(Karjalassa.)
Moni luulee, että tämä maa on sellainen kuin aina ennenkin, ja että
se aina pysyy sellaisena kuin se nykyään on. Mutta vieläkin näyttää
Jumala meille toisinaan, kuinka maanpinta muuttuu luonnonvoimien
vaikutuksesta.
Kun Vuoksi on syössyt Imatrasta alas, murtaa se murtamistaan uraa
itselleen monien koskien ja ryöpeäin putousten kautta. Se tekee nyt
polven itäänpäin, mutta laajenee alajuoksussaan moneksi, kapeaksi ja
leveäksi järveksi, joita lyhyet vuolteet yhdistävät. Muuan näistä
järvistä, joka on noin 9 tai 10 penikulman päässä Vuoksen niskasta,
on nimeltään _Suvanto_, ja se oli muutamia vuosikymmeniä takaperin
lähes 4 penikulmaa pitkä sekä sangen syvä. Suvanto läski siihen
aikaan Vuokseen erään kannaksen poikki, jota sanotaan _Kiviniemeksi_.
Mutta itäänpäin ulottui Suvanto aivan lähelle Laatokan rantaa ja
tästä suuresta järvestä sen erotti ainoastaan 300 metrin pituinen ja
12 metrin levyinen hiekkaharju Taipaleen kylän kohdalla.
Suvannon laskuväylä Kiviniemen poikki oli matala, ja kävi niin, että
sen vesi nousi keväisin hyvin korkealle ja vahingoitti talollisten
niittyjä. Nämä olivat usein aikoneet kaivaa Taipaleen harjun puhki ja
siten laskea Suvantoa.
V. 1818 keväällä oli Suvannon vesi niin korkealla, että se nousi
melkein harjun tasalle, ja toisella puolella harjua oli Laatokan vesi
12 metriä alempana. Nyt luulivat talonpojat olevan hyvän tilaisuuden
hiukan laskea Suvannon liikaa vettä ja saada niittynsä kuiviksi.
Taipaleen kylän miehet tarttuivat lapioihinsa, eikä aikaakaan, niin
olivat jo kaivaneet harjun poikki pienen uran. Suvannon vesi alkoi
juosta uraa myöten Laatokkaan. Talonpojista tämä oli hyödyllistä
ja hauskaa, he olivat mielissään tuosta pienestä virranjuovasta ja
läksivät tyytyväisinä kotiinsa. Tämä tapahtui Yrjönpäivän edellisenä
iltana.
Mutta pian vesi alkoi uurtaa yhä leveämpää uraa löyhään hiekkaan.
Mitä isommaksi ura leveni, sitä enemmän virtasi siihen vettä, jonka
vauhtia lisäsi Laatokkaan viettävä jyrkkä rinne. Muutaman tunnin
kuluttua oli siinä kohiseva koski, joka hetki hetkeltä kasvoi ja
vei mukanaan hietaharjuja kappaleen toisensa jälkeen. Talonpojat
kuulivat kohinan kylään ja ihmettelivät, mitä se mahtoi olla. Pian he
huomasivat vaaran ja mielivät nyt tukkia kosken, mutta se oli liian
myöhäistä. Siihen tuli kauhistava vedenputous. Suvannon tyynellä
pinnalla muuttui pian vähäinen vuolteen alku kuohuvaksi virraksi,
joka hurjassa vauhdissaan tempasi mukanaan satavuotisia honkia,
kiviä, savea ja monta rakennusta. Ei tullut sinä yönä uni asukkaiden
silmiin.
Muuan talonpoika nousi tupansa katolle ja ennätti tuskin sieltä alas,
kun virta vei tuvan mukanaan, ja ainoastaan kukon ääni kuultiin
sen pirstaleilla kaukaa Laatokalta. Toinen talonpoika Suvannon
yläpuolella ei tiennyt mitään koko tapahtumasta, kun hän aamulla
meni järven rannalle peltoansa aitaamaan. Hän aikoi suurukseksi
saada aidan valmiiksi, mutta vaikka hän kuinka kiirehti, ei hän
päässyt koskaan rantaan, sillä ranta pakeni hänen edessään yhä
kauemmas. Suvanto tyhjentyi yhdessä ainoassa vuorokaudessa, niin
että ainoastaan syvin syvänne jäi jäljelle. Kaikki muu oli muuttunut
joeksi, joka vähitellen tuli lähes peninkulmaa pitkäksi ja 22 metriä
leveäksi entisen järven pohjalla. Suvannon entinen lasku Kiviniemen
kohdalla kuivui, paljon kaloja jäi kuoppiin ja saatiin käsin kiinni.
Multaiset rannat muuttuivat hedelmällisiksi niityiksi. Asuinhuoneita
rakennettiin siihen, missä ennen oli ollut kahta syltä syvä vesi.
Suvannon entisestä pohjasta löydettin paljon ennen kadonneita kaluja
ja myöskin puunkantoja, josta saattoi päättää, että järvi kerran
ennenkin oli ollut kuivana.
Kun Suvanto niin paljon laski, oli syvin osa siitä, mikä vielä on
jäljellä, 6 metriä alempana kuin Vuoksen pinta toisella puolella
Kiviniemen kannasta. Vuoksen liika vesi teki ympärillä olevat
seudut vesiperäisiksi, ja senvuoksi päätettiin taas johdattaa pois
osa vettä Suvannon kautta. Sitä varten oli vain tarvis puhkaista
Kiviniemen kannas, joka on 222 metrin levyinen. Ja tämä tehtiin
v. 1857 suuremmalla viisaudella ja varovaisuudella kuin Taipaleen
miesten työ. Ensin otettiin pois kannaksen ylimmäinen maakerros.
Sitten kaivettiin useita pieniä uria Vuoksesta vähäiseen kannaksella
olevaan Kotilammen järveen. Näitä uria annettiin veden vähitellen
syventää, ja syyskuun 17 päivänä puolenpäivän aikana poistettiin
sulut. Kolmetuhatta katsojaa seisoi uteliaana rannalla, mutta he
pettyivät odotuksessaan, sillä vesi virtasi hiljalleen uria myöten.
Vasta yöllä tuli putous kovemmaksi, nyt se vei suuria maakappaleita
muassaan, ja toisena aamuna nähtiin suuren Vuoksen vesien virtaavan
Suvannon kautta, sen sijaan että vedet ennen olivat Vuoksen kautta
virranneet. Nyt koko Suvanto yhdessä Taipaleen virran kanssa muuttui
uudeksi Vuoksen laskuväyläksi, ja virran kaksi entistä laskuhaaraa
pieneni paljon. Näin ovat ihmiskädet osoittaneet tien luonnonvoimille
ja kokonaan muuttaneet sen seudun entisen muodon.