kansallisuutta. Monella on
ruotsalainen isä ja suomalainen äiti tahi suomalainen isä ja
ruotsalainen äiti; muutamilla on venäläinen isä ja suomalainen äiti
tai ovat heidän vanhempansa tai esivanhempansa muuttaneet tänne
vieraasta maasta. Harvat ovat niin sekoittumatonta sukuperää, ettei
jonkun heidän sukupuunsa jäsenen suonissa ole virrannut toisten
kansakuntain verta. Mutta sanottu on, että kaikki, jotka pitävät ja
rakastavat tätä maata isänmaanansa, -- kaikki, jotka noudattavat
tämän maan lakeja ja tekevät työtä sen menestymiseksi, -- ovat
yhtä kansaa. Heitä yhdistää heidän isänmaanrakkautensa, heidän
lainkuuliaisuutensa, heidän yhteinen onnensa. Jos joukko merimiehiä,
jotka ovat kotoisin eri kansoista, purjehtii samassa laivassa aavalla
merellä, niin täytyyhän heidän työskennellä sovinnossa päästäkseen
satamaan; muutoin he laivoineen kaikkineen hukkuisivat. Ja samoin,
jos Jumala on yhdistänyt eri kansoista polveutuvia asukkaita elämään
samassa maassa yhteisen vastuun alaisina, niin täytyy heidänkin pysyä
sovussa ja yksimielisyydessä, jotta he menestyisivät ja jotteivät
muut yksimielisemmät kansat riistäisi heiltä heidän perimäänsä maata.
Heidän täytyy olla kuin yksi mies ja yksi sydän isänmaan puolesta.
Tämä kansa on kasvanut yhdeksi, kuten monesta puusta tulee suuri
metsä. Petäjät, kuuset ja koivut ovat eri puulajeja, mutta yhdessä
ne muodostavat metsän. Toisen maakunnan kansa eroaa toisen
maakunnan kansasta ulkonäöltään, vaateparreltaan, tavoiltaan ja
elämänlaadultaan. Helposti voimme erottaa hämäläisen karjalaisesta,
uusmaalaisen pohjalaisesta; vieläpä tunnemme yhden pitäjän asukkaat
monien muiden naapuripitäjäläisten joukosta. Mutta jos matkustamme
ulkomailla ja tapaamme siellä maanmiehiä eri osista maatamme, niin
huomaamme, että heillä on keskenään yhtäläisyyttä. Ja jos muukalainen
matkustaa Suomessa, huomaa hän, että tämän maan asukkaat ovat
toistensa kaltaisia. Sillä täytyyhän niillä, jotka lapsuudestaan
asti ovat kasvaneet samassa maassa, samojen lakien ja elämänolojen
alaisina, kaikkine eroavaisuuksineen yhtäkaikki olla paljon
keskinäistä yhtäläisyyttä.
Sellainen kansan keskinäinen samankaltaisuus eli erikoisuus
(_kansanluonne_) on helpommin tunnettavissa kuin selitettävissä. Se
on se leima, jonka Jumala on painanut jokaiseen kansaan, antamalla
sen kauan asua yhdessä. Tämän leimansa kukin säilyttää, kulkekoon
minne tahansa maailmassa. Se kyllä saattaa kulua kasvatuksen, tapojen
ja elämänvaikutelmien muokkaamana, mutta harvoin se kokonaan häviää.
Sen leiman, jonka Jumala on Suomen kansaan painanut, saatamme
paraiten erottaa, jos tarkastamme tämän kansan menneitä vaiheita.
Se on näihin aikoihin asti säilyttänyt muiston esi-isäinsä
pakanallisesta uskosta, mutta kun se oli saanut Jumalan ilmoitetun
sanan, on tämä aina ollut sen kalleimpana aarteena. Se on siis
varmaan sellainen kansa, jossa on syvä ja totinen _jumalanpelko_.
Se on tuhat vuotta yhtämittaa työskennellyt maansa raivaamiseksi ja
viljelemiseksi: -- se on varmaan _uuttera ja kestävä_ kansa. Se on
muokannut kovaa maaperää, pohjolan ankarassa ilmanalassa: -- se on
varmaan _karaistunut ja voimakas_ kansa. Suuria onnettomuuksia ja
hävityksiä on tämä kansa saanut kokea enemmän kuin useimmat muut;
sen on monesti ollut pakko taistella katkerinta puutetta vastaan,
se on ollut maahan masennettuna, sen on täytynyt poltetuista
taloistaan paeta synkimpiin sydänmaihin, ja kuitenkin se on elänyt,
toivonut ja jälleen noussut pystyyn: se on varmaan _kärsivällinen,
kieltäymykseen altis ja elinvoimainen kansa_. Koskaan ei ole
Suomen kansasta lähtenyt valloittajaa, joka olisi muita kansoja
ahdistanut ja valtansa alle pannut: se on siis varmaan _rauhallinen_
kansa, jolla ei ole vallanhimoa ja joka ei ole luotu anastamaan
itselleen sijaa maailman mahtavain joukossa. Mutta se on viimeiseen
veripisaraan asti puolustanut omaa isänmaatansa; se on synnyttänyt
mainioita sotapäälliköitä ja maailmankuuluja sotamiehiä: -- se on
varmaan kuitenkin _urhoollinen ja sotakuntoinen_ kansa. Kukistettuna,
voitettuna, valloitettuna, mutta ei koskaan tuhottuna, se on vieraan
vallan alaisena aina pitänyt oman ajatus- ja elintapansa: -- se on
varmaankin äärettömän _sitkeäluontoinen ja itsepintainen_ kansa.
Se on alistunut vieraan hallitsijan ylivaltaan niin kauan kuin
tämä noudatti vannomiansa lakeja. Mutta huomattuaan joutuneensa
väkivallan ja sorron alaiseksi se ei suostunut jäämään sortajan ikeen
alle: -- se on varmaan _vapautta rakastava_ kansa. Ja vihdoin se on
yksinäisissä metsissään, kaukana sivistyneen maailman keskuksista,
hiljaksensa ja kovien vaivojen kanssa kamppaillen kohonnut
valistukseen: -- se on varmaan _tiedonhaluinen ja oppia rakastava_
kansa.
Sellainen on pääominaisuuksiltaan se kansa, jonka Jumala on valinnut
viljelemään pohjolan perukoita. Siihen toimeen kysytään sellaista
kansaa. Ja Jumala on asettanut tämän kansan etupäässä esimerkiksi
ja opettajaksi monille köyhille, tietämättömille heimokansoille,
jotka ovat hajallaan pitkin maailmaa. Suuri on tehtävä, jonka Suomen
kansa on saanut täytettäväkseen. Siihen vahvistakoon sitä Jumala
totuudellaan ja voimallaan!
Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala; se kansa, jonka Hän
itsellensä on perinnöksi valinnut. Ps. 33: 12.