a) Äidin hoito.
Miksi nauran, neito nuori?
Miks' iloilen, lysti impi?
Siks' iloilen, neito nuori,
ett' on eloni suloista.
Äidin ko'issa kasvaessa
lauloi armas äiti mulle,
kaunolauluja lateli,
sulona sanansa soivat,
kaunihina kuullakseni.
Sua, armas äiti, kiitän,
sua kiitän ja ylistän
hellimmästä huolestasi,
äidin lemmen lämpimästä.
Kesän kaunoisen ajalla
ja eloa korjatessa
muut menivät einehelle,
toiset puolipäiväselle,
nadot saivat nukkumahan,
veikon lapsoset levolle.
Mut ei armas äitiseni
nukkumaan nujertununna,
katsoi aina armastansa,
keikutteli kehtoani,
hyväeli hempuansa.
Muill' oli aikoa lepohon,
vaan ei ollut äidilläni,
ei hän uupunut unehen:
piti pestä käärehiä,
minut peittää pehmeähän.
b) Neidot kiikussa.
Annas nähdä kiikkuani!
Mistä puist' on kiikku koottu?
Ei lepästä kiikku koottu,
halavasta ei hakattu:
hajoomaan on leppä hauras,
norja notkumaan halava.
Jalavast' on kiikku koottu,
sivutangot vahterista,
istuin pantuna pajusta.
Naapurin nopeat pojat,
veljet varmat, voivat kyllä
kiikuttaa hyvästi kahta
kesäsirkkua kevyttä,
kahta kevythöyhenistä
neittä kullan kalkkareissa.
Naapurin nopeat pojat,
elkää kovin kiikutelko,
huikeasti huiskutelko,
ettemme maahan mätkähtäisi,
kirpoaisi kiikustamme!
Ent' ei olis auttajata,
maasta ylös nostajata?