Virolaiset eivät asu Suomessa eivätkä kuulu meidän kansaamme, mutta
ovat suomalaisille likeistä sukua. Virolaiset ja suomalaiset, niin
myös vatjalaiset, vepsäläiset, liiviläiset ja karjalaiset olivat
muinoin yhtenä kansana, siihen aikaan, jolloin asuivat yhdessä
nykyisellä Venäjällä.
Mutta kun venäläiset tunkivat heidät syrjään ja heidän oli
siirryttävä luoteeseen päin, niin kansa jakautui. Suomalaiset
menivät Suomenlahden pohjoispuolelle ja asettuivat Suomeen;
virolaiset asettuivat eteläpuolelle tätä merenlahtea Viron- ja
Liivinmaahan. Sillä Vironmaa on Suomenlahden etelärannikolla ja on
vähäinen, taajaan asuttu maa, jossa on järviä, jokia ja viljavia
peltovainioita. Siellä on luonto toisenlainen kuin Suomessa: ei ole
graniittivuoria, ainoastaan aukea hiekkarannikko merta vastassa.
Muutamia graniittilohkareita, joita merenjäät ovat muinoin Suomen
puolelta sinne vieneet, näytetään Virossa jonakin kummana.
Virolaiset joutuivat seitsemänsataa vuotta sitten saksalaisten vallan
alle. Sen jälkeen he ovat olleet useiden vierasten valtain alaisina
ja kärsineet paljon hävittävistä sodista; nyt he ovat Venäjän
vallan alaisuudessa. Heidän saksalaiset herransa ovat kohdelleet
heitä julmasti ja ottaneet heiltä pois heidän maansa, niin että
virolaiset ovat olleet ritarikartanoiden alueilla aina näihin asti
saksalaisten lampuoteina. Kovan sorron alaisina he eivät ole saaneet
samaa vapautta ja opetusta kuin heidän suomalaiset veljensä, mutta
nykyään se maa edistyy ripeästi. Kaikissa vaiheissaan virolaiset
ovat uskollisesti säilyttäneet oman kielensä, omat muistonsa ja oman
kansallisluonteensa. He ovat vilkasta, tunteellista ja sitkeätä
kansaa, joka suuresti rakastaa isänmaatansa. Usein nähdään heidän
avonaisissa veneissään purjehtivan Suomen puolelle, ja siellä heidät
tunnetaan pitkistä ruskeista takeistaan, solakasta vartalostaan ja
vilkkaista ruskeista silmistään.
Virolaisten kieli on niin suomenkielen kaltaista, että suomalaiset
ja virolaiset helposti oppivat ymmärtämään toisiansa, kun vain
kerran ehtivät tottua vieraanvoittoiseen puhumistapaan. Virolainen
on ikäänkuin katkonut suomalaiset sanat ja lainannut useita sanoja
saksan- ja venäjänkielestä. Muuten ovat virolaiset ja suomalaiset
siinäkin toistensa kaltaisia, että kummatkin rakastavat lauluja ja
vanhoja satuja, jotka kovina aikoina ovat olleet heidän lohtunaan.
Koska nämä kansanmuistot ovat suomalaisten satujen ja kansanlaulujen
kaltaisia, ikäänkuin kaksi samasta juuresta lähtenyttä haaraa, niin
mainitsemme niistä tässä muutamia.