70. Suomen kansa.

Tämä on Suomen kansan kartta:

Maamme itäosissa: Karjalassa, Savossa, pohjoisessa ja koillisessa

osassa Pohjanmaata asuu _karjalaisia_. Maamme länsiosassa: Hämeessä,

Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Uudenmaan pohjoisosassa ja

Pohjanmaan kaakkoisosassa asuu _hämäläisiä_. Suomeen kuuluvassa

osassa Lapinmaata asuu _lappalaisia_. Uudenmaan eteläosassa,

Etelä-Pohjanmaan rannikolla ja Ahvenanmaan saaristossa asuu

_ruotsin_-sukuista kansaa. Etelä-Suomeen on muuttanut vähäinen

lukumäärä venäläisiä, ja sitäpaitsi asuu maassamme muutamia

saksalaisia, englantilaisia, ranskalaisia, norjalaisia, tanskalaisia

sekä joitakuita harvoja muihin kansallisuuksiin kuuluvia.

Tässä maassa asuu siis erisukuista ja erikielistä kansaa. 100:sta

Suomen asukkaasta on 86 suomalaista sukuperää, 13 ruotsalaista,

1 venäläistä, saksalaista tai muuta kansallisuutta. Monella on

ruotsalainen isä ja suomalainen äiti tahi suomalainen isä ja

ruotsalainen äiti; muutamilla on venäläinen isä ja suomalainen äiti

tai ovat heidän vanhempansa tai esivanhempansa muuttaneet tänne

vieraasta maasta. Harvat ovat niin sekoittumatonta sukuperää, ettei

jonkun heidän sukupuunsa jäsenen suonissa ole virrannut toisten

kansakuntain verta. Mutta sanottu on, että kaikki, jotka pitävät ja

rakastavat tätä maata isänmaanansa, -- kaikki, jotka noudattavat

tämän maan lakeja ja tekevät työtä sen menestymiseksi, -- ovat

yhtä kansaa. Heitä yhdistää heidän isänmaanrakkautensa, heidän

lainkuuliaisuutensa, heidän yhteinen onnensa. Jos joukko merimiehiä,

jotka ovat kotoisin eri kansoista, purjehtii samassa laivassa aavalla

merellä, niin täytyyhän heidän työskennellä sovinnossa päästäkseen

satamaan; muutoin he laivoineen kaikkineen hukkuisivat. Ja samoin,

jos Jumala on yhdistänyt eri kansoista polveutuvia asukkaita elämään

samassa maassa yhteisen vastuun alaisina, niin täytyy heidänkin pysyä

sovussa ja yksimielisyydessä, jotta he menestyisivät ja jotteivät

muut yksimielisemmät kansat riistäisi heiltä heidän perimäänsä maata.

Heidän täytyy olla kuin yksi mies ja yksi sydän isänmaan puolesta.

Tämä kansa on kasvanut yhdeksi, kuten monesta puusta tulee suuri

metsä. Petäjät, kuuset ja koivut ovat eri puulajeja, mutta yhdessä

ne muodostavat metsän. Toisen maakunnan kansa eroaa toisen

maakunnan kansasta ulkonäöltään, vaateparreltaan, tavoiltaan ja

elämänlaadultaan. Helposti voimme erottaa hämäläisen karjalaisesta,

uusmaalaisen pohjalaisesta; vieläpä tunnemme yhden pitäjän asukkaat

monien muiden naapuripitäjäläisten joukosta. Mutta jos matkustamme

ulkomailla ja tapaamme siellä maanmiehiä eri osista maatamme, niin

huomaamme, että heillä on keskenään yhtäläisyyttä. Ja jos muukalainen

matkustaa Suomessa, huomaa hän, että tämän maan asukkaat ovat

toistensa kaltaisia. Sillä täytyyhän niillä, jotka lapsuudestaan

asti ovat kasvaneet samassa maassa, samojen lakien ja elämänolojen

alaisina, kaikkine eroavaisuuksineen yhtäkaikki olla paljon

keskinäistä yhtäläisyyttä.

Sellainen kansan keskinäinen samankaltaisuus eli erikoisuus

(_kansanluonne_) on helpommin tunnettavissa kuin selitettävissä. Se

on se leima, jonka Jumala on painanut jokaiseen kansaan, antamalla

sen kauan asua yhdessä. Tämän leimansa kukin säilyttää, kulkekoon

minne tahansa maailmassa. Se kyllä saattaa kulua kasvatuksen, tapojen

ja elämänvaikutelmien muokkaamana, mutta harvoin se kokonaan häviää.

Sen leiman, jonka Jumala on Suomen kansaan painanut, saatamme

paraiten erottaa, jos tarkastamme tämän kansan menneitä vaiheita.

Se on näihin aikoihin asti säilyttänyt muiston esi-isäinsä

pakanallisesta uskosta, mutta kun se oli saanut Jumalan ilmoitetun

sanan, on tämä aina ollut sen kalleimpana aarteena. Se on siis

varmaan sellainen kansa, jossa on syvä ja totinen _jumalanpelko_.

Se on tuhat vuotta yhtämittaa työskennellyt maansa raivaamiseksi ja

viljelemiseksi: -- se on varmaan _uuttera ja kestävä_ kansa. Se on

muokannut kovaa maaperää, pohjolan ankarassa ilmanalassa: -- se on

varmaan _karaistunut ja voimakas_ kansa. Suuria onnettomuuksia ja

hävityksiä on tämä kansa saanut kokea enemmän kuin useimmat muut;

sen on monesti ollut pakko taistella katkerinta puutetta vastaan,

se on ollut maahan masennettuna, sen on täytynyt poltetuista

taloistaan paeta synkimpiin sydänmaihin, ja kuitenkin se on elänyt,

toivonut ja jälleen noussut pystyyn: se on varmaan _kärsivällinen,

kieltäymykseen altis ja elinvoimainen kansa_. Koskaan ei ole

Suomen kansasta lähtenyt valloittajaa, joka olisi muita kansoja

ahdistanut ja valtansa alle pannut: se on siis varmaan _rauhallinen_

kansa, jolla ei ole vallanhimoa ja joka ei ole luotu anastamaan

itselleen sijaa maailman mahtavain joukossa. Mutta se on viimeiseen

veripisaraan asti puolustanut omaa isänmaatansa; se on synnyttänyt

mainioita sotapäälliköitä ja maailmankuuluja sotamiehiä: -- se on

varmaan kuitenkin _urhoollinen ja sotakuntoinen_ kansa. Kukistettuna,

voitettuna, valloitettuna, mutta ei koskaan tuhottuna, se on vieraan

vallan alaisena aina pitänyt oman ajatus- ja elintapansa: -- se on

varmaankin äärettömän _sitkeäluontoinen ja itsepintainen_ kansa.

Se on alistunut vieraan hallitsijan ylivaltaan niin kauan kuin

tämä noudatti vannomiansa lakeja. Mutta huomattuaan joutuneensa

väkivallan ja sorron alaiseksi se ei suostunut jäämään sortajan ikeen

alle: -- se on varmaan _vapautta rakastava_ kansa. Ja vihdoin se on

yksinäisissä metsissään, kaukana sivistyneen maailman keskuksista,

hiljaksensa ja kovien vaivojen kanssa kamppaillen kohonnut

valistukseen: -- se on varmaan _tiedonhaluinen ja oppia rakastava_

kansa.

Sellainen on pääominaisuuksiltaan se kansa, jonka Jumala on valinnut

viljelemään pohjolan perukoita. Siihen toimeen kysytään sellaista

kansaa. Ja Jumala on asettanut tämän kansan etupäässä esimerkiksi

ja opettajaksi monille köyhille, tietämättömille heimokansoille,

jotka ovat hajallaan pitkin maailmaa. Suuri on tehtävä, jonka Suomen

kansa on saanut täytettäväkseen. Siihen vahvistakoon sitä Jumala

totuudellaan ja voimallaan!

Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala; se kansa, jonka Hän

itsellensä on perinnöksi valinnut. Ps. 33: 12.

Maamme kirja · 第 79 / 225 题